Aminofylliini

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Aminofylliini
Aminofylliini
Systemaattinen (IUPAC) nimi
,3-dimetyyli-7H-puriini-2,6-diketoni; etaani-1,2-diamini
Tunnisteet
CAS-numero 317-34-0
ATC-koodi R03DA05
PubChem CID 9433
DrugBank APRD00329
Kemialliset tiedot
Kaava C16H24N10O4 
Moolimassa 420,426 g/mol
Fysikaaliset tiedot
Sulamispiste 269–270 °C
Liukoisuus veteen 1 g/5ml[1]
Farmakokineettiset tiedot
Hyötyosuus ?
Proteiinisitoutuminen 60 %
Metabolia ?
Puoliintumisaika 7–9 tuntia
Ekskreetio ?
Terapeuttiset näkökohdat
Raskauskategoria

?

Reseptiluokitus


Antotapa Oraalinen, intravenoosinen

Aminofylliini on teofylliinin ja etyleenidiamiinin seos. Aine laajentaa keuhkoputkia ja rentouttaa sileää lihaskudosta ja sitä käytetäänkin astman lääkehoidossa.

Fysikaaliset ominaisuudet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aminofylliinikiteet sisältävät teofylliinin ja etyleenidiamiinin lisäksi vettä. Aine on olomuodoltaan keltaista kiinteää ainetta, joka liukenee paremmin veteen kuin teofylliini yksinään. Etanolin tai dietyylieetteriin aminofylliini on liukenematonta. Aminofylliinillä on taipumusta absorboida hiilidioksidia, joka vapauttaa siitä teofylliiniä.[1]

Vaikutusmekanismi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aminofylliini estää fosfodiesteraasientsyymien toimintaa, minkä vuoksi keuhkoputkien lihaksia rentouttava ja keuhkoputkia laajentava syklinen adenosiinimonofosfaatti ei hajoa yhtä tehokkaasti. Aminofylliini vaikuttaa myös adenosiinireseptorien antagonistina.[2][3][4]

Aminofylliiniä käytetään myös vähentämään kehon rasvaa.[5]

Sivuvaikutukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tyypillisimmät aminofylliinin sivuvaikutukset ovat huonovointisuus, iho-oireet ja vatsaoireet. Aine voi aiheuttaa myös hermostuneisuutta ja hyperventilaatiota.[2][3][4]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b Raimo Alén: Kokoelma orgaanisia yhdisteitä, s. 1139. Consalen Consulting, 2009. ISBN 978-952-92-5627-3.
  2. a b Aminocont Duodecim Terveyskirjasto. Viitattu 4.1.2011.
  3. a b 2011 Nurse's Drug Handbook, s. 63. Jones & Bartlett Learning, 2010. ISBN 9780763792381. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 4.1.2011). (englanniksi)
  4. a b Gary C. White: Basic clinical lab competencies for respiratory care, s. 243. Cengage Learning, 2003. ISBN 978-0766825321. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 4.1.2011). (englanniksi)
  5. T. S. S. Dikshith,Prakash V. Diwan: Industrial guide to chemical and drug safety, s. 286. Wiley-IEEE, 2003. ISBN 978-0-471-23698-6. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 4.1.2011). (englanniksi)

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tämä lääketieteeseen liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.