Al-Mansur (abbasidi)

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Tämä artikkeli käsittelee al-Mansuria, arabien valtakunnan kalifia 700-luvulla. Muita al-Mansur -nimisiä henkilöitä on lueteltu erillisellä täsmennyssivulla.

Al-Mansur eli Abu Ja'far Abdallah ibn Muhammad al-Mansur (714-775 );[1] arab.:ابو جعفر عبدالله بن محمد المنصور oli toinen abbasidikalifi vuodesta 754 vuoteen 775.[2][3]

Elämä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Al-Mansur syntyi abbasidiperheen kotona heidän muutettuaan Hejazista vuonna 714. “Hänen isänsä, Muhammadin, isoisoisä oli kuulemma Abbas ibn Abd al-Muttalib, Muhammadin nuorin setä; hänen äitinsä oli berberinainen”.[4] Hän oli vallassa vuodesta 754 vuoteen 775. Vuonna 762 hän perusti Madinat as-Salamin, uuden kalifinasunnon ja palatsikaupungin, josta tuli kalifaatin pääkaupungin Bagdadin sydän.

Al-Mansur oli huolestunut hallintojärjestelmänsä vakaudesta hänen veljensä Abu-l-Abbasin (joka myöhemmin tunnettiin nimellä as-Saffah, verinen) kuoleman jälkeen. Vuonna 755 hän järjesti Abu Muslim Khorasanin salamurhan. Abu Muslim oli uskollinen vapautettu mies Itä-Iranian Khorasanin provinssista, ja hän oli johtanut abbasidijoukot voittoon umaijadien dynastiaa vastaan Kolmannessa Fitnassa eli muslimien välisessä sisällisodassa vuosina 749-750. Al-Mansurin hallitessa hän oli kalifin alainen, mutta silti Iranin ja Transoksianan kiistämätön johtaja. Salamurhan motiivina näyttää olleen valtakunnan sisäisen valtataistelun ennaltaestäminen.

Hän syrjäytti Isa bin Musa bin Muhammad bin Alin asemastaan kalifin seuraajana korruptioepäilyjen takia, ja asetti seuraajakseen al-Mahdin, joka vannoi hänelle uskollisuudenvalan. Isoveljensä Saffahin tavoin hän halusi yhdistää maan, joten hän hankkiutui eroon kaikista vastustajistaan.

Hänen valtansa aikana islamilainen kirjallisuus ja tieteen kukoistuskausi oli aluillaan, jota avusti abbasidien suvaitsevaisuus persialaisia ja muita umaijadien sortamia ihmisiä kohtaan. Vaikka umaijadikalifi Hisham ibn Abd al-Malik oli omaksunut persialaisen hovikäytännön, vasta al-Mansurin hallinnon aikana persialaista kirjallisuutta ja oppineisuutta alettiin arvostaa islamilaisessa maailmassa. Shu'ubiya-liikkeen suosion kasvu persialaisten oppineiden keskuudessa al-Mansurin kaudella oli seurausta sensuroinnin lieventymisestä persialaisnationalismia kohtaan. Shu'ubiya oli persialaisten keskuudessa ollut liike, joka uskoi että persialainen oli arabialaista taidetta ja kulttuuria kehittyneempää. Liike edisti arabialais-persialaista vuoropuhelua 700-luvulla.

Persialaisen oppineisuuden nousuakin tärkeämpää oli kenties lukuisien ei-arabien kääntyminen islaminuskoon. umaijadit olivat pyrkineet estämään käännynnäisyyden pystyäkseen keräämään jizyaa, eli ei-muslimeihin kohdistuvaa veroa. Abbasidihallinnon, ja etenkin al-Mansurin, sallivuus mahdollisti islamin kasvun alueellaan; vuonna 750 noin 8% kalifaatin asukkaista oli muslimeja. Al-Mansurin valtakauden loppuun mennessä se lähes kaksinkertaistui 15%:een.

Al-Mansur kuoli vuonna 775 matkallaan Mekkaan tehdessään hadžia. Hänet haudattiin jonnekin matkan varteen yhteen sadoista haudoista jotka oli kaivettu hänen ruumiinsa piilottamiseksi umaijadeilta. Häntä seurasi hänen poikans al-Mahdi.

