Ero sivun ”Antisosiaalinen tai psykopaattinen strategia” versioiden välillä

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Selaa historiaa interaktiivisesti
[katsottu versio][katsottu versio]
← Vanhempi muutosUudempi muutos →
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
VisuaalinenWikiteksti
Abc10 (keskustelu | muokkaukset)
seulojat
98 532 muokkausta
jos kyse on yhdestä ilmiöstä jolla on kaksi nimitystäm "eli" kertoo sen; Korjattava/viitteet, {{Lähde}}
lähteiden korjaus
Rivi 1: Rivi 1:
{{Korjattava/viitteet|viitemallineet suomeksi}}
'''Antisosiaalinen strategia'''<ref>"antisocial strategy" Baron-Cohen 2013, s. 135.</ref> eli '''psykopaattinen strategia'''<ref>" psychopathic strategy" Lance Workman, Will Reader. ''Evolutionary Psychology: An Introduction''. s. 364.</ref> viittaa [[Evoluutiopsykologia|evoluutiopsykologiseen]] pohdintaan [[ihminen|ihmislajin]] tunnistetusta [[käyttäytyminen|käyttäytymisestä]], jota on kuvattu [[sosiopatia]]na.
'''Antisosiaalinen strategia'''<ref>"antisocial strategy" Baron-Cohen 2013, s. 135.</ref> eli '''psykopaattinen strategia'''<ref>" psychopathic strategy" Lance Workman, Will Reader. ''Evolutionary Psychology: An Introduction''. s. 364.</ref> viittaa [[Evoluutiopsykologia|evoluutiopsykologiseen]] pohdintaan [[ihminen|ihmislajin]] tunnistetusta [[käyttäytyminen|käyttäytymisestä]], jota on kuvattu [[sosiopatia]]na.


Tutkimussuunta kyseenalaistaa [[psykiatria|psykiatrisen]] käsityksen sosiopatiasta [[psykopatologia|sairautena]] ja sen sijasta selittää sen ihmislajin sosiaalisena sopeutumisstragiana, joka voi onnistua vain, jos sellaisten ihmisten osuus väestöstä on pieni. Tukimuksella on merkitystä myös [[kriminologia]]n kannalta.{{Lähde}}
Tutkimussuunta kyseenalaistaa [[psykiatria|psykiatrisen]] käsityksen sosiopatiasta [[psykopatologia|sairautena]] ja sen sijasta selittää sen ihmislajin sosiaalisena sopeutumisstragiana, joka voi onnistua vain, jos sellaisten ihmisten osuus väestöstä on pieni. Tukimuksella on merkitystä myös [[kriminologia]]n kannalta.{{Lähde}}


Tutkimussuunta sai alkunsa Henry Harpendingin ja Jay Sobuksen vuoden 1987 artikkelista "Sociopathy as an adaptation" ('Sosiopatia sopeutumana'), jossa he esittivät että sosiopatia vastaa laajemmassa yhteiskunnassa huijaria tai [[Vastavuoroisuus|epävastavuoroista]] tyyppiä.<ref name="harpendingsobus">{{Cite journal|url=https://www.sciencedirect.com/science/article/pii/0162309587900197|title=Sociopathy as an adaptation|first1=Henry C.|last1=Harpending|first2=Jay|last2=Sobus|date=January 1, 1987|journal=Ethology and Sociobiology|volume=8|pages=63–72|via=ScienceDirect|doi=10.1016/0162-3095(87)90019-7}}</ref>
Tutkimussuunta sai alkunsa Henry Harpendingin ja Jay Sobuksen vuoden 1987 artikkelista "Sociopathy as an adaptation" ('Sosiopatia sopeutumana'), jossa he esittivät että sosiopatia vastaa laajemmassa yhteiskunnassa huijaria tai [[Vastavuoroisuus|epävastavuoroista]] tyyppiä.<ref name="harpendingsobus">{{Lehtiviite | Tekijä = Harpending, H. C. | Otsikko = Sociopathy as an adaptation | Julkaisu = Ethology and Sociobiology | Ajankohta = 1.1.1987 | Vuosikerta = 8 | Numero = Supplement 1 | Sivut = 63–72 | Julkaisupaikka = | Julkaisija = Science Direct | Selite= | Tunniste= doi 10.1016/0162-3095(87)90019-7 | www = https://www.sciencedirect.com/science/article/abs/pii/0162309587900197 | www-teksti = Artikkelin verkkoversio | Tiedostomuoto = | Viitattu = 13.9.2023 | Kieli = {{en}} | Lopetusmerkki = }}</ref>


