Albert Lebrun

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Albert Lebrun

Albert Lebrun (29. elokuuta 1871 Mercy-le-Haut, Moselle, nykyään Meurthe-et-Moselle - 6. maaliskuuta 1950 Pariisi) oli ranskalainen poliitikko ja Ranskan presidentti vuodesta 1932 vuoteen 1940. Hän oli kolmannen tasavallan viimeinen presidentti.[1]

Lebrun äänestettiin Ranskan edustajainhuoneeseen 1900, minkä jälkeen vuonna 1911 hänet valittiin siirtomaaministeriksi[1].

Lebrun äänestettiin kolmannen tasavallan presidentiksi vuonna 1932 Paul Doumerin seuraajaksi. Vuonna 1938 hänet valittiin uudestaan presidentiksi toiselle kaudelle. Toisen maailmansodan alettua hän osoittautui kuitenkin presidenttinä heikoksi.[1]

Vuonna 1940, kun Saksa oli miehittänyt Pohjois-Ranskan, myös Pariisin, presidentti Lebrun vaati tuloksetta sodan jatkamista Saksaa vastaan ja että hallituksen oli vetäydyttävä Algeriaan.[2]. Pääministeriksi nimitetty marsalkka Pétain allekirjoitti kuitenkin 22. kesäkuuta antautumissopimuksen, jolla Pohjois-Ranska jäi Saksan miehittämäksi. Hallitus siirtyi tämän jälkeen Vichyyn. Kansalliskokous päätti 10. heinäkuuta luovuttaa Pétainin hallitukselle kaiken vallan, minkä vuoksi Lebrun joutui luopumaan presidentin virasta. Hän itse vetäytyi tuolloin Vizilleen. Vuonna 1943 hän saksalaiset vangitsivat hänet ja pitivät vankina sodan loppuun saakka.[1][2] Tavattuaan sodan päätyttyä Charles de Gaullen hän hyväksyi tämän johtoaseman mutta totesi samalla, ettei hän itse ollut koskaan virallisesti luopunut presidentin virasta - vain kansalliskokous olisi voinut ottaa sellaisen ilmoituksen vastaan, mutta se ei kokoontunut enää luovutettuaan vallan Pétainille.[1]


Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d e http://worldatwar.net/biography/l/lebrun/index.html
  2. a b Otavan iso tietosanakirja, 5. osa (Kuus-Mons), art. Lebrunm Albert, Otava 1963

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Élysée blason.jpg Ranskan kolmannen tasavallan presidentit
*Adolphe Thiers (1871–1873) | Patrice MacMahon (1873–1879) | Jules Grévy (1879–1887) | Sadi Carnot (1887–1894) | Jean Casimir-Perier (1894–1895) | Félix Faure (1895–1899) | Émile Loubet (1899–1906) | Armand Fallières (1906–1913) | Raymond Poincaré (1913–1920) | Paul Deschanel (1920) | Alexandre Millerand (1920–1924) | Gaston Doumergue (1924–1931) | Paul Doumer (1931–1932) | Albert Lebrun (1932–1940)