Kohtu
Kohtu (uterus) on nisäkäsnaaraiden lantio-ontelossa sijaitseva lihasontelo, jossa sikiö kehittyy hedelmöittyneestä munasolusta elinkelpoiseksi yksilöksi. Sikiölle kehittyy kohdun seinään istukka, jonka kautta sikiö saa ravintoa ja happea kantavana olevalta naaraalta.
Ihmisellä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Rakenne[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Naisen kohtu on päärynän muotoinen elin virtsarakon ja peräsuolen välissä. Kohtu muodostuu kahdesta osasta: paksummasta yläosasta eli kohdunrungosta sekä kapeammasta alaosasta eli kohdunkaulasta. Kohdunkaula työntyy emättimen alueelle kohdun napukkana.
Molemmin puolin kohdun sivuilla sijaitsevat mantelin kokoiset munasarjat. Ne erittävät naissukupuolihormoneja ja niissä muodostuvat munasolut, jotka kulkeutuvat munanjohtimien kautta kohtuun.
Useimpien naisten kohtu on kallellaan eteenpäin kohti emätintä. Noin joka viidennen naisen kohtu on kallellaan taaksepäin. Se voi joillain naisilla aiheuttaa kipua kuukautisten tai yhdynnän aikana, mutta se ei kuitenkaan vaikeuta raskaaksi tulemista.[1]
Synnyttämättömän naisen kohtu on pituudeltaan noin 7,5 senttimetriä, leveydeltään 5 senttimetriä ja seinämänsä paksuudelta 2 senttimetriä. Synnyttäneiden naisten kohtu on suurikokoisempi, ja myös sen muoto vaihtelee enemmän kuin synnyttämättömillä naisilla.[1] Kohtu painaa normaalitilassa noin 100 grammaa, raskauden lopulla kymmenkertaisesti.[2]
Kohtu kiinnittyy lantio-ontelon seinämään ja häntäluuhun ligamenteilla. Ne tukevat kohtua, ja niiden kautta kohtuun kulkee verisuonia ja hermoja.[1]
Kohdun seinämässä on kolme kerrosta. Uloimpana on ohut päällyskalvo, perimetrium. Keskimmäinen kerros on kohtulihas, myometrium. Se koostuu sileästä lihaksesta, joka kykenee supistumaan voimakkaasti synnytyksen aikana. Sen lihaskuidut myös lisääntyvät ja pitenevät raskauden aikana. Sisin kerros on kohdun limakalvo, endometrium. Se voidaan jakaa edelleen kahteen kerrokseen. Niistä ulompi irtoaa ja poistuu kehosta kuukautisten aikana, ja sisempi toimittaa osan kuukautisverestä ja kasvattaa kuukautisten jälkeen uuden pintakerroksen.[1]
Mikrobiomi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kohdun limakalvossa elää mikrobeja, kuten monenlaisia bakteereita, viruksia ja sieniä. Mikrobien arvellaan pääsevän kohtuun verenkierron kautta suusta esimerkiksi hampaiden harjauksen seurauksena. Aiemmin mikrobien on uskottu päätyneen kohtuun etupäässä emättimen kautta. Jotkin haitalliset mikrobit voivat aiheuttaa keskenmenoja tai kohdunrungon syöpää.[3]
Kuukautiskierrossa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kohdun limakalvo paksunee kuukautiskierron ensimmäisellä puoliskolla. Munasarjojen tuottamien hormonien vaikutuksesta limakalvoon muodostuu erittäviä rauhasia ovulaation jälkeen. Mikäli hedelmöitystä ei tapahdu tai alkio ei kiinnity, kohdun limakalvo poistuu elimistöstä emättimen kautta kuukautisvuotona ja kehittyy hitaasti uudelleen seuraavan kierron aikana.[4]
Raskauden aikana[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Piirros William Hunter: Anatomian oppikirja.
