Alfred Neubauer

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Alfred Neubauer (29. maaliskuuta 1891 Neutitschein, Preussi, Saksa22. elokuuta 1980 Stuttgart, Baden-Württemberg, Saksa) oli Mercedes-GP-kilpa-autoilujoukkueen johtaja ja tallipäällikkö, joka hoiti virkaansa vuosina 1926–1951.

Uran moottoriurheilussa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Uran alku[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ensimmäisen maailmansodan jälkeen Neubauer tuli testaajaksi Austria-Daimlerille. Vuonna 1922 hän ajoi kilpaa itse mutta totesi, ettei hänestä tule koskaan huippuluokan kilpa-ajajaa. "Oivalsin nopeasti, ettei minun lahjakkuuteni ollut ajotaidossa, vaan organisoinnissa, suunnittelussa ja johtamisessa", kirjoitti Neubauer kirjassaan "Männer, Farauen und Motoren".[1]

Johtotehtävissä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Neubauer työskenteli muun muassa Ferdinand Porschen palveluksessa. Vuonna 1921 perustettiin Daimler-Benz. Samana vuonna Neubauer ryhtyi kilpa-autoilijoiden ensimmäiseksi manageriksi. Tuolloin rata-autokilpailut olivat vielä sekavia, eikä kilpailijoillekaan ollut aina ennen maaliintuloa selvää, kuka johti kilpailua. Neubauerin luoma merkkijärjestelmä toi tähän muutoksen.

Neubauer tunnetaan myös varikkokäyntien kehittäjänä.

Tarina kertoo, että Nürburgringin kisassa Neubauerin Mercedes-Benz-autot painoivat punnituksessa 751 kilogrammaa, kun rajoitus oli 750 kilogrammaa. Neubauerin käskystä autojen maalit raavittiin pois ja hopeanväriset autot painoivat seuraavana päivänä tasan 750 kiloa. Tästä syntyi lempinimi Mercedesin kilpa-autoille myöhemmin annettu nimi "Hopeanuoli".[1]

Suhde kuljettajiin[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Neubauer johti Mercedesiä aikana, jolloin kuljettajien kuolemat kisoissa eivät olleet epätavallisia. Siksi hän ei koskaan solminutkaan kovin läheisiä suhteita oman tallinsa kuljettajiin. Bernd Rosemeyerin kuoleman jälkeen Neubauer kuitenkin kirjoitti melko avoimesti tunnoistaan; "Olen elämässäni nähnyt monien kuolevan - suurten ja kuuluisien miesten, rakkaitten ystävien ja urheiden vastustajien. Mutta koskaan en ole katsonut heitä autonsa jäännöksissä. Haluaisin muistaa heidät sellaisina kuin he olivat eläessään. He ovat yhä muistissani. Myös Bernd Rosemeyer. Minulle vaalea, nauravakasvoinen ja loistavasilmäinen Bernd, tämä säteilevä nuori Siegfried ja valloittaja, ei ole kuollut. Minulle hän on eräänä päivänä astunut hopeanväriseen vaunuun ja ajanut pois tuntemattomaan maaliin. Lähtenyt matkalle, jolle me kaikki joskus joudumme lähtemään".[1]

Toisen maailmansodan jälkeen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Toinen maailmansota katkaisi Neubauerin työskentelyn, mutta sen jälkeen hän palasi takaisin Mercedes-Benzille. Siellä hän sai käskyn perustaa uusi kilpailuosasto edustamaan merkkiä kilparadoilla. 4. heinäkuuta 1954, samana päivänä, kun Saksa voitti jalkapalloilun maailmanmestaruuden, Neubauerin johtamat hopeanuolet asettuivat lähtöruutuihinsa 15 vuoden tauon jälkeen. Kisa ajettiin Ranskan Reimsissä ja talli otti kaksoisvoiton. Seuraavana vuonna Le Mansin kisassa sattui paha onnettomuus, kun Mercedes-kuljettaja Pierre Leveghin auto suistui katsomoon. 72 ihmistä kuoli ja noin 150 loukkaantui tapauksessa.

10. joulukuuta 1955 Neubauer avasi hotellihuoneessaan odottaneen kirjeen, jossa ilmoitettiin "Mercedeksen vetäytyvän moottoriurheilusta ainakin muutamaksi vuodeksi..." Tämä siitä huolimatta, että Mercedes oli juuri voittanut sekä toisen peräkkäisen Formula 1 -sarjan maailmanmestaruutensa Juan Manuel Fangion toimesta että urheiluautojen maailmanmestaruuden.[1]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d Vauhdin Maailma 14/2007 "Tallipäälliköiden Grand Old Man"