Nengón

Nengón on kuubalainen musiikkilaji ja tanssi. Kuubassa sitä on soitettu lähinnä Kuuban eteläisen itä-osan (Oriente) alueella.

Historia

Nengónin tarkkaa syntyaikaa ei tiedetä. Historia alkaa kuitenkin 1800-luvun puolelta.

Kokoonpano

Benjamin Lapiduksen kirjassa esitetään Gómez ja Sanchezin jako neljään kehitysvaiheeseen Nengón-yhtyeen kehityksessä:

1. Ensimmäisen vaiheen (1800-luku) soittimia olivat tingotalango eli tumbandera, bassoääniä tuottava soitin. Se rakennetaan tekemällä maahan kuoppa ja taivuttamalla puinen varsi, josta lähtee metallinen lanka maahan. Kuopan päälle tehdään vielä kansi esim. nahasta. Bassoääniä saadaan aikaiseksi kieltä näpäyttämällä ja äänen korkeutta voidaan muuttaa toisella kädellä langan soivaa pituutta säätelemällä. Tumbanderan lisäksi muut soittimet olivat tiple (pieni kolmikielinen kitaran tyyppinen soitin), guayo, bongó de monte ja quijada (muulin tai hevosen leukaluusta tehty lyömäsoitin).
2. Toinen vaihe (1900-1950) botijuela eli botija (saviruukku, jonka kylkeen tehdystä reiästä puhaltamalla muodostettiin bassoääniä), tres, guayo, bongó de monte, satunnaisesti claves eli rytmikapulat.
3. Kolmas vaihe (1950-1994) marímbula, tres, guayo, bongó de monte, marakassit.
4. Neljäs vaihe (1994-) kontrabasso, tres, kitara, guayo, güíro, bongorummut (tai timbales), marakassit, klavepalikat, huilu ja trumpetti.

Nengónin variaatioita

Nengón levisi eri alueille Kuuban eteläistä itäosaa ja sille on kehittynyt niissä erilaisia variaatioita. Lapidus mainitsee mm. seuraavia: Nengón-Manajú, Nengón-Serrano, Nengón de Cuenca del Cauto ja Nengón de Toa. Grupo Changüí de Guantanamon levyllä "¡Ahora sí! Changüí y cumbancha" (Siboney LD-274) ensimmäinen kappale on Nengón de Changüí, joka kertoo myös Nengónin läheisestä suhteesta Changüí-musiikkiin.

Katso myös

• Son
• Kuubalainen rumba
• Changüí

Lähteet

• Lapidus, B.: Origins of Cuban Music and Dance. Changüí. Maryland: Scarecrow Press, 2008. (englanniksi)