Zita von Bourbon-Parma

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Zita von Bourbon-Parma
Itävalta-Unkarin keisarinna
Virkakausi 1916–1918
Edeltäjä Elisabet
Syntynyt 9. toukokuuta 1892
Lucca, Italian kuningaskunta
Kuollut 14. maaliskuuta 1989 (96 vuotta)
Sveitsi Zizers, Graubünden, Sveitsi
Puoliso Kaarle I
Uskonto katolilaisuus
Nimikirjoitus

Zita Bourbon-Parma (saks. Zita von Bourbon-Parma),; (9. toukokuuta 189214. maaliskuuta 1989) oli Itävalta-Unkarin viimeisen keisarin Kaarle I:n puoliso.

Varhaiset vuodet ja yksityiselämä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Zita Maria delle Grazie Adelgonda Micaela Raffaela Gabriella Giuseppina Antonia Luisa Agnese de Bourbon, Parman prinsessa syntyi Villa Pianoressa lähellä Luccaa Italiassa. Hänen vanhempansa olivat Parman herttua Robert I (1848–1907) ja tämän toinen puoliso Portugalin infanta Maria Antónia (1862–1959). Hänellä oli 16 sisarusta.

Arkkiherttua Kaarlen ja prinsessa Zita Bourbon-Parman häät 1911 Schwarzaun palatsissa

Avioliitto ja lapset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Zita avioitui Itävallan prinssi Kaarlen kanssa vuonna 1911. Häät kuvattiin filmille, mikä oli yksi harvoista tilaisuuksista taltioida keisarillisen perheen yksityiselämää. Avioliittoa on kuvattu onnelliseksi, ja Zitan vaikutusta mieheensä positiiviseksi.[1]

Heillä oli kaikkiaan kahdeksan lasta ja 33 lapsenlasta:

  • Kruununprinssi Otto von Habsburg (20. marraskuuta 1912 – 4. heinäkuuta 2011) avioitui 1951 Saxe-Meiningenin prinsessa Reginan (6. tammikuuta 1925 – 3. helmikuuta 2010) kanssa ja heillä oli seitsemän lasta, kaksikymmentäkaksi lastenlasta ja kymmenen lastenlastenlasta.
  • Arkkiherttuatar Adelheid (3. tammikuuta 1914 – 2. lokakuuta 1971), kuoli naimattomana ilman jälkeläisiä
  • Lapset noin vuonna 1926
    Robert, Itävalta-Esten arkkiherttua (8. helmikuuta 1915 – 7. helmikuuta 1996) meni naimisiin 1953 Savoiji-Aostan prinsessa Margheritan kanssa (7. huhtikuuta 1930 - 10. tammikuuta 2022) ja heillä oli viisi lasta, 19 lastenlasta ja kolme lastenlastenlasta.
  • Itävallan arkkiherttua Felix (31. toukokuuta 1916 – 6. syyskuuta 2011) meni naimisiin 1952 prinsessa Anna Eugenie von Arenbergin (5. heinäkuuta 1925 - 9. kesäkuuta 1997) kanssa ja heillä oli seitsemän lasta ja kaksikymmentäkaksi lastenlasta.
  • Arkkiherttua Carl Ludwig (10. maaliskuuta 1918 – 11. joulukuuta 2007) meni naimisiin 1950 Lignen prinsessa Yolandan kanssa (6. toukokuuta 1923 – 13. syyskuuta 2023) ja heillä oli neljä lasta, 19 lastenlasta ja kymmenen lastenlastenlasta.
  • Arkkiherttua Rudolf (5. syyskuuta 1919 – 15. toukokuuta 2010) meni naimisiin 1953 kreivitär Xenia Tschernyschev-Besobrasoffin (11. kesäkuuta 1929 - 20. syyskuuta 1968) kanssa ja heillä oli neljä lasta, kolmetoista lastenlasta ja kolme lastenlastenlasta. Naimisissa toisen kerran 1971 Wreden prinsessa Anna Gabriele (s. 11. syyskuuta 1940) kanssa ja heillä oli yksi tytär ja kolme pojanpoikaa.
  • Arkkiherttuatar Charlotte (1. maaliskuuta 1921 – 23. heinäkuuta 1989) naimisissa 1956 Mecklenburgin herttua Georgin kanssa (5. lokakuuta [22. syyskuuta] 1899 – 6. heinäkuuta 1963).
  • Arkkiherttuatar Elisabet (31. toukokuuta 1922 – 6. tammikuuta 1993) meni naimisiin 1949 Liechtensteinin prinssi Heinrichin kanssa (5. elokuuta 1916 – 17. huhtikuuta 1991) ja heillä oli viisi lasta, seitsemän lastenlasta ja kuusi lastenlastenlasta.
Keisarinna ZIta, Theodor Mayerhofer 1917

