Zeki Velidi Togan

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Zeki Velidi Togan
Әхмәтзәки Вәлиди
Äxmätzäki Wälidi
Zeki Velidi Togan (cropped).png
Henkilötiedot
Syntynyt10. joulukuuta 1890
Sterlitamak, Venäjän keisarikunta
Kuollut26. heinäkuuta 1970 (79 vuotta)
Istanbul, Turkki
Ammatti historioitsija, turkologi, opettaja, tohtori ja poliitikko
Muut tiedot
Nimikirjoitus
Nimikirjoitus

Zeki Velidi Togan (synt. Äxmätzäki Äxmätşah ulı Wälidi - Әхмәтзәки Әхмәтшаһ улы Вәлиди, 10. joulukuuta 189026. heinäkuuta 1970) oli baškiirilainen historioitsija, turkologi, opettaja, tohtori ja poliitikko. Togan oli merkittävä hahmo kansansa itsenäisyyden pyrkimyksissä. Hän oli arvostettu turkinsukuisten kansojen ja islamin historian tutkija. Togan syntyi Venäjällä ja myöhemmin vaikutti Turkissa.[1][2][3]

Elämäkerta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Varhaiset vuodet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Äxmätzäki Äxmätşah ulı Wälidi eli Zeki Velidi Togan syntyi vuonna 1890 Sterlitamakin kaupungissa Baškortostanissa. Hänen perheensä ja muu sukunsa työskenteli maanviljelijöinä, etenkin mehiläs- ja karjanhoidon parissa. Koulutuksensa alun Togan sai lapsena vanhemmiltaan, jotka molemmat osasivat äidinkielensä lisäksi montaa muuta kieltä. Myöhemmin Togan opiskeli isänsä madrasassa, ja jo 18-vuotiaana hän oli hyvin kielitaitoinen. Vuonna 1908 Togan meni Kazaniin jatkamaan opiskeluaan. Siellä hän tutustui moniin eri orientalisteihin ja päätyi lopulta itsekin opettamaan. Noihin aikoihin hän julkaisi opetustyötä varten historianteoksen Turk ve Tatar Tarihi, joka otettiin vastaan hyvin, ja Togan sai työtarjouksia muualtakin. Togan jatkoi seuraavat vuodet opetustyötään ja itsensä kouluttamista. Hän alkoi samalla tavata poliittisia hahmoja, etenkin SR-puolueeseen kuuluvia, kuten Aleksandr Kerenski.[3][4]

Poliitikkona[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuonna 1917 Togan otti osaa Moskovassa järjestettyyn kongressiin, jossa tavoitteena oli saada Venäjän turkkilaisille kansoille itsehallinto-oikeuksia. Tätä ennen Togan oli jo ottanut osaa samantyyppiseen kokoukseen ja ollut myös hetkellisesti Taškentissa SR-puolueen jäsenenä. Toganin julistus koki vastarintaa Moskovan kongressissa, niin bolševikeilta kuin joiltain oman kansansa ihmisiltä.[4]

Togan, josta oli muodostunut paikallisen baškiirilaisen kansallismielisen liikkeen keulahahmo, koki monien kongressien jälkeen hetkellistä menestystä tavoitteissaan. Togan nimitettiin Baškirian ASNT:n sisä- ja puolustusministeriksi. Muiden hallinnon johtohenkilöiden tavoin hän päätyi kuitenkin lopulta bolševikkien pidättämäksi. Togan pääsi pakenemaan ja liittyikin sisällissodan keskellä bolševikkien vastaiseen liikkeeseen. Toganin baškiirijoukot taistelivat ensiksi kenraali Aleksandr Dutovin ja sen jälkeen sotilasjohtaja Aleksandr Koltšakin alaisena. Toganin uskollisuus kuitenkin kääntyi bolševikkien puolelle Venäjän SFNT:n luvattua aikaisemmin tavoiteltua autonomiaa baškiireille.[2][4]