Tieteilijät ovat kiinnostuneet kysymyksestä, ovatko psykopaatit vain "patologisen itsekkyyden" vuoksi huonoja sosiaalisia päätöksentekijöitä<ref>https://www.medicalnewstoday.com/articles/321839#Are-psychopaths-just-bad-decision-makers?</ref><ref name="fairness">{{Cite journal|url=https://pubmed.ncbi.nlm.nih.gov/34472890/|title=Moral strategies and psychopathic traits|first1=Josi M. A.|last1=Driessen|first2=Jeroen M.|last2=van Baar|first3=Alan G.|last3=Sanfey|first4=Jeffrey C.|last4=Glennon|first5=Inti A.|last5=Brazil|date=July 13, 2021|journal=Journal of Abnormal Psychology|volume=130|issue=5|pages=550–561|via=PubMed|doi=10.1037/abn0000675|pmid=34472890}}</ref> vai onko antisosiaalisuus [[biologia]]n kenttään kuuluva ihmisen elämän strategia<ref> "life strategy" Baron-Cohen 2013, s. 135.</ref>. Antisosiaalisen strategian pohdinnan perustan muodostaa ihmisen varttuessa avautuvat mahdollisuudet resurssien hankintaan ja [[Lisääntyminen|lisääntymiseen]].{{Lähde}}
Tieteilijät ovat kiinnostuneet kysymyksestä, ovatko psykopaatit vain "patologisen itsekkyyden" vuoksi huonoja sosiaalisia päätöksentekijöitä<ref>{{Verkkoviite|osoite=https://www.medicalnewstoday.com/articles/321839#Are-psychopaths-just-bad-decision-makers?|nimeke=Psychopathy: What drives pathological selfishness?|tekijä=Sandoiu, Ana|julkaisu=Articles|ajankohta=17.5.2018|julkaisija=Medical News Today|viitattu=17.5.2018|kieli={{en}}}}</ref><ref name="fairness">{{Lehtiviite | Tekijä = Driessen, J. M. A.; Van Baar, J. M.; Sanfey, A. G. et al. | Otsikko = Moral strategies and psychopathic traits | Julkaisu = Journal of Abnormal Psychology | Ajankohta = 13.7.2021 | Vuosikerta = 130 | Numero = 5 | Sivut = 550–561 | Julkaisupaikka = | Julkaisija = PubMed | Selite= | Tunniste= doi 10.1037/abn0000675|pmid=34472890 | www = https://pubmed.ncbi.nlm.nih.gov/34472890/ | www-teksti = Artikkelin verkkoversio | Tiedostomuoto = | Viitattu = 13.7.2021 | Kieli = {{en}} | Lopetusmerkki = }}</ref> vai onko antisosiaalisuus [[biologia]]n kenttään kuuluva ihmisen elämän strategia<ref> "life strategy" Baron-Cohen 2013, s. 135.</ref>. Antisosiaalisen strategian pohdinnan perustan muodostaa ihmisen varttuessa avautuvat mahdollisuudet resurssien hankintaan ja [[Lisääntyminen|lisääntymiseen]].{{Lähde}}


Näiden ulkoisessa ympäristössä käyttäytymisenä esiintyvien yleensä [[mielenterveyden häiriö]]ihin liittyviksi tai [[psykopatologia]]ksi kutsuttujen "antisosiaalisten" tai "psykopaattisten" henkisten toimintojen keskeiset piirteet liittyvät omalta kannalta nähtyyn [[moraali]]seen relevanssiin ja itseä palvelevaan [[kognitio]]on<ref name="Nimetön-rCoZ-1">{{Cite journal|url=http://www.jstor.org/stable/23093698|title=Moral Cognition: Explaining the Gender Difference in Antisocial Behavior|author1=Barriga, Alvaro Q.|author2=Morrison, Elizabeth M.|author3=Liau, Albert K.|author4=Gibbs, John C.|year=2001|journal=Merrill-Palmer Quarterly|volume=47|issue=4|pages=532-562|via=JSTOR}}</ref>. Psykopatiassa käsitys reiluudesta on heikko ja sen lisäksi syyllisyydentunto on vajavainen<ref name="fairness" />.
Näiden ulkoisessa ympäristössä käyttäytymisenä esiintyvien yleensä [[mielenterveyden häiriö]]ihin liittyviksi tai [[psykopatologia]]ksi kutsuttujen "antisosiaalisten" tai "psykopaattisten" henkisten toimintojen keskeiset piirteet liittyvät omalta kannalta nähtyyn [[moraali]]seen relevanssiin ja itseä palvelevaan [[kognitio]]on<ref name="Nimetön-rCoZ-1">{{Lehtiviite | Tekijä = Barriga, A. Q.; Morrison, E. M.; Liau, A. K. et al. | Otsikko = Moral Cognition: Explaining the Gender Difference in Antisocial Behavior | Julkaisu = Merrill-Palmer Quarterly | Ajankohta = 2001 | Vuosikerta = 47 | Numero = 4 | Sivut = 532-562 | Julkaisupaikka = | Julkaisija = JSTOR | Selite= | Tunniste= | www = http://www.jstor.org/stable/23093698 | www-teksti = Artikkelin verkkoversio | Tiedostomuoto = | Viitattu = 13.7.2021 | Kieli = {{en}} | Lopetusmerkki = }}</ref> Psykopatiassa käsitys reiluudesta on heikko ja sen lisäksi syyllisyydentunto on vajavainen<ref name="fairness" />.