Lukuisien lähreiden mukaan al-Mansur vangitsi imaamin Abu Hanifan. Myös Malik ibn Anas, malakilaisuuden perustajaa, ruoskittiin hänen valtansa aikana, mutta al-Mansur itse ei suvainnut sitä – itse asiassa, se oli hänen serkkunsa, Madinahin kuvernööri, joka hyväksyi tuomion. Al-Mansur puolestaan rankaisi serkkuaan, ja hyvitti Malik ibn Anasia kärsimästään tuomiosta. (Ya'qubi, vol.III, p. 86; Muruj al-dhahab, vol.III, p. 268-270.)

Luonne[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Mercian kuninkaan Offan (757-796) mankus, eli kultadinaari, al-Mansurin dinaarin kopio. Siinä yhdistyy latinankielinen piirtokirjoitus OFFA REX arabialaisen piirtokirjoituksen kanssa. Kolikosta pystyy yhä lukemaan islamilaisen kalenterin vuoden 157 (773-774 jaa.).[5] British Museum.

Al-Masudi mainitsee Kultaisissa niityissä ja timanttikaivoksissa useita anekdootteja jotka kuvaavat kalifin luonnetta. Hän kertoo sokeasta runoilijasta, joka lausuu kahdesti umaijadeille suunnattuja ylistysrunoja tietämättään al-Mansurille, abbasidikalifille. Al-Mansur palkitsi runoilijan säkeistään. Al-Masudi kertoo samassa yhteydessä tarinan al-Mansurin lähelle tulleesta nuolesta, jonka sulkiin ja varteen on kaiverrettu säkeitä. Säkeet saivat hänet tutkimaan epäoikeudenmukaisesti tuomitun hamadanilaisen aatelisen tilannetta, ja vapauttamaan hänet. Teoksessa on myös kuvaus pahaenteisistä säkeistä, jotka al-Mansur näki kirjoitetun seinälle juuri ennen kuolemaansa.

Kuollessaan kalifi jätti taakseen aarrekammion, jossa oli kuusisataatuhatta dirhamia ja neljätoista miljoonaa dinaaria.

Al-Mansurin luonteesta on myös negatiivisempia kuvauksia. Hänen hajustajansa, Jamra, kertoo erityisen järkyttävän tarinan siitä, miten al-Mansur kohteli alideja. Jamran mukaan al-Mansurin lähtiessä viimeiselle pyhiinvaellusmatkalleen, hän jätti miniälleen, Ritalle, varastojensa avaimet, mutta kielsi tätä avaamasta tiettyä ovea paitsi jos olisi aivan varma siitä että al-Mansur oli kuollut. Kun hän oli kuollut, Rita ja hänen miehensä, Muhammad ibn Mansur al-Mahdi riensivät jännittyneinä tuohon erityiseen varastoon.

Kun Rita ja al-Mahdi avasivat oven, he järkytyksekseen löysivät huoneesta kaikkien al-Mansurin surmauttamien alidien ruumiit. Varastossa oli lukuisia ruumiita kaikista ikäluokista, mukaan luettuna pikkulapsia ja vanhuksia. Jokaisen ruumiin vasempaan korvaan oli laputettu nimi ja sukuluettelo, todistaen al-Mansurin brutaalin alidien kohtelun.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Mas'udi, The Meadows of Gold, The Abbasids, transl. Paul Lunde and Caroline Stone, Kegan Paul, London and New York, 1989
  • Kennedy, Hugh, When Baghdad Ruled The Muslim World, Cambridge, Da Capo Press, 2004

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Al-Souyouti, Tarikh Al-Kholafa'a (The History of Caliphs)
  2. Stanley Lane-Poole, The Coins of the Eastern Khaleefahs in the British Museum
  3. Axworthy, Michael (2008); A History of Iran; Basic, USA; ISBN 978-0-465-00888-9. S.81.
  4. G.R. Hawting Mansur, al-.. Encyclopædia Britannica. 2007. Encyclopædia Britannica Online. 20. huhtikuuta 2007
  5. Medieval European Coinage By Philip Grierson p.330