Ystävyydestä

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Ystävyydestä
Laelius de amicitia
Alkuperäisteos
Kirjailija Cicero
Kieli latina
Genre filosofia
Julkaistu 44 eaa.
Suomennos
Suomentaja Marja Itkonen-Kaila
Kustantaja WSOY
Julkaistu 1992
ISBN 951-0-17868-3
Nuvola apps bookcase.svg
Löydä lisää kirjojaKirjallisuuden teemasivulta

Ystävyydestä (lat. Laelius de amicitia, ”Laelius eli Ystävyydestä”) on Ciceron kirjoittama filosofinen teos, joka käsittelee nimensä mukaisesti ystävyyttä.[1][2][3]

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Cicero kirjoitti teoksen vuonna 44 eaa. pian Julius Caesarin murhan jälkeen. Hän omisti sen ystävälleen Atticukselle samoin kuin samoihin aikoihin kirjoittamansa dialogin Vanhuudesta.[2] Nämä kaksi teosta voidaankin nähdä eräänlaisena kaksosparina.[1]

Cicero hyödynsi teosta kirjoittaessaan kreikkalaisen filosofian esikuvia. Ystävyys oli ollut suosittu aihe kreikkalaisten kirjailijoiden parissa. Erityisesti Cicero hyödynsi Platonin ja Aristoteleen teoksia sekä Theofrastoksen sittemmin kadonnutta ystävyyttä käsitellyttä tutkielmaa.[1][2]

Ystävyydestä kuuluu Ciceron filosofisista teoksista suosituimpiin. Teoksen suomentanut Marja Itkonen-Kaila kuvaa sitä jopa yhdeksi koko antiikin proosakirjallisuuden luetuimmista tuotteista.[1]

Sisältö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

»Ystävyys ei näet ole mitään muuta kuin mieltymyksen ja rakkauden sävyttämää yksimielisyyttä kaikissa jumalia ja ihmisiä koskevissa asioissa; uskon tosiaan, että viisautta lukuun ottamatta kuolemattomat jumalat eivät ole antaneet ihmisille mitään sitä parempaa.[4]»

Ciceron teos on muodoltaan dialogi eli keskustelu, joka käydään merkittävien Rooman tasavaltalaisajan henkilöiden kesken. Keskustelu on sijoitettu tapahtuneeksi muutamaa päivää Scipio Aemilianus Africanuksen vuonna 129 eaa. tapahtuneen kuoleman jälkeen.[1] Keskustelijoina toimivat Gaius Laelius Sapiens, vuoden 140 konsuli ja Scipio Aemilianuksen ystävä, sekä Laeliuksen kaksi vävyä, Gaius Fannius ja Quintus Mucius Scaevola.[2] Scaevola oli Ciceron oma opettaja, joten Cicero on saattanut kuulla tämän muistumia käydystä aidosta keskustelusta.

Teos koostuu 27 lyhyestä luvusta. Cicero pohtii siinä ystävyyden merkitystä käyttäen esimerkkinä Scipio Aemilianuksen ja Laeliuksen välistä suhdetta. Laeliuksen puhe muodostaa suurimman osan keskustelusta. Laelius aloittaa ystävänsä kuolemasta, ilmaisee suuren surunsa ja käsittelee sitä, kuinka on kyennyt kestämään menetyksensä. Hän luettelee hyvän ystävyyden ominaisuuksia sekä piirteitä, jotka paljastavat huonon ystävän, ja tarjoaa erilaisia esimerkkejä omasta elämästään.

Alussa Fannius ja Scaevola kehuvat Laeliuksen viisautta ja kysyvät tältä, kuinka hän kesti Scipion kuoleman.[5] Scipio kertoo uskostaan kuolemattomuuteen ja halustaan jättää ikuinen maine ystävyydellään Scipion kanssa.[6] Tämän jälkeen käsitellään ystävyyden määritelmää sekä ystävyyden ja hyödyn suhdetta. Laeliuksen mukaan todellista ystävyyttä voi olla olemassa vain hyvien ihmisten välillä, sillä sen ehdoton edellytys on hyve. Ystävyys tekee elämän miellyttävämmäksi ja on myös keskeinen perheen ja yhteiskunnan osatekijä. Ystävyys ei perustu tarpeisiin ja hyötyyn vaan luontoon.[7]