==Tutkimukseen liittyvä käsitteellinen epätarkkuus==
==Tutkimukseen liittyvä käsitteellinen epätarkkuus==
Rivi 17: Rivi 16:
==Teoria==
==Teoria==


Antisosiaalinen tai psykopaattinen strategia mielletään ajattelussa sosiaaliseksi sopeutumisstrategiaksi<ref name="gervaiskline">{{Cite web|url=https://www.ncbi.nlm.nih.gov/pmc/articles/PMC3619474/|title=The strategy of psychopathy: primary psychopathic traits predict defection on low-value relationships - PMC}}</ref>. Pohdinta hylkää [[Yhteiskuntatiede|yhteiskuntatieteen]] kulttuuripohjaiset ja sosiaalisen oppimisen mallit, ja niiden sijasta selittää antisosiaalisuutta [[Geeni|geneettisellä]] perustalla.<ref>{{Cite web|url=https://www.ncbi.nlm.nih.gov/pmc/articles/PMC2174903/|title=Behavioral Genetics: The Science Of Antisocial Behavior - PMC}}</ref> Näiden ulkoisessa ympäristössä käyttäytymisenä esiintyvien yleensä [[mielenterveyden häiriö]]iksi tai [[psykopatologia]]ksi kutsuttujen "antisosiaalisten" tai "psykopaattisten" henkisten toimintojen keskeiset piirteet ovat omalta kannalta nähtyyn [[Moraali|moraaliseen]] relevanssiin ja itseä palvelevaan [[kognitio]]on liittyviä<ref name="Nimetön-rCoZ-1"/>.
Antisosiaalinen tai psykopaattinen strategia mielletään ajattelussa sosiaaliseksi sopeutumisstrategiaksi<ref name="gervaiskline">{{Lehtiviite | Tekijä = | Otsikko = The strategy of psychopathy: primary psychopathic traits predict defection on low-value relationships | Julkaisu = Proc Biol Sci | Ajankohta = 22.4.2013 | Vuosikerta = 280 | Numero = 1757 | Sivut = | Julkaisupaikka = | Julkaisija = PMC | Selite= | Tunniste= doi https://doi.org/10.1098%2Frspb.2012.2773 | www = https://www.ncbi.nlm.nih.gov/pmc/articles/PMC3619474/ | www-teksti = Artikkelin verkkoversio | Tiedostomuoto = | Viitattu = 13.7.2021 | Kieli = {{en}} | Lopetusmerkki = }}</ref> Pohdinta hylkää [[Yhteiskuntatiede|yhteiskuntatieteen]] kulttuuripohjaiset ja sosiaalisen oppimisen mallit, ja niiden sijasta selittää antisosiaalisuutta [[Geeni|geneettisellä]] perustalla.<ref>{{Lehtiviite | Tekijä = Baker, L. A.; Bezdjian, S. & Raine, A. | Otsikko = Behavioral Genetics: The Science Of Antisocial Behavior | Julkaisu = Law Contemp Probl. | Ajankohta = 2006 | Vuosikerta = 69 | Numero = 1-2 | Sivut = 7–46 | Julkaisupaikka = | Julkaisija = PMC | Selite= | Tunniste= PMID 18176636 | www = https://www.ncbi.nlm.nih.gov/pmc/articles/PMC2174903/ | www-teksti = Artikkelin verkkoversio | Tiedostomuoto = | Viitattu = 13.7.2021 | Kieli = {{en}} | Lopetusmerkki = }}</ref> Näiden ulkoisessa ympäristössä käyttäytymisenä esiintyvien yleensä [[mielenterveyden häiriö]]iksi tai [[psykopatologia]]ksi kutsuttujen "antisosiaalisten" tai "psykopaattisten" henkisten toimintojen keskeiset piirteet ovat omalta kannalta nähtyyn [[Moraali|moraaliseen]] relevanssiin ja itseä palvelevaan [[kognitio]]on liittyviä<ref name="Nimetön-rCoZ-1"/>.


