Belgradin piiritys

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Belgradin linnoitus keskiajalla

Belgradin piiritys tarkoittaa erityisesti ottomaanien hyökkäystä kaupunkiin vuonna 1456. Kaupunkia on piiritetty myös vuosina 1444, 1521, 1718 ja 1788.

Konstantinopolin jouduttua ottomaanien käsiin 1453 heidän johtajansa sulttaani Mehmed II keräsi voimia käydäkseen Unkarin kuningaskunnan kimppuun. Ensimmäinen hyökkäyskohde oli suuri linnoitus Belgradissa (silloiselta nimeltään Nándorfehérvár). Aatelismies ja sotapäällikkö János Hunyadi – joka oli silloin Unkarin eteläisten provinssien kuvernööri, sekä Unkarin valtionhoitaja vuosina 1446–1452 – oli käynyt useita taisteluita ottomaaneja vastaan 1430- ja 1440-luvuilla, joten hän tunsi näiden sotimistaktiikan sekä tiesi, millainen ja minkä mittainen hyökkäys oli odotettavissa.[1]

Piiritys johti lopulta laajamittaiseen taisteluun, jossa Hunyadi johti joukkonsa äkilliseen vastahyökkäykseen turkkilaisten leiriin ja lopulta pakotti haavoittuneen sulttaanin lopettamaan piirityksen ja vetäytymään. Sanotaan että Belgradin piiritys "ratkaisi kristinuskon kohtalon Euroopassa".[1]

Tapa soittaa tuomiokirkkojen kelloja 12 aikaan oli paavi Calixtus III:n keksimä tapa kunnioittaa tämän taistelun lopputulosta. Tapa on säilynyt nykypäivään asti, vaikka harvat muistavat enää asioiden yhteyttä.[1]

Belgradin piiritykseen osallistui noin satatuhatta ottomaania, joista 50 000 sai surmansa. Kaupunkia puolusti 60 000–75 000 miehen joukko, joista 10 000 oli unkarilaisia, noin 30 000 ristiretkeläisiä ja loput vapaaehtoisia Saksasta, Puolasta, Böömistä ja Itävallasta. Useimmat vapaaehtoisista olivat talonpoikia vailla sotilaskoulutusta.[1]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d Tom R. Kovach: Ottoman-Hungarian Wars: Siege of Belgrade in 1456 historynet.com. 1996 / 2006. Military History Magazine. Viitattu 31.5.2012.
Tämä historiaan liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.