Atlasleijona
Wikipedia
| Atlasleijona | ||||||||||||||||||||
|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
 |
||||||||||||||||||||
| Uhanalaisuusluokitus: Hävinnyt 1922 | ||||||||||||||||||||
| Tieteellinen luokittelu | ||||||||||||||||||||
|
||||||||||||||||||||
| Kolmiosainen nimi | ||||||||||||||||||||
| Panthera leo leo (Linnaeus, 1758) |
||||||||||||||||||||
| Katso myös | ||||||||||||||||||||
 Atlasleijona Wikispeciesissä |
Atlasleijona tai barbarileijona (Panthera leo leo, engl. Barbary lion, Atlas lion tai Nubian lion) oli eräs leijonan alalajeista, mutta laji metsästettiin sukupuuttoon. Viimeinen tunnettu luonnonvarainen atlasleijona tapettiin Algeriassa vuonna 1922. Atlasleijonauros painoi 180–295 kiloa (eli bengalintiikerin verran) ja atlasleijonanaaras 120–180 kiloa.
Atlasleijonan erityispiirre oli poikkeuksellisen tumma, lähes musta häntätupsu ja uroksen harja. Viime vuosikymmeninä keskivertoa paljon tummempiharjaisia uroksia ja muita alalajin erityisiä piirteitä eritasoisesti omaavia yksilöitä "löydetty" ja alettu ottaa lukuun maailman eri eläintarhoista. Ne saattavat osoittaa, että alalaji on hävinnyt vain luonnosta ja sen perimää on sekoittunut eläintarhapopulaatioihin paljon. Mahdollisesti myös joitakin puhtaita yksilöitä on elossa.
Kirjailija Edgar Rice Burroughs luo kirjassaan Tarzanin paluu erinomaisen kuvan atlasleijonasta; hän kutsuu sitä mustaksi leijonaksi tai berberinkielisellä nimellä El Adrea.