Maanpaossa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Keisarinna ZIta, Wilhelm Victor Krausz 1917

Itävalta-Unkari hajosi ensimmäisen maailmansodan jälkeen ja perhe joutui maanpakoon. Kaarle luopui 11. marraskuuta 1918 kaikista tehtävistään valtion johdossa, mutta ei luopunut kruunustaan. Hän pakeni Sveitsiin ja yritti palata valtaan. Hän yritti kahdesti palata Unkarin kuninkaaksi, mutta valtionhoitaja Miklós Horthy suhtautui asiaan penseästi. Kaarle I kuoli keuhkokuumeeseen Portugalin Madeiralla Funchalissa vuonna 1922, jonne hänet haudattiin. Miehensä kuoleman jälkeen Zita pukeutui aina mustiin. Hän lähti Madeiralta ja asui ulkomailla muun muassa Ranskassa, Espanjassa, Belgiassa, Yhdysvalloissa ja Kanadassa.[2]

Zita asui vuodesta 1962 Sveitsissä entisessä fransiskaaniluostarissa. Zita oli aina ollut harras katolilainen. Hän kuoli 96-vuotiaana entisessä fransiskaaniluostarissa Zizersissä, Graubündenissä 14. marraskuuta 1989. Zita oli älykäs nainen ja piti yhteyttä muihin Euroopan kuningashuoneisiin. Hän puhui viittä kieltä.

Kuolema ja hautajaiset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Zita kuoli 14. maaliskuuta 1989 Zizersissa ollessaan 96-vuotias. Hänet on haudattu Wieniin Keisarilliseen kryptaan, jossa lepäävät myös kaikki Habsburgien dynastian keisarit. Hänen sydämensä on haudattu Murin luostariin Zürichin lähistölle hänen viimeisen toiveensa mukaisesti.[1] Vuodesta 1971 lähtien suvun jäsenet, kuten nuorin poika arkkiherttua Rudolf (1919–2010) on enimmäkseen haudattu Sveitsin Murissa sijaitsevan benediktiiniläisluostarin Loretto-kappelin kryptaan, jonka kreivi Radebot von Habsburg perusti vuonna 1027.

Kunnianosoitukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b Zita, the last empress Die Welt der Habsburger. Viitattu 14.4.2023. (englanniksi)
  2. Hapsburg Grandeur Is Dusted Off for Burial of 'Our Sister the Empress Zita' The New York Times. 1989. Viitattu 10.3.2018. (englanniksi)
  3. Elisabeth-Orden (s. 251) Hof- und Staatshandbuch der Österreichisch-Ungarischen Monarchie. 1916. Viitattu 14.4.2023. (saksaksi)
  4. Sternkreuzorden (s. 262) Hof- und Staatshandbuch der Österreichisch-Ungarischen Monarchie. 1916. Viitattu 14.4.2023. (saksaksi)
  5. Genealogie des Allerhöchsten Herrscherhauses Hof- und Staatshandbuch der Österreichisch-Ungarischen Monarchie. 1916. Viitattu 14.4.2023. (saksaksi)

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]