Harpending ja Sobus esittivät vuonna 1987 [[hypoteesi]]n, jonka mukaan "sosiopaatti" on ihmisen epävastavuoroinen [[fenotyyppi]], jonka piirre on epävastavuoroisuuteen liittyvä petkuttaminen. Mealey kehitti hypoteesia pidemmälle vuonna 1995 ja lisäsi, että se on menestyksekästä, jos osuus populaatiosta ei ole liian suuri. Siinä missä [[mielenterveyden häiriö]]t pienentävät henkilön lapsilukua, psykopatia on yhteydessä korkeampaan lapsilukuun.<ref>{{Cite journal|url=http://journals.sagepub.com/doi/10.1177/14747049211040447|title=Is Psychopathy a Mental Disorder or an Adaptation? Evidence From a Meta-Analysis of the Association Between Psychopathy and Handedness|first1=Lesleigh E.|last1=Pullman|first2=Nabhan|last2=Refaie|first3=Martin L.|last3=Lalumière|first4=Db|last4=Krupp|date=October 13, 2021|journal=Evolutionary Psychology|volume=19|issue=4|pages=147470492110404|via=DOI.org (Crossref)|doi=10.1177/14747049211040447}}</ref> Harpendingin ja Sobuksen mielestä strategian onnistuminen edellyttää ihmiseltä tämän piirteen piilottamisen muilta.<ref name="harpendingsobus" /> Ihmisten yhteiskunnassa sosiaalisessa kamppailussa ilmenevä antisosiaalinen käyttäytyminen tulkitaan [[Rikollisuus|kriminaalisuudeksi]]<ref>{{Cite journal|url=http://journals.sagepub.com/doi/10.1177/1043986218810608|title=How Biosocial Research Can Improve Interventions for Antisocial Behavior|first1=Andrea L.|last1=Glenn|first2=Katie E.|last2=McCauley|date=February 13, 2019|journal=Journal of Contemporary Criminal Justice|volume=35|issue=1|pages=103–119|via=DOI.org (Crossref)|doi=10.1177/1043986218810608}}</ref>.
Harpending ja Sobus esittivät vuonna 1987 [[hypoteesi]]n, jonka mukaan "sosiopaatti" on ihmisen epävastavuoroinen [[fenotyyppi]], jonka piirre on epävastavuoroisuuteen liittyvä petkuttaminen. Mealey kehitti hypoteesia pidemmälle vuonna 1995 ja lisäsi, että se on menestyksekästä, jos osuus populaatiosta ei ole liian suuri. Siinä missä [[mielenterveyden häiriö]]t pienentävät henkilön lapsilukua, psykopatia on yhteydessä korkeampaan lapsilukuun.<ref>{{Lehtiviite | Tekijä = Pullman, L. E.; Refaie, N.; Lalumière, M. L. et al. | Otsikko = Is Psychopathy a Mental Disorder or an Adaptation? Evidence From a Meta-Analysis of the Association Between Psychopathy and Handedness | Julkaisu = Evolutionary Psychology | Ajankohta = 13.10.2021 | Vuosikerta = 19 | Numero = 4 | Sivut = | Julkaisupaikka = | Julkaisija = Sage Journals | Selite= | Tunniste= doi https://doi.org/10.1177/14747049211040447 | www = http://journals.sagepub.com/doi/10.1177/14747049211040447 | www-teksti = Artikkelin verkkoversio | Tiedostomuoto = | Viitattu = 13.10.2021 | Kieli = {{en}} | Lopetusmerkki = }}</ref> Harpendingin ja Sobuksen mielestä strategian onnistuminen edellyttää ihmiseltä tämän piirteen piilottamisen muilta.<ref name="harpendingsobus" /> Ihmisten yhteiskunnassa sosiaalisessa kamppailussa ilmenevä antisosiaalinen käyttäytyminen tulkitaan [[Rikollisuus|kriminaalisuudeksi]]<ref>{{Lehtiviite | Tekijä = Glenn, A. L. & McCauley, K. E. | Otsikko = How Biosocial Research Can Improve Interventions for Antisocial Behavior | Julkaisu = Journal of Contemporary Criminal Justice | Ajankohta = 13.2.2019 | Vuosikerta = 35 | Numero = 1 | Sivut = 103–119 | Julkaisupaikka = | Julkaisija = Sage Journals | Selite= | Tunniste= doi 10.1177/1043986218810608 | www = http://journals.sagepub.com/doi/10.1177/1043986218810608 | www-teksti = Artikkelin verkkoversio | Tiedostomuoto = | Viitattu = 13.7.2021 | Kieli = | Lopetusmerkki = }}</ref>.