Tämän jälkeen Laelius käsittelee syitä ystävien eroon toisistaan, sekä sitä, kuinka pitkälle rakkaus ystävään voi mennä. Hänen mukaansa ystävän pyynnöstä ei koskaan tule tehdä mitään väärää.[8] Laelius käsittelee myös ystävyyden syntyä, ystävien valitsemista ja koettelua, sekä niitä ominaisuuksia, joita ystävissä tulee etsiä. Samalla hän huomauttaa, ettei vanhoja ystäviä tule hylätä uusien vuoksi. Laelius selvittää myös ystävien velvollisuuksia niissä tapauksissa, joissa osapuolet ovat erilaisia asemansa tai kykyjensä suhteen. Laelius käsittelee myös sitä, kuinka ystävyys päätetään tarvittaessa ja kuinka ystävyyssuhteiden päättäminen vältetään. Hän huomauttaa, että joskus ystävyyteen kohdistuu kohtuuttomia odotuksia.[9]

Lopuksi Laelius huomauttaa, että ystävyys on välttämätöntä kaikille ihmisille ja todellinen ystävyys vaatii molemminpuolista kunnioitusta. Laelius muistuttaa myös, että ystävän oleellisena velvollisuutena on kertoa aina totuus, vaikka se loukkaisikin. Imartelu sen sijaan hyödyttää vain heikkoluonteisia. Lopuksi Laelius kuvaa vielä sitä, kuinka läheinen ystävyys hänen ja Scipion välillä vallitsi.[10]

Cicero antaa teoksessa ymmärtää, että Cato oli parempi ihminen kuin Sokrates, koska häntä ylistetään tekojensa, ei sanojensa vuoksi.[11] Kautta teoksen Cicero painottaa hyveen merkitystä ystävyydelle, ja kuinka todellista ystävyyttä ei voi olla olemassa ilman sitä. Vaikka ystävyyssuhteet ovat sitä vahvempia, mitä lähempää sukua ihmiset ovat toisilleen, ystävyys vaikuttaa myös etäisemmissä suhteissa. Näin ystävyys sitoo lopulta kaikki ihmiset yhteen.[11]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d e Itkonen-Kaila, Marja: Ciceron elämä ja teokset. Teoksessa Cicero 1992, s. v–xx.
  2. a b c d Peabody, Andrew P.: Introduction. De Amicitia, Scipio's Dream, by Marcus Tullius Ciceronis Project Gutenberg. Viitattu 21.2.2013. (englanniksi)
  3. Shuckburgh, E. S.: Introductory Note. Marcus Tullis Cicero, Treatises on Friendship and Old Age Project Gutenberg. Viitattu 21.2.2013. (englanniksi)
  4. Cicero: Ystävyydestä 20. Suomennos Marja Itkonen-Kaila.
  5. Cicero: Ystävyydestä 1–2.
  6. Cicero: Ystävyydestä 3–4.
  7. Cicero: Ystävyydestä 5–9.
  8. Cicero: Ystävyydestä 10–15.
  9. Cicero: Ystävyydestä 16–22.
  10. Cicero: Ystävyydestä 22–27.
  11. a b Clayton, Edward: Cicero: Cicero's writings The Internet Encyclopedia of Philosophy. Viitattu 12.3.2013. (englanniksi)

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suomennos[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Cicero: Ystävyydestä. Teoksessa Cicero: Vanhuudesta. Ystävyydestä. Velvollisuuksista. (Cato maior de senectute; Laelius de amicitia; De officiis.) Suomentanut ja johdannon kirjoittanut Marja Itkonen-Kaila. Laatukirjat. 3. painos (1. painos 1967). Porvoo Helsinki Juva: WSOY, 2002. ISBN 951-0-17868-3.

Muita käännöksiä ja tekstilaitoksia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Cicero: On Friendship. Teoksessa Cicero: Volume XX. On Old Age (De Senectute). On Friendship (De Amicitia). On Divination (De Divinatione). Loeb Classical Library 154. Cambridge, Massachusetts: Harvard University Press, 1923. ISBN 0674991702. Latinankielinen alkuteksti ja englanninkielinen käännös.
  • Cicero; Biastoch, Martin (toim.): Ciceros Laelius de amicitia. Stuttgart: Klett, 2012. ISBN 3-12-623166-7.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]