Alain Badiou

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Alain Badiou

Alain Badiou (17. tammikuuta 1937 Rabat, Marokko) on ranskalainen vasemmistolainen filosofi ja poliittinen aktivisti. Hänen filosofiansa on saanut vaikutteita toisaalta matematiikasta ja toisaalta muun muassa Jacques Lacanin psykoanalyyttisista teorioista.

Elämä ja ura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Badiou toimi 1960- ja 1970-luvulla aktiivisesti muun muassa maolaisuudessa ja muissa vasemmistolaisissa liikkeissä ja perusti vuonna 1985 johtamansa ryhmän, joka kutsuu itseään nimellä "L'organisation politique".

Badioun filosofinen pääteos on L´être et l'évènement (1988), jossa hän käsittelee olemassaolon mahdollisuuksia ja lainaa joukko-opin käsitteitä. Hän ei kuitenkaan varsinaisesti ole analyyttinen filosofi, vaan hän tukeutuu voimakkaasti myös mannermaisen filosofian perinteeseen.

1990-luvun alkupuolella Badiou julkaisi opiskelijoille suunnatun kirjan Etiikka: Essee pahan tiedostamisesta, jossa käsitteli nykyaikaisen universaalin suvaitsevuusetiikan ongelmia. Kirjasta tuli hyvin suosittu Ranskassa.

Badiou on kirjoittanut kirjan myös apostoli Paavalista, ja se ilmestyi suomeksi vuonna 2011 nimellä Apostoli Paavali: Universalismin perustaja. Teoksessaan Badiou tuo uuden näkökulman kristilliseen ajatteluun liittämällä sen osaksi nykykeskustelua filosofian, politiikan ja teologian välisistä suhteista.[1] Hän määrittelee Paavalin ensimmäiseksi vasemmistoradikaaliksi, vallankumoukselliseksi ajattelijaksi.

Etiikassa Badiou korostaa sitoutumisen tarvetta poliittisessa toiminnassa. Hänen mukaansa on hylättävä radikaalin toiseuden olemassaolo ja ymmärrettävä tämä myös suhteessa omaan subjektiviteettiin. Hän mukailee Lacanin ajatusta, jonka mukaan ihminen ei ole itsessään harmoninen kokonaisuus. Badioun mukaan etiikka on sekä partikulaarista että universaalia ja aidosti eettinen toiminta nousee sitoutumisesta. Slavoj Žižek on viitannut Badioun luomaan Tapahtuman käsitteeseen (Événement) useasti viime vuosina. Molemmat näkevät Tapahtuman hetkenä, jossa subjekti muodostuu ja jolle uskollisuus leimaa subjektin olemista. Badioun filosofian poliittinen osa onkin nimenomaan Tapahtuman etsimistä, luomista ja sille avoimena pysymistä.

Teoksia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Filosofiaa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Le concept de modèle (1969)
  • Théorie du sujet (1982)
  • Peut-on penser la politique? (1985)
  • L'Être et l'Événement (1988)
  • Manifeste pour la philosophie (1989)
  • Le nombre et les nombres (1990)
  • Conditions (1992)
  • Deleuze (1997)
  • Abrégé de métapolitique (1998)
  • Court traité d'ontologie provisoire (1998)
  • Petit manuel d'inesthétique (1998)
  • D'un désastre obscur (1998)
  • Logiques des mondes. L'être et l'événement, 2. (2006)

Kriittisiä esseitä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Rhapsodie pour le théâtre (1990)
  • Beckett, l'increvable désir (1995)
  • Le Siècle (2005)

Kaunokirjallisuutta ja näytelmiä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Almagestes (1964)
  • Portulans (1967)
  • L'Écharpe rouge (1979)
  • Ahmed le subtil (1994)
  • Ahmed Philosophe ja Ahmed se fâche (1995)
  • Les Citrouilles, komedia (1996)
  • Calme bloc ici-bas (1997)

Poliittisia esseitä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Théorie de la contradiction (1975)
  • De l'idéologie, yhdessä F. Balmèsin kanssa (1976)
  • Le Noyau rationnel de la dialectique hégelienne, yhdessä L. Mossot'n ja J. Bellassenin kanssa (1977)
  • Circonstances 1 (2003)
  • Circonstances 2 (2004)
  • Circonstances 3 (2005)
  • Circonstances 4: De quoi Sarkozy est-il le nom ? (2007)

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Alain Badiou: Apostoli Paavali Gaudeamus.fi. Viitattu 10.12.2011.

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suomennetut teokset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Etiikka: Essee pahan tiedostamisesta. (L’éthique: Eessai sur la conscience du mal, 1993.) Suomentanut ja jälkisanat kirjoittanut Janne Kurki. Apeiron kirjat 3. Helsinki: Apeiron, 2004. ISBN 952-5538-01-X.
  • Apostoli Paavali: Universalismin perustaja. (Saint Paul: La fondation de l'universalisme, 1997, 2002.) Suomentanut Janne Porttikivi. Helsinki: Gaudeamus, 2011. ISBN 978-952-495-209-5.
  • Filosofian puolesta: Kaksi manifestia. (Manifeste pour la philosophie & Second manifeste pour la philosophie, 1989–2009.) Suomentaneet Lauri Pekonen, Janne Porttikivi ja Anna Tuomikoski. Helsinki: Tutkijaliitto, 2012. ISBN 978-952-5169-84-3.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]