Mealeyn mallissa (1995) sosiopatiasta yhteiskunnalle aiheutuvat haitat voi minimoida uudistamalla rikosoikeudellista järjestelmää sekä vähentämällä sosiaalista [[stratifikaatio]]ta, anonymiteettiä ja kilpailua.<ref>{{Cite web|url=https://psycnet.apa.org/record/1996-23210-001|title=APA PsycNet|website=psycnet.apa.org}}</ref>
Mealeyn mallissa (1995) sosiopatiasta yhteiskunnalle aiheutuvat haitat voi minimoida uudistamalla rikosoikeudellista järjestelmää sekä vähentämällä sosiaalista [[stratifikaatio]]ta, anonymiteettiä ja kilpailua.<ref>{{Verkkoviite|Osoite=https://psycnet.apa.org/record/1996-23210-001|nimeke=APA PsycNet|julkaisu=psycnet.apa.org|viitattu=13.7.2021}}</ref>


==Antisosiaalisuus vastaan prososiaalisuus==
==Antisosiaalisuus vastaan prososiaalisuus==


Sosiaaliset normit sivuuttavan antisosiaalisuuden<ref>{{Cite web|url=https://www.ncbi.nlm.nih.gov/pmc/articles/PMC2910031/|title=The 'antisocial' person: an insight in to biology, classification and current evidence on treatment - PMC}}</ref> vastakohta on "prososiaalisuus", johon kuuluvat muiden puolesta uhrautuminen ja [[altruismi]]<ref name="gilbertbasran">{{Cite journal|url=https://www.frontiersin.org/articles/10.3389/fpsyg.2019.00610|title=The Evolution of Prosocial and Antisocial Competitive Behavior and the Emergence of Prosocial and Antisocial Leadership Styles|first1=Paul|last1=Gilbert|first2=Jaskaran|last2=Basran|date=January 13, 2019|journal=Frontiers in Psychology|volume=10|via=Frontiers|doi=10.3389/fpsyg.2019.00610/full?fbclid=iwar0pj70xo6o5yfdrvxt-2kaqtdmj-y_zrw5aqcb8mqj0jymdvl1jcpz0ek47}}</ref>. Antisosiaalisen käyttäytymisen nimikkeen alle kuuluvat muita satuttavat ja prososiaalisen käyttäytymisen alle muita auttavat teot.<ref name="gilbertbasran" />
Sosiaaliset normit sivuuttavan antisosiaalisuuden<ref>{{Lehtiviite | Tekijä = Rodrigo, C.; Rajapakse, S. & Jayananda, G. | Otsikko = The 'antisocial' person: an insight in to biology, classification and current evidence on treatment | Julkaisu = Ann Gen Psychiatry | Ajankohta = 6.7.2010 | Vuosikerta = 9 | Numero = 31 | Sivut = | Julkaisupaikka = | Julkaisija = PMC | Selite= | Tunniste= doi 10.1186/1744-859X-9-31 | www = https://www.ncbi.nlm.nih.gov/pmc/articles/PMC2910031/ | www-teksti = Artikkelin verkkoversio | Tiedostomuoto = | Viitattu = 13.7.2021 | Kieli = {{en}} | Lopetusmerkki = }}</ref> vastakohta on "prososiaalisuus", johon kuuluvat muiden puolesta uhrautuminen ja [[altruismi]]<ref name="gilbertbasran">{{Lehtiviite | Tekijä = Gilbert, P. & Basran, J. | Otsikko = The Evolution of Prosocial and Antisocial Competitive Behavior and the Emergence of Prosocial and Antisocial Leadership Styles | Julkaisu = Frontiers in Psychology | Ajankohta = 13.1.2019 | Vuosikerta = 10 | Numero = | Sivut = | Julkaisupaikka = | Julkaisija = Sec. Organizational Psychology | Selite= | Tunniste= doi https://doi.org/10.3389/fpsyg.2019.00610 | www = https://www.frontiersin.org/articles/10.3389/fpsyg.2019.00610/full | www-teksti = Artikkelin verkkoversio | Tiedostomuoto = | Viitattu = 13.7.2021 | Kieli = {{en}} | Lopetusmerkki = }}</ref>. Antisosiaalisen käyttäytymisen nimikkeen alle kuuluvat muita satuttavat ja prososiaalisen käyttäytymisen alle muita auttavat teot.<ref name="gilbertbasran" />


==Resurssien hankinta ja lisääntyminen==
==Resurssien hankinta ja lisääntyminen==
Rivi 33: Rivi 32:
==Psykopaattinen johtajuus==
==Psykopaattinen johtajuus==


