Abbas ibn Abd al-Muttalib

Abbas ibn Abd al-Muttalib arabialaisin kirjaimin

Al-Abbas ibn Abd al-Muttalib ( ٱلْعَبَّاسُ ٱبْنُ عَبْدِ ٱلْمُطَّلِبِ, n. 565 – n. 653) oli islamilaisen perimätiedon mukaan profeetta Muhammedin isänpuoleinen setäpuoli ja kaksi tai kolme vuotta häntä vanhempi. Al-Abbasin ja Muhammedin yhteisellä isoisällä Abd al-Muttalibillä oli viisi vaimoa. Al-Abbasin äiti oli Nutayla bint Janab, kun taas Muhammedin isän Abdallahin äiti oli Fatima bint Amr.

Elämänvaiheita

Tietämättömyyden ajalla al-Abbas vastasi pyhän zamzam-lähteen ylläpidosta ja pyhiinvaeltajien juottamisesta Mekassa. Ibn Ishaqin mukaan Al-Abbasin isä oli siirtänyt tehtävän juuri al-Abbasille, vaikka tämä oli pojista nuorin. Kun Mekka muuttui islamilaiseksi, Muhammed valtuutti al-Abbasin jatkamaan tässä tehtävässä, joka sen jälkeen säilyi hänen suvussaan.

Al-Abbas ei ollut kääntynyt islamiin vielä silloin, kun muslimit pakenivat Mekasta Medinaan. Hän soti muslimeja vastaan Badrin taistelussa ja jäi vangiksi. Ibn Ishaq kertoo Muhammedin sanoneen, että al-Abbasia ei saa tappaa, sillä hänet oli pakotettu sotaan. Vangiksi ottaja oli pieni mies, kun taas al-Abbas oli kookas ja roteva. Kun Muhammed kysyi, miten vangitseminen oli onnistunut, pieni mies selitti, että tuntematon kookas mies oli auttanut asiassa. Muhammed totesi, että enkeli oli vanginnut al-Abbasin. Koska al-Abbas oli varakas mies häntä ei kuitenkaan vapautettu ilman, että hän oli ensin maksanut lunnaat. Myöhemmin al-Abbas kääntyi islamiin ja osallistui Muhammedin rinnalla Hunainin ja Ta'ifin taisteluihin sekä Tabukin retkikuntaan. Hän oli mukana, kun Muhammed valtasi Mekan.

Al-Abbas kuoli Medinassa vuonna 653 ollessaan 88-vuotias. Tuolloin Uthman oli kalifina. Kalifi lausui rituaalisen rukouksen hänen ruumispaariensa ääressä. Al-Abbas haudattiin al-Baqi'in Medinassa.

Abbasidien kantaisä

Vuoden 750 tienoilla Persian Khorasanista tullut abbasidien klaani kukisti umaijadien vallan Damaskoksessa ja perusti perinnöllisen abbasidikalifaatin, joka hallitsi vuoteen 945 ja senkin jälkeen nukkehallitsijoiksi muutettuina 1500-luvulle asti. Islamista alettiin kirjoittaa vasta abbasidikalifaatissa, ja heidän perustamassaan Bagdadissa Ibn Ishaq (k. 767) oli ensimmäinen, joka kirjoitti Muhammedin elämäkerran. Siinä hän esitteli ensimmäisen kerran myös al-Abbasin, jota kalifit pitivät esi-isänään.

Abbasidien historiankirjoituksessa, jota Ibn Ishaq edusti, kumottu umaijadivalta edusti jumalattomuutta ja luopumista islamista. Virallisen historiankirjoituksen mukaan umaijadeja oli kuitenkin edeltänyt islamin kulta-aika, jolloin noudatettiin islamilaista lakia. Abbasidien sukulaisuus profeetta Muhammediin oikeutti heidän valtansa, kun taas umaijadit eivät olleet profeetan sukulaisia.

Sukulaisuus tai läheisyys profeetta Muhammediin oli kunnia-asia abbasidivaltakunnassa. Kun Ibn Ishaq kirjoitti Bagdadissa 760-luvulla Muhammedin ensimmäisen elämäkerran, hän asetti arabisuvut arvojärjestykseen kertomalla kuka oli "ensimmäisenä" kääntynyt islamiin tai missä järjestyksessä oli puristettu Muhammedin kättä.

Muita sukulaisia hallitsijoina

Muhammedilla ei ollut aikuiseksi elänyttä poikaa, ja tämä olisikin tuottanut teologisia ongelmia, sillä Muhammed oli viimeinen profeetta, kun taas profeetan poikienkin olisi pitänyt olla profeettoja. Abbasidit turvautuivat sukulaisuuden rakentamisessa Muhammedin setään (oikeastaan setäpuoleen), ja myöhemminkin muslimihallitsijat ovat pyrkineet rakentamaan sukulaisuutta profeetta. Pohjois-Afrikassa ja Egyptissä hallinneet fatimidit julistivat itsensä kalifeiksi ja katsoivat polveutuvansa Muhammedin tyttärestä Fatimasta.

Monissa muslimimaissa sukulaisuus islamin pyhään perheeseen on edelleen tärkeä asia. Sukulaisista käytetään nimitystä sharif tai sayyid. Nykyaikana profeetta Muhammedin sukulaisia ovat katsoneet olevansa muun muassa Marokon kuningas Ḥassan II, Jordanian kuningas Hussein ja Irakin presidentti Ṣaddam Hussein.

Historiallisuus

Varhaisin lähde, joka kertoo al-Abbasista, on Ibn Ishaqin 700-luvun puolivälissä kirjoittama ja nykyään kadonnut kirja, jonka tekstejä on voitu ennallistaa 800-luvulla kirjoitettujen teosten avulla. Historiakriittinen islamin tutkimus pitää islamilaisen perimätiedon henkilögalleriaa kansanperinteenä vailla historiallista totuusarvoa. Arabisti Hans Jansen liittää tarinan zamzam-kaivon hoitajan asemesta siihen, että tarina kirjoitettiin abbasidien hovissa.

Lähteet

• Ibn Ishaq: The Life of Muhammad. A translation of Ishaq’s sirat rasul Allah with introduction and notes by A. Guillaume. Oxford University Press, 1955. ISBN 0-19-636033-1. Teoksen verkkoversio. (englanniksi)
• Jansen, Hans: Mohammed. Eine Biografie. Mûnchen: Velag C.H. Beck, 2008. ISBN 978-3-406-56858-9. (saksaksi)
• Keller, Nuh Ha Mim (toim.): Reliance of the Traveller. Revised Edition. The Classic Manual of Islamic Sacred Law "Umdat al-Salik" by Ahmad ibn Naqib al-Misri (d. 769/1368) In Arabic with Facing English Text, Commentary and Appendices Edited and Translated by Nuh Ha Mim Keller. Beltsville, Maryland: amana publications, 2017. ISBN 0-915957-72-8. Teoksen verkkoversio. (englanniksi) (arabiaksi)
• Nevo, Y. E. & Koren, J: Crossroads to Islam. The origins of the Arab religion and the Arab state. Amherst, NY: Prometheus Books, 2003). ISBN 1-59102-083-2.
• Al-Tabari: The History of al-Tabari. Volume XXXIX. Biographies of the Prophet's Companions and Their Successors. Translated and annotated by Ella Landau-Tasseron. State University of New York Press, 1998. Teoksen verkkoversio.