Öreälvenin vesistö
Öreälvenin vesistö (ruots. Öreälvens avrinningsområde, vesistöaluetunnus 30) muodostuu Pohjanlahden Selkämereen laskevan Öreälvenin ja sen sivujokien yhteisestä valuma-alueesta, jonka kokonaispinta-ala on 3 029 neliökilometriä. Se on yksi Ruotsin päävesistöalueista ja sen valuma-alue sijaitsee kokonaan Ruotsissa. Koko vesistössä ei ole vesivoimalaitoksia ja se on toistaiseksi rauhoitettu vesivoimarakentamiselta.[1][2][3]
Pääuoma[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Vesistön pääuomana on sen nimikkojoki Öreälven, jotka kutsutaan yläjuoksulla myös nimellä Örån. Joen kokonaispituus on 190 kilometriä ja se laskee Itämereen noin 1,1 kuutiokilometriä vettä vuodessa.[2][4][a]
Vesistön valuma-alue[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Öreälvenin vesistö sijaitsee kahden suuren vesistön Uumajanjoen vesistön (tunnus 28) ja Ångermanjoen vesistön (tunnus 38) välissä, jossa on yhdeksän pienempää päävesistöä. Se on niistä toiseksi suurin päävesistö. Sillä on Uumajanjoen vesistön kanssa lähes merenrannikolle asti jatkuva yhteinen vedenjakaja. Merenrannikon läheisyydessä Uumajanjoen vesistö vaihtuu pieneen Hörnånin vesistöön (tunnus 29). Öreälvenin vesistön lounaispuolella sillä on yhteinen vedenjakaja usean vesistön kanssa. Vesistön luoteispäässä on Ångermanjoen vesistöllä vedenjakajasta vain pieni yhteinen osuus, mutta sitten seuraavana kaakossa sijaitsevalla Lögdeälvenin vesistöllä (tunnus 32) sen osuus on pisin. Vasta alajuoksulla Lögdeälvenin vesistö vaihtuu pieneen Leduånin vesistöön (tunnus 31). Öreälvenin vesistön alajuoksulla meren rannikolla sijaitsee mereen laskevien ojien ja purojen pieniä valuma-alueita, joiden yhteispinta-ala on pieni.[3][5]
Valuma-alueen piirteitä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Valuma-alueen maaperän yleisimmät maalajit ovat moreeni (55,9 %), turve (24,7 %), kalliomaa (5,9 %), hiekka ja sora (2,9 %), multamaa (5,0 %), savimaa (1,1 %) ja jäätikköjokijäänteet (2,1 %), joiden lisäksi on vielä 2,4 % muita maalajeja. Alueen maankäyttöä esittävät maiden käyttöluokitukset, joiden mukaan alueella on metsämaita (79,3 %), soita ja kosteikkoja (15,4 %), viljelymaita (1,5 %), taajamia ja pinnoitettuja alueita (0,3 %) sekä joutomaita (1,2 %). Näiden lisäksi on 2,4 % vesistöjä.[6]
Virtaamia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
| Öreälvenin keskivirtaamat kuukausittain joensuussa (1981–2012) |
|---|
SMHI on julkaissut tilastossaan Öreälvenin virtaamien päivittäiset keskivirtaamat vuosilta 1981–2012. Niiden mukaan joen suiston lähellä sijaitsevassa mittauspisteessä joen keskivirtaama (MQ) on 39,3 kuutiometriä sekunnissa (m³/s), keskiylivirtaama (MHQ) on 250 m³/s ja keskialivirtaama (MNQ) on 6,24 m³/s [6]. Toisen lähteen mukaan joen keskivirtaama on 34 m³/s, keskiylivirtaama (MHQ) on 260 m³/s ja keskialivirtaama (MNQ) on 5,9 m³/s [4]. Suurin kuukausittainen keskivirtaama 228,1 m³/s on mitattu toukokuussa 1988 ja pienin 1,7 m³/s maaliskuussa 1996. Viereinen kaavio esittää SMHI:n julkaiseman tilaston kuukausittaisten keskivirtaamien arvoista lasketut keskiarvot. Sen mukaan kevättulva kestäisi huhtikuusta kesäkuuhun ja sen huippu ajoittuisi toukokuulle.[2]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Huomautuksia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Asia on luettu ruotsinkielisestä wikipediasta artikkelista sv:Öreälven.
Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Kuhlins, Leif: Vattenkraft i Sverige, vattenkraft.info, viitattu 23.12.2020 (ruotsiksi)
- ↑ a b c Öreälven (SE707289-723897) Vatteninformationssystem. Tukholma, Ruotsi: Länsstyrelsen. Viitattu 21.12.2020. (ruotsiksi)
- ↑ a b Thoms-Hjärpe, Christina: Län och huvudavrinningsområden i Sverige (PDF),Faktablad nr 10, 2002, SMHI, viitattu 21.12.2020 (ruotsiksi)
- ↑ a b Om flödesstatistik för Sveriges vattendrag (Excel-tiedostoon, selitykset), 13.11.2009, rivit 1433–1461, viitattu 14.12.2020 (ruotsiksi)
- ↑ Öreälvenin joensuu Lantmäteriet. Gävle: Lantmäteriet. Viitattu 21.12.2020. (ruotsiksi)
- ↑ a b Öreälvenin vesistö (Excel-lomake nro 22299), Vattenwebb, SMHI, viitattu 21.12.2020 (ruotsiksi)