Psykopaattinen [[johtajuus]] on sellaista, jossa johtajasta ei pidetä. Se on myös matalat pisteet saavaa johtajuutta. Psykopaattinen johtajuus vihjaa sen olevan voimaan perustuvaa dominointia keinona saada statusta ja vaikutusvaltaa. Psykopaattinen johtajuus ei siis tarkoita muilta vapaasti luovuttamalla saatua korkea-arvoisuutta, johon sisältyisi luontaisesti kunnioitus.<ref name="gervaiskline" /><ref>{{Cite journal|url=https://www.sciencedirect.com/science/article/pii/S1090513800000714|title=The evolution of prestige: freely conferred deference as a mechanism for enhancing the benefits of cultural transmission|first1=Joseph|last1=Henrich|first2=Francisco J|last2=Gil-White|date=May 1, 2001|journal=Evolution and Human Behavior|volume=22|issue=3|pages=165–196|via=ScienceDirect|doi=10.1016/S1090-5138(00)00071-4}}</ref>
Psykopaattinen [[johtajuus]] on sellaista, jossa johtajasta ei pidetä. Se on myös matalat pisteet saavaa johtajuutta. Psykopaattinen johtajuus vihjaa sen olevan voimaan perustuvaa dominointia keinona saada statusta ja vaikutusvaltaa. Psykopaattinen johtajuus ei siis tarkoita muilta vapaasti luovuttamalla saatua korkea-arvoisuutta, johon sisältyisi luontaisesti kunnioitus.<ref name="gervaiskline" /><ref>{{Lehtiviite | Tekijä = Henrich, J. & Gil-White, F. J. | Otsikko = | Julkaisu = Evolution and Human Behavior | Ajankohta = 1.5.2001 | Vuosikerta = 22 | Numero = 3 | Sivut = 165-196 | Julkaisupaikka = | Julkaisija = Science Direct | Selite= | Tunniste= doi 10.1016/S1090-5138(00)00071-4 | www = https://www.sciencedirect.com/science/article/pii/S1090513800000714 | www-teksti = Artikkelin verkkoversio | Tiedostomuoto = | Viitattu = 13.7.2021 | Kieli = {{en}} | Lopetusmerkki = }}</ref>


==Katso myös==
==Katso myös==

Versio 13. syyskuuta 2023 kello 21.13

Antisosiaalinen strategia[1] eli psykopaattinen strategia[2] viittaa evoluutiopsykologiseen pohdintaan ihmislajin tunnistetusta käyttäytymisestä, jota on kuvattu sosiopatiana.

Tutkimussuunta kyseenalaistaa psykiatrisen käsityksen sosiopatiasta sairautena ja sen sijasta selittää sen ihmislajin sosiaalisena sopeutumisstragiana, joka voi onnistua vain, jos sellaisten ihmisten osuus väestöstä on pieni. Tukimuksella on merkitystä myös kriminologian kannalta.lähde?

Tutkimussuunta sai alkunsa Henry Harpendingin ja Jay Sobuksen vuoden 1987 artikkelista "Sociopathy as an adaptation" ('Sosiopatia sopeutumana'), jossa he esittivät että sosiopatia vastaa laajemmassa yhteiskunnassa huijaria tai epävastavuoroista tyyppiä.[3]

Tieteilijät ovat kiinnostuneet kysymyksestä, ovatko psykopaatit vain "patologisen itsekkyyden" vuoksi huonoja sosiaalisia päätöksentekijöitä[4][5] vai onko antisosiaalisuus biologian kenttään kuuluva ihmisen elämän strategia[6]. Antisosiaalisen strategian pohdinnan perustan muodostaa ihmisen varttuessa avautuvat mahdollisuudet resurssien hankintaan ja lisääntymiseen.lähde?

Näiden ulkoisessa ympäristössä käyttäytymisenä esiintyvien yleensä mielenterveyden häiriöihin liittyviksi tai psykopatologiaksi kutsuttujen "antisosiaalisten" tai "psykopaattisten" henkisten toimintojen keskeiset piirteet liittyvät omalta kannalta nähtyyn moraaliseen relevanssiin ja itseä palvelevaan kognitioon[7] Psykopatiassa käsitys reiluudesta on heikko ja sen lisäksi syyllisyydentunto on vajavainen[5].

Tutkimukseen liittyvä käsitteellinen epätarkkuus

Käsitteellisen epätarkkuuden vuoksi sekaisin käytetään kolmea eri termiä.[8] Sosiopatiakuvauksen ja siihen liittyvän sosiopaattitermin lisäksi samankaltaista tarkoitetaan diagnoosikriteeristöltään selvällä antisosiaalisella persoonallisuushäiriöllä, siihen liittyvällä antisosiaalisella persoonallisuudella ja sen vaikeammalla muodolla psykopatialla ja siihen liittyvällä psykopaattitermillä. Ne ovat sosiopatiaa käytetympiä termejä, sillä sekä antisosiaalisen persoonallisuushäiriön että epävirallisena pidetyn psykopatiadiagnoosin diagnosointiin on kehitetty diagnosointivälineet, kun taas sosiopatiaan ei ole. Osalla tieteilijöistä on taipumuksena erottaa näitä termejä hienojakoisesti toisistaan, kun taas toiset merkitsevät ne pitkälti synonyymisiksi. Tieteilijöiden konsensus on, että sosiopatiaksi ja psykopatiaksi kuvatut tilat sisältyvät antisosiaalisen persoonallisuushäiriöön. Linda Mealey korostaa, että psykopatiaa (primääripsykopatia) ja sosiopatiaa (sekundääripsykopatia) tulisi pitää toisistaan eroavina.[9]

