Zefyros

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Flora ja Zefyros, William-Adolphe Bouguereau, 1875.

Zefyros (m.kreik. Ζέφυρος) oli kreikkalaisessa mytologiassa anemos, tuulen jumaluus, ja länsituulen henkilöitymä; jossain yhteyksissä myös luonnonvoima, jonka Aiolos saattoi halutessaan vangita tai vapauttaa. Roomalainen vastine Zefyrokselle oli Favonius.

Zefyroksella oli useita puolisoja. Hän sieppasi Khloriin, jonka hän otti myöhemmin puolisokseen.[1] Tästä suhteesta syntyi poika nimeltä Karpos.

Myös harpyija Podargen kerrottiin olleen hänen vaimonsa. Tämä synnytti Zefyrokselle kaksi tuulen nopeaa hevosta, Ksanthoksen ja Balioksen, jotka myöhemmin olivat Akhilleuksella valjastettuina vetämään hänen vaunujaan Troijan sodassa.[2][3]

Zefyroksella on osuutensa myös Hyakinthoksen kohtalossa. Tämä oli komea nuorukainen, jonka suosiosta kamppailivat sekä Zefyros että Apollon. Hyakinthoksen valittua Apollonin, Zefyros vaipui mustasukkaisuuden valtaan. Kun myöhemmin Apollon ja Hyakinthos heittelivät kiekkoa keskenään, Zefyros puhalsi kiekkoon niin, että se osui Hyakinthosta päähän ja tämä kuoli. Suruissaan Apollon loi rakkaansa maahan vuotaneesta verestä hyasintin.[4]

Psykhen tarinassa Zefyros auttoi Erosta kantamalla Psykhen tämän luolaan.[5]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Ovidius, Fasti v. 193–228 (engl. käännös).
  2. Homeros, Ilias 16.130–154 (engl. käännös).
  3. Quintus Smyrnaeus, Troijan tuho 3.863–889 (engl. käännös).
  4. Filostratos Lemnoslainen, Eikones ('Kuvia') 1.24 (engl. käännös).
  5. Apuleios, Kultainen aasi iv.22 (engl. käännös).