Arsiansaari
| Arsiansaari Арсия, Arsija |
|
|---|---|
  Arsiansaari |
|
|
Koordinaatit: |
|
| Valtio | Venäjä |
| Alue | Leningradin alue |
| Piiri | Jaaman piiri |
| Kunta | Narvusi |
| Ensimmäinen maininta | 1571 |
| Hallinto | |
| – Asutustyyppi | entinen kylä |
| Väkiluku | 0 |
Arsiansaari[1] (ven. Арсия, Arsija) on entinen kylä Leningradin alueen Jaaman piirin Narvusin kunnassa Venäjällä. Se sijaitsi Rosonajoen varrella noin kuusi kilometriä Suuresta-Narvusista etelään.
Rosonajoen kylä mainitaan ensimmäisen kerran Novgorodin Šelonin viidenneksen verokirjassa vuonna 1571[2]. 1580-luvun ruotsalaismiehityksen aikana se esiintyy nimillä Årsia, Arsia ja Artzia[3]. 1600-luvulla erotettiin ”Ruhtinaan Arsia” eli Suuri-Arsia sekä Pieni-Arsia, jota kutsuttiin Saarenkyläksi tai Arsiansaareksi. Suuri-Arsia lakkasi olemasta vuonna 1802, jolloin Iittovan kartanon omistaja karkotti sen asukkaat Siperiaan.[2][4]
Vuonna 1848 Arsiansaaressa asui 74 inkerinsuomalaista, jotka kuuluivat Kosemkinan luterilaiseen seurakuntaan[5]. Iittovan kartanon omistanut Karl Robert von Nesselrode luovutti heidät samana vuonna velkojensa korvauksena valtiolle[6]. Arsiansaaren suomalaissukuja olivat Husu, Hyvönen, Jussila, Kaulio, Lahna, Lallu, Molo, Orpo, Roju ja Saarni[7]. Vuonna 1862 kylässä oli 14 taloa ja 81 asukasta[8]. Vuonna 1899 Arsiansaari kuului kyläkuntana Narvusin volostiin. Sen 122 asukasta olivat kaikki suomalaisia ja yhtä lukuun ottamatta uskonnoltaan luterilaisia.[9]
Tarton rauhan jälkeen Neuvosto-Venäjän ja Viron raja kulki Rosonajokea pitkin. Venäjän puolelle jäänyt Arsiansaari lienee hävinnyt toiseen maailmansotaan mennessä,[3] kun taas Viron puolelle syntyi uusi kylä Uusi-Arsia. Sodan jälkeen sen rakennukset siirrettiin muihin kyliin.[2]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ EKI kohanimeandmebaasi eki.ee. Viitattu 18.2.2017.
- ↑ a b c Istšeznuvšije derevni Kingiseppskogo raiona, s. 19–20. Kingisepp: Kingiseppskaja tsentralnaja gorodskaja biblioteka, 2008. Teoksen verkkoversio.
- ↑ a b Dmitrijev, A. V.: Toponimija Ivangorodskogo lena 1580-h godov. Material dlja istoriko-toponimitšeskogo slovarja Ingermanlandii. Linguistica Uralica, 2016, 52. vsk, nro 4, s. 247–265. Artikkelin verkkoversio.
- ↑ Leningradskaja oblastnaja universalnaja nautšnaja biblioteka: Sprosi u krajeveda (kysymys no 1242) reglib.ru. Arkistoitu 29.7.2013. Viitattu 18.2.2017.
- ↑ v. Köppen, Peter: Erklärender Text zu der Ethnographischen Karte des St. Petersburger Gouvernements, s. 87. St.-Petersburg: , 1867. Teoksen verkkoversio.
- ↑ Murašova, N.V. & Myslina, N.P.: Dvorjanskije usadby Sankt-Peterburgskoi gubernii: Kingiseppski raion, s. 197–199. Sankt-Peterburg: Informatsionnyi tsentr ”Vybor”, 2003. ISBN 5-93518-028-6.
- ↑ Kuusi, Matti. Narvusin suomalaissuvuista. Teoksessa: Ulkosuomalaisia (Kalevalaseuran vuosikirja 62), s. 240–241. Helsinki: Suomalaisen kirjallisuuden seura, 1982. ISBN 951-717-289-3.
- ↑ Spisok naselnjonnyh mest po svedenijam 1862 goda: Peterburgskaja gubernija, s. 213. Sankt-Peterburg: Tsentralnyi statistitšeski komitet ministerstva vnutrennyh del, 1864. Teoksen verkkoversio. (Arkistoitu – Internet Archive)
- ↑ Materialy k otsenke zemel v S.-Peterburgskoi gubernii. Tom I: Jamburgski ujezd, vypusk II, s. 18, 23–24. Sankt-Peterburg: Otsenotšno-statistitšeskoje bjuro S.-Peterburgskogo gubernskogo zemstva, 1904. Teoksen verkkoversio.