Son
Son on kuubalainen musiikkilaji ja tanssi. Sonin katsotaan kehittyneen Changüí-musiikista, joka oli sekoitus espanjalaista canciónia ja afrikkalaista rytmimusiikkia.
Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Sonin tarkkaa syntyaikaa ei tiedetä. Sonin katsotaan syntyneen Kuuban itäosissa Guantánamon, Baracoan, Manzanillon ja Santiago de Cuban vuoristoseuduilla. [1] Argeliers Leónin mukaan on kuitenkin jo 1700-luvulta mainintoja musiikista, jossa vuorottelivat Sonille tunnusomaisesti copla (neljän säkeen runollinen muoto, joka löytyy espanjalaisesta kirjallisuudesta) ja kertosäe. Siitä kehittyi laulutyyli, jota säestivät tres ja kitara. Bassoäänet tuotettiin joko botijuelalla tai marímbulalla. Botijuela tai botija oli saviruukku, johon oli lisätty reikä kylkeen. Reikään puhaltamalla saatiin syntymään matalia bassoääniä. Marímbula on vuorostaan iso puinen laatikko, johon on laitettu metallisia liuskoja (kieliä), joita näppäilemällä muodostettiin bassoääniä. Se on sukua afrikkalaisperäisistä musiikkiperinteistä tutulle sanzalle eli mbiralle. [2]
Radamés Giron mukaan kertosäkeen (estribillo) vapaamuotoinen toisto treseron (tresin soittajan) johdattamana vaikuttaisi olleen Sonin ensimmäinen vaihe, jota maalaismuodossaan kutsuttiin nimellä Son montuno, johon afrikkalais- ja espanjalaisperäiset elementit ovat linkittyneinä. [3]
Radiossa sonia alettiin soittaa vuonna 1922. Vuonna 1928 julkaistu Rita Montanerin kappale ”El Manisero” sai suuren suosion myös Euroopassa ja Yhdysvalloissa.
Son Suomessa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Suomessa sonia on esittänyt vuosina 1982–2023 toiminut Septeto Son sekä vuodesta 1999 toiminut Kuukumina. Septeto Son -yhtyeen johtaja, tresin soittaja Tero Toivanen asui aikanaan yhdeksän vuotta Santiago de Cubassa ja toimi siellä valtion muusikkona Casa de la Trovassa. [4][5]
Kokoonpano[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Tyypillinen son-kokoonpano on akustinen: bongot (bongorummut, tres, kontrabasso, marakassit, klavepalikat (rytmikapulat, trumpetti ja kitara. Yksi laulaa solistina ja kolme muodostaa kuoron. Bongonsoittaja soittaa myös lehmänkelloa.
Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- "Cuba Son" 2001 Documentary 90' (video).
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Giro, R.: DICCIONARIO ENCICLOPÉDICO DE LA MÚSICA EN CUBA. Tomo 4. Ciudad de la Habana: Editorial Letras Cubanas, 2007. (espanjaksi)
- Kotirinta, Pirkko: Tero Toivasen kuubalainen bändi keikkailee Suomessa Helsingin Sanomat. 12.1.2001. Viitattu 16.10.2023. (suomeksi)
- Kotirinta, Pirkko: Tanssia Kuubassa, ja vähän transsia. Tero Toivanen lähti 1992 etsimään sonin salaisuutta Santiagosta. Helsingin Sanomat. 19.1.2001. Viitattu 16.10.2023. (suomeksi)
- León, A.: DEL CANTO Y EL TIEMPO. Ciudad de la Habana: Editorial Letras Cubanas, 1984. (espanjaksi)
- Orovio, H.: Diccionario de la música cubana. Biográfico y técnico. Ciudad de la Habana: Editorial Letras Cubanas, 1981. (espanjaksi)
Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Orovio, H: "Diccionario de la música cubana. Biográfico y técnico." Editorial Letras Cubanas, sivu 392.
- ↑ León, A: "DEL CANTO Y EL TIEMPO." Editorial Letras Cubanas, sivu 119.
- ↑ Giro, R: "DICCIONARIO ENCICLOPÉDICO DE LA MÚSICA EN CUBA. Tomo 4." Editorial Letras Cubanas, sivu 161.
- ↑ Kotirinta, P.: "Tero Toivasen kuubalainen bändi keikkailee Suomessa." Helsingin Sanomat.
- ↑ Kotirinta, P.: "Tanssia Kuubassa, ja vähän transsia. Tero Toivanen lähti 1992 etsimään sonin salaisuutta Santiagosta." Helsingin Sanomat.