Australiansuula

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Australiansuula
Australiansuulakoiras kantamassa merilevää pesäänsä Uudessa-Seelannissa.
Australiansuulakoiras kantamassa merilevää pesäänsä Uudessa-Seelannissa.
Uhanalaisuusluokitus: Elinvoimainen [1]
Elinvoimainen
Tieteellinen luokittelu
Kunta: Eläinkunta Animalia
Pääjakso: Selkäjänteiset Chordata
Luokka: Linnut Aves
Lahko: Pelikaanilinnut Pelecaniformes
Heimo: Suulat Sulidae
Suku: Valkosuulat Morus
Laji: serrator
Kaksiosainen nimi
Morus serrator
(G.R. Gray, 1843)
Synonyymit
  • Sula serrator[2]
Katso myös
 Wikispecies-logo.svg Australiansuula Wikispeciesissä
 Commons-logo.svg Australiansuula Commonsissa

Australiansuula (Morus serrator) on australaasialainen pelikaanilintu. Se pesii tiheinä yhdyskuntina Australian kaakkoisrannikolla, Tasmaniassa, Norfolkinsaarella ja Uudessa-Seelannissa. Laji liikkuu pääasiassa rannikkovesissä ja kalastaa ruuakseen muun muassa sardelleja ja kalmareita. Australiansuula muistuttaa suuresti kapinsuulaa ja joskus myös risteytyy sen kanssa. George Robert Gray kuvaili lajin Tasmaniasta peräisin olevan tyyppiyksilön perusteella vuonna 1843.[3]

Koko ja ulkonäkö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Nuori australiansuula

Australiansuulan ruumiinpituus on 84–95 senttiä[4] ja paino noin 2,3 kiloa.[5] Siipiväli on noin 1,7 metriä.[6] Autraliansuulan höyhenpeite on pääosin valkoinen, mutta siivenkärjet ja sisemmät pyrstösulat ovat mustat. Pää on ruskeankeltainen. Vaaleata, sinertävänharmaata nokkaa ympäröi tyven kohdalla musta reunus.[4] Jalat ovat harmaat.[5]

Nuorten yksilöiden pää ja selkäpuoli ovat pääosin ruskeat, mutta siellä on myös hajanaisia valkoisia pilkkuja.[4] Australiansuula muistuttaa hyvin paljon lähisukuista kapinsuulaa, mutta australiansuulan pää on oranssimpi ja huudot kovaäänisempiä.[7] Lisäksi sen kurkkupussin pituus on vain kolmannes kapinsuulan vastaavasta.[8]

Levinneisyys ja elinympäristö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Australiansuula pesintäalueet ovat Australiassa ja Uudessa-Seelannissa. Australiassa lajin pesimäyhdyskuntia on vain Victorian ja Tasmanian osavaltioissa. Uuden-Seelannin rannikolla pesivien australiansuulien yhdyskunnat ovat enimmäkseen Pohjoissaarella.[4] Pieni yhdyskunta pesii myös Norfolkinsaarella.[2] Pesinnän jälkeen suulat levittäytyvät ympäri Tasmaninmerta sekä Australian rannikkoa ja vaeltavat Kauriin kääntöpiirille saakka.[2][7] Harhailevia lintuja on havaittu myös Ranskan eteläisten ja antarktisten alueiden territoriossa, Etelä-Afrikassa, Namibiassa ja Brasiliassa.[1] Aikuisten australiansuulien lukumääräksi arvioidaan noin 110 000 yksilöä.[2]

Elintavat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Australiansuulat kalastavat lähinnä rannikolla ja liikkuvat harvoin kaukana maa-alueista.[2][4] Niiden ravinto koostuu lähinnä sardiineista, sardelleista ja makrilleista. Ne syövät myös kalmareita, nokkakaloja[2] ja makrillihaukia.[5] Kalastaessaan suulat lentävät noin 10-20 metrin korkeudessa merenpinnalta ja paimentavat kalat tiiviimpään parveen. Sitten ne taittavat siipensä taakse ja syöksyvät veteen nappaamaan kalan. Australiansuula pysyy vedessä vain noin kymmenen sekuntia, mutta ehtii yleensä nielemään saaliin ennen pinnalle nousua.[4][7]

Australiansuulat pesivät loka-toukokuussa pienissä, mutta tiheissä yhdyskunnissa.[2] Suulaparin pariside on yleensä elinikäinen. Kumppanin löytymisen jälkeen koiras alkaa kerätä pesään merilevää, sillä välin kun naaras vartioi parin pesäpaikkaa. Hautovien suulien ulosteet tekevät pesästä ajan mittaan lujemman. Eri suulien pesät ovat vain juuri ja juuri nokkimisetäisyyden päässä toisistaan.[5] Naaras munii kerralla vain yhden sinertävänvalkean munan,[6] mutta mikäli muna rikkoutuu tai vierii pesästä ulos, naaras voi munia sen tilalle toisen. Sekä koiras että naaras hautovat. Haudonta-aika kestää 42–44 päivää. Poikanen on kuoriutuessaan alaston ja sokea. Molemmat vanhemmat osallistuvat ruokintaan. Toinen vanhemmista vartioi vuorotellen pesässä toisen hakiessa ruokaa poikaselle.[5] Poikanen viipyy pesässä noin 100 päivää. Se saavuttaa sukukypsyyden 6–7 vuoden ikäisenä[4] ja voi elää arviolta 25–38 vuotiaaksi.[5]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b BirdLife International: Morus serrator IUCN Red List of Threatened Species. Version 2013.1. 2012. International Union for Conservation of Nature, IUCN, www.iucnredlist.org. Viitattu 27.9.2013. (englanniksi)
  2. a b c d e f g Australasian Gannet (Morus serrator) - BirdLife species factsheet 2011. BirdLife International. Viitattu 5.3.2011.
  3. The Internet Bird Collection (englanniksi)
  4. a b c d e f g Australasian Gannet (Morus serrator) - Birds in Backyards Fact sheet 16.2. 2006. Australian museum. Viitattu 5.3. 2011. (englanniksi)
  5. a b c d e f Takapu, the Australasian gannet 2010. nzbirds.com. Viitattu 5.3. 2011. (englanniksi)
  6. a b Australian Gannet (Morus serrator) OzAnimals - Australian Wildlife. Viitattu 5.3. 2011.
  7. a b c Morus serrator (Australian gannet) Biodiversity explorer. Viitattu 5.3. 2011.
  8. Ian Sinclair: Ian Sinclair's Field guide to the birds of southern Africa, s. 48. Struik Publishers, 1997. ISBN 1868255107. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 5.3.2011). (englanniksi)