Alain Badiou

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Alain Badiou.

Alain Badiou (17. tammikuuta 1937 Rabat, Marokko) on ranskalainen vasemmistolainen filosofi ja poliittinen aktivisti. Hänen filosofiansa on saanut vaikutteita toisaalta matematiikasta ja toisaalta muun muassa Jacques Lacanin psykoanalyyttisista teorioista.

Elämä ja ura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Badiou toimi 1960- ja 1970-luvulla aktiivisesti muun muassa maolaisuudessa ja muissa vasemmistolaisissa liikkeissä ja perusti vuonna 1985 johtamansa ryhmän, joka kutsuu itseään nimellä ”L'organisation politique”.

Badioun filosofinen pääteos on L´être et l'évènement (1988), jossa hän käsittelee olemassaolon mahdollisuuksia ja lainaa joukko-opin käsitteitä.

Vuonna 1993 Badiou julkaisi opiskelijoille suunnatun kirjan Etiikka: Essee pahan tiedostamisesta, jossa käsitteli nykyaikaisen suvaitsevuusetiikan ongelmia. Kirjasta tuli hyvin suosittu Ranskassa.

Teoksessa Apostoli Paavali: Universalismin perustaja (1997) Badiou käsittelee apostoli Paavalia ja määrittelee tämän vallankumoukselliseksi ajattelijaksi.

Etiikassa Badiou korostaa sitoutumisen tarvetta poliittisessa toiminnassa. Hänen mukaansa on hylättävä radikaalin toiseuden olemassaolo ja ymmärrettävä tämä myös suhteessa omaan subjektiviteettiin. Hän mukailee Lacanin ajatusta, jonka mukaan ihminen ei ole itsessään harmoninen kokonaisuus. Badioun mukaan etiikka on sekä partikulaarista että universaalia ja aidosti eettinen toiminta nousee sitoutumisesta. Slavoj Žižek on viitannut Badioun luomaan Tapahtuman käsitteeseen (Événement) useasti. Molemmat näkevät Tapahtuman hetkenä, jossa subjekti muodostuu ja jolle uskollisuus leimaa subjektin olemista. Badioun filosofian poliittinen osa onkin nimenomaan Tapahtuman etsimistä, luomista ja sille avoimena pysymistä.

Teoksia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Filosofiaa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Le concept de modèle (1969)
  • Théorie du sujet (1982)
  • Peut-on penser la politique? (1985)
  • L'Être et l'Événement (1988)
  • Manifeste pour la philosophie (1989)
  • Le nombre et les nombres (1990)
  • Conditions (1992)
  • Deleuze (1997)
  • Abrégé de métapolitique (1998)
  • Court traité d'ontologie provisoire (1998)
  • Petit manuel d'inesthétique (1998)
  • D'un désastre obscur (1998)
  • Logiques des mondes. L'être et l'événement, 2. (2006)

Kriittisiä esseitä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Rhapsodie pour le théâtre (1990)
  • Beckett, l'increvable désir (1995)
  • Le Siècle (2005)

Kaunokirjallisuutta ja näytelmiä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Almagestes (1964)
  • Portulans (1967)
  • L'Écharpe rouge (1979)
  • Ahmed le subtil (1994)
  • Ahmed Philosophe ja Ahmed se fâche (1995)
  • Les Citrouilles, komedia (1996)
  • Calme bloc ici-bas (1997)

Poliittisia esseitä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Théorie de la contradiction (1975)
  • De l'idéologie, yhdessä F. Balmèsin kanssa (1976)
  • Le Noyau rationnel de la dialectique hégelienne, yhdessä L. Mossot'n ja J. Bellassenin kanssa (1977)
  • Circonstances 1 (2003)
  • Circonstances 2 (2004)
  • Circonstances 3 (2005)
  • Circonstances 4: De quoi Sarkozy est-il le nom ? (2007)

Suomennetut teokset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Etiikka: Essee pahan tiedostamisesta. (L’éthique: Eessai sur la conscience du mal, 1993.) Suomentanut ja jälkisanat kirjoittanut Janne Kurki. Apeiron kirjat 3. Helsinki: Apeiron, 2004. ISBN 952-5538-01-X.
  • Apostoli Paavali: Universalismin perustaja. (Saint Paul: La fondation de l'universalisme, 1997, 2002.) Suomentanut Janne Porttikivi. Helsinki: Gaudeamus, 2011. ISBN 978-952-495-209-5.
  • Filosofian puolesta: Kaksi manifestia. (Manifeste pour la philosophie & Second manifeste pour la philosophie, 1989–2009.) Suomentaneet Lauri Pekonen, Janne Porttikivi ja Anna Tuomikoski. Helsinki: Tutkijaliitto, 2012. ISBN 978-952-5169-84-3.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]