Toganin koettua konfliktia neuvostoliittolaisten kanssa reilun vuoden ajan hän lähti Keski-Aasiaan ja liittyi islamilaiseen Venäjän-vastaiseen basmatši-liikkeeseen. Liikkeen johtajana Togan toivoi samalla oman kansansa autonomian aikeiden saavan uutta voimaa kyseisiltä turkkilaisilta muslimiheimoveljiltä, mutta liike lopulta epäonnistui tavoitteissaan.[2][4]

Opetus- ja tutkimustyö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Muutettuaan ensiksi Pariisiin jonka jälkeen Berliiniin Togan päätyi lopulta Turkkiin. Siellä hän omaksui nimen Zeki Velidi Togan. Hän toimi maassa opettajana Istanbulin yliopistossa vuosina 1925–1932. Togan myös suoritti tohtorin tutkinnon Wienin yliopistossa vuosina 1932–1935. Hän opetti Bonnin ja Göttingenin yliopistoissa seuraavat neljä vuotta, kunnes palasi takaisin Istanbuliin. Togan myös muun muassa toimi vierailevana tohtorina Columbian yliopistossa vuonna 1958 ja sai vuonna 1967 kunniatohtorin arvon Manchesterin yliopistolta. Hän toimi historijoitsijana elämänsä loppuun vuoteen 1970 saakka.[3][2][4]

Zeki Velidi Toganin kirjallinen työ käsitti kokonaisuudessaan satoja julkaisua. Ne olivat suurimmaksi osakseen turkin ja saksan kielillä ja keskittyivät pääsääntöisesti islamin ja turkkilaisten kansojen historiaan. Togan perusti tutkimustyölle tarkoitetun instituutin, jonka kautta myös julkaistiin hänen teoksiaan.[2][3]

Perintö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Toganin maanpakovuosina hänen paljolti edesauttama baškiirilainen nationalismi tunnettiin Neuvostoliiton heimolaisten keskuudessa nimellä Validovism (validovshchina). Yhteyksiä Toganiin kuitenkin piiloteltiin, koska sillä saattoi olla kohtalokkaat seuraukset aatteen jakajille.[2]

1990-luvun alusta eteenpäin Togan on tuotu takaisin ihmisten tietoisuuteen, ja hänet on tunnustettu omanlaisena "Baškortostanin kansan isänä".[2]

Joitain teoksia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Bugünkü Türkili ve Yakın Tarihi (Turkey Today and its Recent History, 1942)
  • Umumi Türk Tarihine Giriş I (Introduction to General Turkish History I, 1946)
  • Tarihte Usul (Method in History, 1950)
  • Horezmce Tercümeli Mukaddemet'ül Edep (Khorezmien Glossary of the Mukaddemat’ül Edep, 1951)
  • Hatıralar (Memoirs, 1969)
  • Türklüğün Mukadderatı Üzerine (The Fate of the Turkish, 1970)
  • Oğuz Destanı (The Oghuz Legend, translation and analysis of the Oghuz Book of Reşidettin, 1972). [3]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Stuart Macintyre, Juan Maiguascha, Attila Pók: ”Censorship and History:1914-1945:Historiography in the Service of Dictatorships”, The Oxford History of Historical Writing: Volume 4: 1800-1945. Oxford University Press, 2011. ISBN 9780199533091.
  2. a b c d e f g Daniel E. Schafer: TOGAN, AHMED ZEKI VALIDOV Encyclopedia.com. Viitattu 7.9.2021.
  3. a b c d e Zeki Velidi Togan Biyografya. Viitattu 7.9.2021.
  4. a b c d e H. B. Paksoy: Basmachi Movement From Within: Account of Zeki Velidi Togan, s. 373-399 (verkkoversio) 1995. Nationalities Papers, Vol. 23, No 2.. Viitattu 7.9.2021.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Zeki Velidi Togan.