Yrjö Gunaropulos

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Yrjö Gunaropulos vuonna 1966.

Yrjö (Georg) Gunaropulos (28. toukokuuta 1904 Pietari28. toukokuuta 1968 Helsinki[1]) oli kreikkalaistaustainen suomalainen jazzmuusikko, säveltäjä ja orkesterinjohtaja.

Elämäkerta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pietarissa syntynyt Gunaropulos muutti Suomeen 1917 vähän ennen Venäjän vallankumousta. Hän opiskeli Suomessa säveltämistä Helsingin konservatoriossa Oskar Merikannon, Erkki Melartinin ja Leevi Madetojan johdolla.

Gunaropulos toimi ravintolamuusikkona Helsingissä sekä kapellimestarina Vaasassa ja Rovaniemellä. Hän sävelsi 1935 ensimmäisen suomalaisen saksofonikonserton, jonka Matti Rajula kantaesitti Radio-orkesterin solistina alkuvuodesta 1938. Konsertto sai hyvän yleisö- ja arvostelumenestyksen. Konserttoa esitettiin vuoden 1940 jälkeen seuraavan kerran vasta 1999, jolloin Olli-Pekka Tuomisalo esitti ja levytti sen Jari Eskolan valmistamana rekonstruktiona.

Gunaropulosin sävellystuotantoon kuului sinfonia, kaksi saksofonikonserttoa vuodelta 1935 ja 1942, piano- ja sellokonsertto sekä Canzona viululle ja orkesterille. Hän sävelsi myös iskelmiä salanimillä Y. Jora, Yrjö Tarvas ja Yrjö Verho. Vuonna 1933 salanimeä Yrjö Kajo käyttänyt Gunaropulos sävelsi musiikin Valentin Vaalan ohjaamaan elokuvaan Sininen varjo. Hän sävelsi sittemmin omalla nimellään yhdessä Toivo Lampénin kanssa musiikin Hannu Lemisen vuonna 1941 ohjaamaan elokuvan Täysosuma[2].

Gunaropulos soitti saksofonia muun muassa suomalaisessa Zamba-jazzorkesterissa 1930-luvun alkupuolella. Gunaropulos kokosi veljiensä Viktorin ja Anatolin kanssa 1920- ja 1930-lukujen vaihteessa Melody Boys -orkesterin (eli Yrjön Orkesteri) joka esiintyi Fennia-ravintolassa Helsingissä ja levytti myös 1929 Suomi-rapsodian sekä avantgardistisia jazzsovituksia suomalaisista kansanlauluista (Isoo-Antti, Raatikkoon, Minä seison korkealla vuorella, Emma, Ruusu laaksossa). Tämä orkesteri jossa Gunaropulos soitti saksofonia esiintyi myös Tapio Ilomäen johdolla Valentin Vaalan 1931 ohjaamassa elokuvassa Laveata tietä, ja se soitti myös elokuvassa Minä ja ministeri[3].

Gunaropulos muutti 1960-luvun alussa Porvooseen ja perusti 1961 oman yhden miehen koulun, Porvoon Musiikkistudion. Opetusta oli saatavissa seuraavissa aineissa: piano, viulu, kontrabasso, kitara, saksofoni, orkestrointi ja musiikin teoria. Tämä voisi olla esimerkkinä hänen monipuolisesta osaamisestaan musiikkialalla. Studio oli kuitenkin lyhytaikainen, koska pian perustettiin myös Porvoon Musiikkiopisto.

Gunaropulos toimi viulistina aktiivisesti paikallisissa orkestereissa, kuten Porvoon Orkesteriyhdistys. Orkesteri esitti useita kertoja hänen sävellyksiään. 60-vuotis- syntymäpäivän johdosta orkesteri järjesti hänelle sävellyskonsertin 18. maaliskuuta 1964, kapellimestarina dr. Nic. van der Pals. Ohjelmassa oli orkesterisarja ”Muistoja Lapista”, Andante religioso, Romanssi, Pohjanmaalainen kehtolaulu, Pianokonsertto A-duuri ja alkusoitto ”Den femte februari”.

Gunaropulos perusti Porvooseen johtamansa viihdeorkesterin, joka esiintyi mm. televisiossa 1964 Suvisattumia-ohjelmassa. Tämä oli viimeinen hänen yhteishankkeistaan Kauko Käyhkön kanssa. Gunaropulos jatkoi Porvoossa myös ravintolapianistin uraansa.

Filmokgrafia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]