Kohdun limakalvo tarjoaa naisen murrosiästä vaihdevuosiin ympäristön alkion kiinnittymiselle ja kehittymiselle.[4] Hedelmöittyneestä munasolusta kehittyneen alkion kiinnityttyä kohtuun siihen kasvaa istukka, joka on kiekkomainen puolen kilogramman painoinen elin. Istukkaan kiinnittyneen napanuoran kautta sikiö saa happea ja ravintoa. Samalla sikiö poistaa hiilidioksidia, aineenvaihdunnan lopputuotteita ja ylimääräistä lapsivettä, joka ylläpitää nestetasapainoa ja sopivaa lämpötilaa. Lisäksi istukka estää useimpien taudinaiheuttajien pääsyn äidistä sikiöön. Kohtuun muodostuu raskauden aikana myös sikiökalvoja.[5]
Kohdunpohjan pituus kasvaa raskauden aikana noin 34 senttimetriin sikiön kasvaessa sen sisällä. Kohtu painaa raskauden lopussa 1 000 – 1 200 grammaa. Samalla kohdun verekkyys kasvaa.[2]
Kohdunulkoisessa raskaudessa munasolu on kiinnittynyt esimerkiksi munanjohtimeen, eikä voi kehittyä normaalisti sikiöksi.[6]
Eläimillä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kohdun muodon perusteella erotetaan seuraavat kohtutyypit:
- Pussieläimillä sukupuolielimet ovat joka kohdassa parilliset eli naaraalla on kaksi emätintä ja kaksi kohtua.[7]
- Kaksoiskohtu (lat. uterus duplex) on kohdun osalta parillinen eli yhteen emättimeen liittyvät kaksi kohdun puoliskoa ovat toisistaan täysin erillään ja molemmilla puoliskoilla on oma aukko emättimeen. Tällainen kohtu on esimerkiksi jyrsijöillä ja monilla lepakoilla.[8]
- Kaksisarvinen kohtu (uterus bicornis) on emättimen puoleiselta osaltaan yhtenäinen, mutta munajohtimien puoleisesta päästä kohtu jakautuu kahdeksi kohdunsarveksi. Kohdusta emättimeen on yksi aukko ja molemmilla kohdunsarvilla on oma munanjohdin. Tällainen kohtu on muun muassa useilla lepakoilla, kavioeläimillä, märehtijöillä, petonisäkkäillä ja valailla.[7][8][9]
- Yhteiskohtu (uterus simplex) on kädellisillä esiintyvä kokonaan pariton elin ja vain eläimen munanjohtimia on kaksi.[7]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b c d Jones, Richard E. & Lopez, Kristin H.: ”Uterus”, Human Reproductive Biology, s. 48–53. Elsevier, 2006. ISBN 978-0-12-088465-0.
- ↑ a b Aila Tiitinen: Raskaus (normaali kulku) Lääkärikirja Duodecim. 28.4.2022. Viitattu 24.5.2023.
- ↑ Sally Robertson: Uterine Microbiome News-Medical.Net. 26.2.2019. Viitattu 24.5.2023.
- ↑ a b Hedelmällisyys.fi: Ovulaatio (Arkistoitu – Internet Archive), viitattu 13.9.2008
- ↑ Istukka, napanuora ja sikiökalvot Duodecim Terveyskirjasto. 22.10.2020. Viitattu 24.5.2023.
- ↑ Lääketieteellinen aikakauskirja Duodecim 22/2009 s. 2448
- ↑ a b c Uusi tietosanakirja. Osa 10, palstat 943–944, hakusana kohtu. Helsinki: Tietosanakirja oy, 1962.
- ↑ a b Otavan iso tietosanakirja. Osa 4, palsta 1178, hakusana kohtu. Helsinki: Otava, 1963.
- ↑ Tirri, Rauno ym.: Biologian sanakirja, s. 342. Uudistetun laitoksen 1. painos. Helsinki: Otava, 2001. ISBN 951-1-17618-8.
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
