Psykhe

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Eros ja Psykhe, William-Adolphe Bouguereau, 1889

Psykhe on kreikkalaisen taruston henkilö, joka esiintyy Eroksen ja Psykhen tarinassa. Tarina esiintyi ensimmäisen kerran kreikkalaisessa mytologiassa vanhan naisen kertomana sivujuonena Apuleiuksen teoksessa Kultainen aasi. Apuleius kirjoitti sen 2. vuosisadalla jaa. ja oli itse saanut vaikutteita aikaisemmista samankaltaisista tarinoista. Tarina on sisällöltään enemmänkin myytti, mutta se on vaikuttanut moniin länsimäisiin eläinsulhassatuihin.[1]

Tarina[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Psykhe on nuorin kuningasperheen kolmesta tyttärestä, ja vaikka kaksi vanhintakin tytärtä olivat kaikkia muita naisia kauniimpia, Psykhen kauneus ylitti vielä heidätkin. Jumalatar Afrodite, kateellisina kuolevaiselle Psykhelle tämän kauneudesta, jota ihmiset alkoivat palvoa hänen sijastaan, pyysi poikaansa Erosta käyttämään rakkaudennuoliaan saadakseen Psykhen rakastumaan maailman surkeimpaan mieheen. Eros suostui, mutta rakastuikin itse tähän – mahdollisesti satutettuaan itsensä omaan nuoleensa.

Kun kaikki jatkoivat Psykhen kauneuden ihastelua, mutta kukaan ei kaivannut häntä vaimokseen, Psykhen vanhemmat pyysivät neuvoa oraakkelilta. Tämä neuvoi heitä jättämään tyttärensä vuorelle, koska tämä oli niin kaunis, että hänet oli tarkoitettu jumalalle. Niin tehtiin, ja Zefyros, länsituuli, kantoi tämän kauas palatsiin, jossa näkymättömät palvelijat hoitivat häntä, kunnes yö laskeutui ja luvattu sulho saapui, ja avioliitto saavutti täyttymyksensä. Eros vieraili hänen luonaan joka yö rakkauden merkeissä vaatien ainoastaan, ettei Psykhe sytyttäisi mitään lamppua, koska hän halusi pysyä tuntemattomana.

Eros jopa salli Psykhen palata takaisin sisariensa luo ja tuoda heidät kaikki mukanaan päivisin palatsiin; hän ainoastaan varoitti, ettei tämän tulisi edes kuunnella yhtään ehdotusta siitä, että tämän tulisi paljastaa miltä hänen sulhasensa näyttäisi. Kateelliset sisaret kertoivat Psykhelle, joka odotti silloin lasta Erokselle, että tämä olisi huhun mukaan mennyt naimisiin kauhean käärmeen kanssa, joka nielaisisi sekä hänet että hänen syntymättömän lapsensa, kun tulisi aika sen aterialle. He kehottivat Psykhea kätkemään veitsen ja öljylampun makuukamariin ja odottamaan, kunnes hänen miehensä nukahtaisi, jolloin tämän tulisi sytyttää lamppu ja tappaa miehensä, jos tämä olisi kuten he sanoivat. Lampun valossa Psykhe tunnisti sängyllä maanneen miehensä Erokseksi, ja sättien itseään hölmöydestään yrittikin tappaa rakastajalleen varatulla veitsellä itsensä. Hän kuitenkin pudotti veitsen, ja hänen mielialansa alkoi kohota hänen ihaillessaan jumalaa. Tutkiessaan tämän kultaisia nuolia hän vahingossa satutti itsensä niihin, ja hänet valtasi vastustamaton intohimo miestänsä kohtaan. Hän alkoi suudella tätä, mutta niin tehdessään hän läikytti öljyä lampustaan Eroksen rinnalle, jolloin tämä heräsi. Eros lensi tiehensä, mutta Psykhe tarrasi tämän nilkkaan, ja kulki tämän mukana kunnes hänen voimansa ehtyivät ja hän putosi maahan – tosin vain sydämensä särkeneenä.

Paimenjumala Pan, joka oli lähistöllä, neuvoi Psykheä saavuttamaan takaisin Eroksen rakkauden palveluksilla.

Psykhe löysi itsensä kaupungista, jossa toinen hänen vanhemmista, häntä kadehtineista sisarista, asui. Hän kertoi, mitä oli tapahtunut, ja huijasi sisarensa luulemaan, että Eros olisi valinnut tämän vaimokseen hänen sijastaan. Myöhemmin hän tapasi toisen sisarensa, ja petti tätä samoin. Kumpikin palasi vuoren huipulle ja hyppäsi innokkaana alas, mutta Zefyros ei kantanutkaan heitä, ja niin he syöksyivät kuolemaansa vuoren juurelle.

