Asemies

Wikipedia
(Ohjattu sivulta Aseenkantaja)
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Tämä artikkeli kertoo keskiajan aatelisesta. Kuvitteellisesta hahmosta kertoo artikkeli Aseenkantaja (hahmo).

Asemies eli aseenkantaja eli soini oli keskiajalla ja uuden ajan alkupuoliskolla nuorukainen, joka toimi ritarin seuralaisena ja aseenkantajana. Myöhemmin asemiehet muodostivat Ruotsissa ritaria alempiarvoisen aatelismiesluokan, joka sijoittui ritarin ja tavallisen rälssimiehen väliin.[1][2] Kuningas nimitti ritarit. Koska hän saattoi olla pitkiä aikoja tavoittamattomissa, ritarit olivat verrattain harvinaisia Suomessa. Moni vaikutusvaltainen suomalainen asemies saattoi odottaa pitkään ritarin nimitystä, jos ehti saada nimityksen ollenkaan.

Knaappi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Knaappi (saks. Knabe, ”poika”) tarkoitti vastaavasti Ruotsin ja Suomen historiassa keskiaikana ritarin asemiestä ja uuden ajan alussa alempaa rälssimiestä.[3] Knaappi-sana on saksalaisperäinen. Knaappi-nimitystä käytettiin Ruotsissa ensi kerran 1300-luvun alkupuolella Maunu Eerikinpojan tullessa kuninkaaksi. Heitä kutsuttiin myös aseenkantajiksi (swenni, suena, swenar, män af wapn, väpnare). Latinaksi heistä käytettiin armigieri- tai servatores-nimiä. Ritarit (milites) ja knaapit muodostivat yhdessä jalosukuisten (nobiles) ryhmän.

Erillisten aateliskirjojen myöntämisen jälkeen ja aatelissäädyn muututtua perinnölliseksi knaapeista tuli löyhästi määritelty ryhmä talonpoikien ja rälssimiesten välimaastossa. He olivat alempaa aateistoa eikä heillä ollut aateliskirjaa. Heidän ammattejaan olivat esimerkiksi kirjuri ja nimismies.[3] Tunnettu esimerkki knaapista on pitkän vihan aikainen Tuomas Teppoinen. Vuonna 1606 Kaarle IX lupasi joukolle ratsusotilaan varustavia erityiset knaappioikeudet ja yhteisen vaakunan. Näistä suvuista aateloitiin myöhemmin erikseen mm. Sölferarm.[4][5]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Factum, Weilin+Göös 2003–2005.
  2. Suomalainen tietosanakirja, Weilin+Göös 1989–1993.
  3. a b Kaisu-Maija Nenonen, Ilkka Teerijoki: Historian suursanakirja, s. 240. WSOY, 1998. ISBN 951-0-22044-2.
  4. Jesper Wasling: Karl IX:s sköldknektar
  5. Sköldknektar Nordisk Familjebok
Tämä historiaan liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.