Son

Sexteto Habanero, kuubalainen Son-yhtye, vasemmassa alareunassa olevalla muusikolla on kädessään botijuela-soitin, kuva vuodelta 1920

Son on kuubalainen musiikkilaji ja tanssi. Sonin katsotaan kehittyneen Changüí-musiikista, joka oli sekoitus espanjalaista canciónia ja afrikkalaista rytmimusiikkia. Vaikka Son ja Changüí muistuttavat toisiaan mm. instrumentaation suhteen, ovat ne kehittyneet toisistaan niin erilaisiksi, että niitä voi hyvällä syyllä pitää omina musiikin genreinään.

Historia

Sonin tarkkaa syntyaikaa ei tiedetä. Sonin katsotaan syntyneen Kuuban itäosissa Guantánamon, Baracoan, Manzanillon ja Santiago de Cuban vuoristoseuduilla. Argeliers Leónin mukaan on kuitenkin jo 1700-luvulta mainintoja musiikista, jossa vuorottelivat Sonille tunnusomaisesti copla (neljän säkeen runollinen muoto, joka löytyy espanjalaisesta kirjallisuudesta) ja kertosäe. Siitä kehittyi laulutyyli, jota säestivät tres ja kitara. Bassoäänet tuotettiin joko botijuelalla tai marímbulalla. Botijuela tai botija oli saviruukku, johon oli lisätty reikä kylkeen. Reikään puhaltamalla saatiin syntymään matalia bassoääniä. Marímbula on vuorostaan iso puinen laatikko, johon on laitettu metallisia liuskoja (kieliä), joita näppäilemällä muodostettiin bassoääniä. Se on sukua afrikkalaisperäisistä musiikkiperinteistä tutulle sanzalle eli mbiralle.

Radamés Giron mukaan kertosäkeen (estribillo) vapaamuotoinen toisto treseron (tresin soittajan) johdattamana vaikuttaisi olleen Sonin ensimmäinen vaihe, jota maalaismuodossaan kutsuttiin nimellä Son montuno, johon afrikkalais- ja espanjalaisperäiset elementit ovat linkittyneinä.

Radiossa sonia alettiin soittaa vuonna 1922. Vuonna 1928 julkaistu Rita Montanerin esitys Moisés Simonsin kappaleesta ”El Manisero” sai suuren suosion myös Euroopassa ja Yhdysvalloissa.

Son Suomessa

Suomessa sonia on esittänyt vuosina 1982–2023 toiminut Septeto Son sekä vuodesta 1999 toiminut Kuukumina. Septeto Son -yhtyeen johtaja, tresin soittaja Tero Toivanen asui 1992-2001 yhdeksän vuotta Santiago de Cubassa ja toimi siellä valtion muusikkona Casa de la Trovassa.

Kokoonpano

Tyypillinen son-kokoonpano on akustinen: bongot (bongorummut), tres, kontrabasso, marakassit, klavepalikat (rytmikapulat), trumpetti ja kitara. Yksi laulaa solistina ja kaksi tai useampi muodostaa kuoron. Bongonsoittaja soittaa myös lehmänkelloa.

Katso myös

• Kuubalainen rumba
• Changüí
• Nengón

Aiheesta muualla

• "Cuba Son" 2001 Documentary 90' (video).

Lähteet

• Alén, O.: GÉNEROS DE LA MÚSICA CUBANA. PRIMERA PARTE. Ciudad de la Habana: Departamento de Educación Artística de la Dirección General de Servicios Técnico-Docentes, MINED., 1977. (espanjaksi)
• Giro, R.: DICCIONARIO ENCICLOPÉDICO DE LA MÚSICA EN CUBA. Tomo 4. Ciudad de la Habana: Editorial Letras Cubanas, 2007. (espanjaksi)
• Kotirinta, Pirkko: Tero Toivasen kuubalainen bändi keikkailee Suomessa Helsingin Sanomat. 12.1.2001. Viitattu 16.10.2023. (suomeksi)
• Kotirinta, Pirkko: Tanssia Kuubassa, ja vähän transsia. Tero Toivanen lähti 1992 etsimään sonin salaisuutta Santiagosta. Helsingin Sanomat. 19.1.2001. Viitattu 16.10.2023. (suomeksi)
• Lapidus, B.: Origins of Cuban Music and Dance. Changüí. Maryland: Scarecrow Press, 2008. (englanniksi)
• León, A.: DEL CANTO Y EL TIEMPO. Ciudad de la Habana: Editorial Letras Cubanas, 1984. (espanjaksi)
• Orovio, H.: Diccionario de la música cubana. Biográfico y técnico. Ciudad de la Habana: Editorial Letras Cubanas, 1981. (espanjaksi)