Alkuperäisesti Harpending ja Sobus käsittelivät sosiopatian rinnalla myös naisilla ilmenevää Briquetin syndroomaa, jossa henkilö tekeytyy sairaudesta kärsiväksi. Se täyttää samat huijaamisen ja epävastavuoroisuuden kriteerit kuin sosiopatia.[3]

Teoria

Antisosiaalinen tai psykopaattinen strategia mielletään ajattelussa sosiaaliseksi sopeutumisstrategiaksi[10] Pohdinta hylkää yhteiskuntatieteen kulttuuripohjaiset ja sosiaalisen oppimisen mallit, ja niiden sijasta selittää antisosiaalisuutta geneettisellä perustalla.[11] Näiden ulkoisessa ympäristössä käyttäytymisenä esiintyvien yleensä mielenterveyden häiriöiksi tai psykopatologiaksi kutsuttujen "antisosiaalisten" tai "psykopaattisten" henkisten toimintojen keskeiset piirteet ovat omalta kannalta nähtyyn moraaliseen relevanssiin ja itseä palvelevaan kognitioon liittyviä[7].

Harpending ja Sobus esittivät vuonna 1987 hypoteesin, jonka mukaan "sosiopaatti" on ihmisen epävastavuoroinen fenotyyppi, jonka piirre on epävastavuoroisuuteen liittyvä petkuttaminen. Mealey kehitti hypoteesia pidemmälle vuonna 1995 ja lisäsi, että se on menestyksekästä, jos osuus populaatiosta ei ole liian suuri. Siinä missä mielenterveyden häiriöt pienentävät henkilön lapsilukua, psykopatia on yhteydessä korkeampaan lapsilukuun.[12] Harpendingin ja Sobuksen mielestä strategian onnistuminen edellyttää ihmiseltä tämän piirteen piilottamisen muilta.[3] Ihmisten yhteiskunnassa sosiaalisessa kamppailussa ilmenevä antisosiaalinen käyttäytyminen tulkitaan kriminaalisuudeksi[13].

Mealeyn mallissa (1995) sosiopatiasta yhteiskunnalle aiheutuvat haitat voi minimoida uudistamalla rikosoikeudellista järjestelmää sekä vähentämällä sosiaalista stratifikaatiota, anonymiteettiä ja kilpailua.[14]

Antisosiaalisuus vastaan prososiaalisuus

Sosiaaliset normit sivuuttavan antisosiaalisuuden[15] vastakohta on "prososiaalisuus", johon kuuluvat muiden puolesta uhrautuminen ja altruismi[16]. Antisosiaalisen käyttäytymisen nimikkeen alle kuuluvat muita satuttavat ja prososiaalisen käyttäytymisen alle muita auttavat teot.[16]

Resurssien hankinta ja lisääntyminen

Antisosiaalisen strategian pohdinnan perustan muodostaa ihmisen varttuessa avautuvat mahdollisuudet resurssien hankintaan ja lisääntymiseen. Prososiaaliset strategiat pyrkivät luomaan mahdollisuuden jakamiseen, yhteistyöhön, toisiansa tukeviin suhteisiin ja kannattavat molemmin puolin hyödyllisiä rauhallisia ja turvallisia suhteita. Antisosiaaliset strategiat sen sijaan ovat itsekeskeisiä, muita pelottavia ja uhkailevia sekä sisältää kilpailijoiden vahingoittamisen ja tappamisen. Antisosiaalinen strategia voi estää huolenpidon sekä yhteen lyöttäytymisen.[16] Psykopaattinen strategia ennustaa henkilölle vähäarvoisten suhteiden katkaisemista: psykopaatin yhteistyö on siis ehdollista ihmissuhteen odotusarvon mukaisesti[10].

