August Dufva
| August Dufva | |
|---|---|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | n. 1888 |
| Ammatti | sorvari |
| Titteli | ylipäällikkö |
| Muut tiedot | |
| Järjestö | Pietarin suomalainen punakaarti |
August Dufva (synt. n. 1888[1]) oli pietarinsuomalainen sorvari, joka toimi Pietarin suomalaisen punakaartin päällikkönä[2] ja myöhemmin Suomen sisällissodan aikana rintamakomentajana Tampereella.
Toiminta punakaartissa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Pietarin suomalainen punakaarti perustettiin lokakuun vallankumouksen jälkeen marraskuussa 1917, jolloin Dufva valittiin sen ensimmäiseksi päälliköksi. Sisällissodan sytyttyä 27. tammikuuta 1918, punakaarti lähetettiin Suomeen, missä se osallistui Hämeen rintamalla käytyihin taisteluihin.[3] Tampereen taistelun aikana maalis–huhtikuussa punaiset jakoivat kaupungin kolmeen puolustusvyöhykkeeseen. Dufva sai komennettavakseen eteläisen rintamalohkon, johon kuului myös pääradan varsi. Läntisen päälliköksi nimitettiin Aatto Koivunen ja itäisen Jaakko Meriö.[1][4]
Neuvosto-Venäjällä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Valkoisten vallattua Tampereen, Dufva pakeni huhtikuun puolivälissä Lahden, Kouvolan ja Viipurin kautta Neuvosto-Venäjälle. Hänen mukanaan pakomatkalla olivat myös Verner ja Jalmar Lehtimäki, Eino Rahja sekä Aleksanteri Vasten.[5] Venäjälle saavuttuaan Dufva palveli brittien perustamassa Muurmannin legioonassa, jossa hän vuoden 1919 alusta toimi majuri Ronald Forbes Meiklejohnin alaisuudessa tiedustelu- ja vakoilutehtävissä päätehtävänään Suomen asioiden seuraaminen.[6] Myöhemmin 1920-luvun alkupuolella hän vaikutti ainakin Leningradissa.[7]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b Malmi, Timo: Rynnäkkö läpi Tampereen: Kaupunki kiirastulessa 1918, s. 37. Tampere: Traff Kustannus, 2011. ISBN 978-952-67412-2-2. Teoksen verkkoversio.
- ↑ Kotonen, Tommi: Vallankumouksen eturintamassa – Punaupseeri Vilho Rosendahlin elämäkerta 19.9.2012. Ennen ja nyt. Viitattu 26.6.2016.
- ↑ Westerlund, Lars (toim.): Suomalaiset ensimmäisessä maailmansodassa: Venäjän, Saksan, Ison-Britannian, Ranskan, Australian, Uuden Seelannin, Etelä-Afrikan, Yhdysvaltain, Kanadan ja Neuvosto-Venäjän armeijoissa vuosina 1914-22 menehtyneet suomalaiset sekä sotaoloissa surmansa saaneet merimiehet, s. 113–114. Helsinki: Valtioneuvoston kanslia, 2004. ISBN 952-53544-8-2. Teoksen verkkoversio. (Arkistoitu – Internet Archive)
- ↑ Manninen, Olli: Sisällissodan tapahtumia 2: Tampereen taistelut ja sodan loppu Pala Suomen historiaa. Viitattu 26.6.2016.
- ↑ Lehtimäki, Kimmo: Verner Lehtimäen elämästä Siirtolaisuusinstituutti. Arkistoitu 4.3.2016. Viitattu 26.6.2016.
- ↑ Kotakallio, Juho: Hänen majesteettinsa agentit: Brittitiedustelu Suomessa 1918–41, s. 31–32. Helsinki: Atena-kustannus, 2014. ISBN 978-952-30002-5-4.
- ↑ Etsivän keskuspoliisin kansio Heikki Kaljusesta personal.inet.fi. Viitattu 26.6.2016.