Sileä lihaskudos

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Sileä lihaskudos (lat. textus muscularis non striatus) muodostaa ruumiin painosta vain noin kolme prosenttia. Sileällä lihaskudoksella on suuri merkitys sisäelinten toiminnalle. Sileää lihaskudosta on onttojen putkimaisten ja pussimaisten elinten kuten verisuonten, hengitysteiden, ruoansulatuskanavan, virtsateiden ja sukuelinten ympärillä. Ihon pienet karvankohottajalihakset muodostuvat sileästä lihaskudoksesta. Myös silmissä on sileää lihaskudosta. Sydämen ympärillä sileän lihaskudoksen sijasta on poikkijuovaista sydänlihaskudosta. Sileän lihaskudoksen toiminta on tahdosta riippumaton.

Sileän lihaskudoksen rakenne[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Verrattuna monitumaisiin jättiläismäisiin poikkijuovaisiin lihassoluihin, sileät lihassolut muistuttavat paljon enemmän muiden kudosten soluja sekä kooltaan että rakenteeltaan. Sileä lihaskudos koostuu tavallisesti sukkulamaisista 0,02–0,5 mm pitkistä ja 3–10 µm:n paksuista poikkijuovattomista soluista, joissa on yksi tuma keskellä solua. Sileät lihassolut ovat uusiutumiskykyisiä. Sileissäkin lihassoluissa on aktiinia ja myosiinia, mutta ne eivät ole järjestyneet filamenteiksi ja sarkomeereiksi. Epäsäännöllisen järjestyksen ansiosta sileä lihas pystyy supistumaan tehokkaasti laajalla pituusalueella. Se on tärkeää, koska monien onttojen elinten tilavuus vaihtelee erittäin paljon. Niiden on supistuttava, vaikka ne olisivat äärimmilleen venyneitäkin. Kun sileä lihaskudos supistaa onttoa sisäelintä, voi sisäelimen paine palauttaa sileän lihaksen takaisin alkuperäiseen pituuteensa supistuksen jälkeen.

Sileän lihaskudoksen toiminta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sileät lihassolut, kuten poikkijuovaisetkin, supistuvat aktiini- ja myosiinisäikeiden liukuessa toistensa lomaan. Sileän lihaskudoksen toiminta ei ole tahdonalaista vaan tahdosta riippumatonta autonomisen hermoston säätelemää. Välittäjäaineina toimivat ainakin asetyylikoliini ja noradrenaliini. Suurin osa sileistä lihaksista supistuu spontaanisti myös ilman hermoimpulssia (esimerkiksi suolen seinämän lihassyyt). Myös hormoneilla on vaikutusta sileän lihaksen ärsytyskynnykseen ja supistumiseen. Sileän lihaksen supistus alkaa ja päättyy paljon hitaammin kuin poikkijuovaisen. Yksittäinen lihasnykäys saattaa kestää useita satoja millisekunteja. Sileät lihakset ovat väsymättömiä ja ne toimivat koko ajan vaihtelevalla teholla.

Sileiden lihasten tehtäviä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sileät lihakset muun muassa kuljettavat ravintoaineita ruoansulatuskanavassa, tyhjentävät virtsarakon, osallistuvat keuhkojen ilmavirtaukseen, kohottavat ihokarvoja ja säätelevät verisuonten läpimittaa, silmän mustuaisen muotoa sekä katseen kohdistusta.

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Haug E, Sand O ja Sjaastad Ø V: Ihmisen Fysiologia, 1.-2. painos, 6. luku Luusto ja lihakset. WSOY Porvoo, 1992. ISBN 951-0-19882-X.
  • Nienstedt W, Hänninen O, Arstila A ja Björkqvist S: Ihmisen fysiologia ja anatomia, 10. painos, 3. luku Kudokset. WSOY Porvoo, 1995. ISBN 951-0-16801-7.