Psykhe etsi rakastaan maailman ääristä, lopulta kompuroiden Demeterin temppeliin, jossa kaikki oli sotkussa ja epäjärjestyksessä. Kun Psykhe oli siivonnut ja järjestellyt paikan, Demeter ilmestyi hänelle, mutta kieltäytyi auttamasta, muuten kuin antamalla neuvon, jonka mukaan Psykhen pitäisi tavata suoraan Afrodite, mustasukkainen jumalatar, joka alun perin aiheutti koko ongelman. Psykhen keskustelu seuraavaksi Heran kanssa antoi saman lopputuloksen. Niin Psykhe etsi ja löysi Afroditen temppelin, johon hän astui sisälle. Afrodite määräsi tämän ensimmäiseksi lajittelemaan kasan erilaista viljaa suureen koriin ennen auringonlaskua. Muurahaisen kävi sääliksi Psykhea, ja niin se tovereineen lajitteli viljan tälle.

Afrodite raivostui tehtävän onnistumisesta, ja seuraavaksi käski Psykhen mennä niitylle, jolla laidunsi kultaisia lampaita, ja hankkia kultaista villaa. Jokijumala kertoi Psykhelle, että lampaat olisivat vahvoja ja häijyjä ja tappaisivat tämän, mutta Psykhe odotti keskipäivää, jolloin lampaat menivät varjoon toiselle puolelle niittyä ja nukahtivat, jolloin hän poimi villan, joka oli jäänyt puiden oksiin ja kuoriin. Afrodite pyysi seuraavaksi Styksin ja Kokytoksen vettä, jota virtasi halkeamasta, jota valtavat käärmeet vartioivat ja jota kuolevaisen oli mahdoton saavuttaa. Tällä kertaa kotka suoritti tehtävän Psykhelle. Jälleen Afrodite suuttui Psykhen selviytymisestä, ja laittoi tämän seuraavaksi hakemaan Persefonelta manalasta rasiallisen kauneutta, koska hän itse oli sitä sen verran menettänyt huolehtiessaan poikansa sairastumisesta Psykhen uskottomuuden tähden. Psykhe päätteli, että nopein tapa päästä sinne olisi heittäytyä alas korkealta paikalta ja kuolla, mutta kiivetessään torniin torni itse puhui hänelle neuvoen tien Tanairumiin, josta hän pääsisi elossa manalaan ja takaisin. Lisäksi se neuvoi heittämään Kerberokselle makupalan ja varaamaan Kharonille hopearahan päästäkseen molempien ohitse, antoi ohjeita vaarojen välttämiseksi matkan aikana ja ennen kaikkea kielsi syömästä mitään manalassa, tai muuten hän jäisi sinne ikuisiksi ajoiksi. Psykhe seurasi ohjeita pilkun tarkasti.

Matkalla takaisin Psykhe kuitenkin päätti avata laatikon ja ottaa hieman kauneutta itselleen. Rasian sisältä hän ei kuitenkaan löytänyt kauneutta, vaan manalan ikuisen unen, joka valtasi hänet. Eros, joka oli antanut Psykhelle anteeksi, lensi apuun, ja pyyhki unen pois tämän kasvoilta, laittoi sen takaisin rasiaan ja lähetti Psykhen takaisin matkaan. Sitten Eros lensi Olympos-vuorelle ja pyysi Zeusta auttamaan heitä. Zeus kutsuikin kokoon jumalten neuvoston, ja kertoi tahtonsa olevan, että Eros saisi naida Psykhen. Zeus haetutti tämän jälkeen Psykhen Olympos-vuorelle, ja antoi tälle ambrosiasta tehtyä juomaa suoden tälle siten kuolemattomuuden. He saivat tyttären, joka sai nimen Hedone (mielihyvä, halu, himo). Lisäksi Afrodite ja Psykhe antoivat toisilleen anteeksi, tosin vastahakoisesti.

Tarinan vaikutus myöhemmin[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Eeva-Liisa Manner on kirjoittanut runonäytelmän Eros ja Psykhe vuonna 1959.

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Bettelheim, Bruno: Satujen lumous. Satujen lumous merkitys ja arvo. 4. painos. Suomentanut Mirja Rutanen. Juva: WSOY, 1992. ISBN 951-0-17871-3.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Bettelheim 1975, s. 349

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Wikiaineisto
Wikiaineistossa on lähdetekstiä aiheesta:
Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Psykhe.