Psykopaattinen johtajuus

Psykopaattinen johtajuus on sellaista, jossa johtajasta ei pidetä. Se on myös matalat pisteet saavaa johtajuutta. Psykopaattinen johtajuus vihjaa sen olevan voimaan perustuvaa dominointia keinona saada statusta ja vaikutusvaltaa. Psykopaattinen johtajuus ei siis tarkoita muilta vapaasti luovuttamalla saatua korkea-arvoisuutta, johon sisältyisi luontaisesti kunnioitus.[10][17]

Katso myös

Lähteet

  • Baron-Cohen, Simon. The Maladapted Mind: Classic Readings in Evolutionary Psychopathology. Cambridge University Press. 2013. ISBN 9781134836291.

Viitteet

  1. ↑ "antisocial strategy" Baron-Cohen 2013, s. 135.
  2. ↑ " psychopathic strategy" Lance Workman, Will Reader. Evolutionary Psychology: An Introduction. s. 364.
  3. ↑ a b c Harpending, H. C.: Sociopathy as an adaptation. Ethology and Sociobiology, 1.1.1987, 8. vsk, nro Supplement 1, s. 63–72. Science Direct. doi 10.1016/0162-3095(87)90019-7. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 13.9.2023. (englanniksi)
  4. ↑ Sandoiu, Ana: Psychopathy: What drives pathological selfishness? Articles. 17.5.2018. Medical News Today. Viitattu 17.5.2018. (englanniksi)
  5. ↑ a b Driessen, J. M. A.; Van Baar, J. M.; Sanfey, A. G. et al.: Moral strategies and psychopathic traits. Journal of Abnormal Psychology, 13.7.2021, 130. vsk, nro 5, s. 550–561. PubMed. doi 10.1037/abn0000675. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 13.7.2021. (englanniksi)
  6. ↑ "life strategy" Baron-Cohen 2013, s. 135.
  7. ↑ a b Barriga, A. Q.; Morrison, E. M.; Liau, A. K. et al.: Moral Cognition: Explaining the Gender Difference in Antisocial Behavior. Merrill-Palmer Quarterly, 2001, 47. vsk, nro 4, s. 532-562. JSTOR. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 13.7.2021. (englanniksi)
  8. ↑ Baron-Cohen 2013, s. 134.
  9. ↑ Baron-Cohen 2013, s. 135.
  10. ↑ a b c The strategy of psychopathy: primary psychopathic traits predict defection on low-value relationships. Proc Biol Sci, 22.4.2013, 280. vsk, nro 1757. PMC. doi https://doi.org/10.1098%2Frspb.2012.2773.+Artikkelin verkkoversio. Viitattu 13.7.2021. (englanniksi)
  11. ↑ Baker, L. A.; Bezdjian, S. & Raine, A.: Behavioral Genetics: The Science Of Antisocial Behavior. Law Contemp Probl., 2006, 69. vsk, nro 1-2, s. 7–46. PMC. PMID 18176636. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 13.7.2021. (englanniksi)
  12. ↑ Pullman, L. E.; Refaie, N.; Lalumière, M. L. et al.: Is Psychopathy a Mental Disorder or an Adaptation? Evidence From a Meta-Analysis of the Association Between Psychopathy and Handedness. Evolutionary Psychology, 13.10.2021, 19. vsk, nro 4. Sage Journals. doi https://doi.org/10.1177/14747049211040447.+Artikkelin verkkoversio. Viitattu 13.10.2021. (englanniksi)
  13. ↑ Glenn, A. L. & McCauley, K. E.: How Biosocial Research Can Improve Interventions for Antisocial Behavior. Journal of Contemporary Criminal Justice, 13.2.2019, 35. vsk, nro 1, s. 103–119. Sage Journals. doi 10.1177/1043986218810608. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 13.7.2021.
  14. ↑ APA PsycNet psycnet.apa.org. Viitattu 13.7.2021.
  15. ↑ Rodrigo, C.; Rajapakse, S. & Jayananda, G.: The 'antisocial' person: an insight in to biology, classification and current evidence on treatment. Ann Gen Psychiatry, 6.7.2010, 9. vsk, nro 31. PMC. doi 10.1186/1744-859X-9-31. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 13.7.2021. (englanniksi)
  16. ↑ a b c Gilbert, P. & Basran, J.: The Evolution of Prosocial and Antisocial Competitive Behavior and the Emergence of Prosocial and Antisocial Leadership Styles. Frontiers in Psychology, 13.1.2019, 10. vsk. Sec. Organizational Psychology. doi https://doi.org/10.3389/fpsyg.2019.00610.+Artikkelin verkkoversio. Viitattu 13.7.2021. (englanniksi)
  17. ↑ Henrich, J. & Gil-White, F. J.: Evolution and Human Behavior, 1.5.2001, 22. vsk, nro 3, s. 165-196. Science Direct. doi 10.1016/S1090-5138(00)00071-4. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 13.7.2021. (englanniksi)
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Antisosiaalinen_tai_psykopaattinen_strategia&oldid=21827040”