Yhinmäen linnake
Yhinmäen linnake (ven. Форт Кра́сная Го́рка, Fort Krasnaja Gorka) on entinen rannikkopuolustuslinnake Yhinmäen kylässä Leningradin alueen Lomonosovin piirin Lepäsin kunnassa Suomenlahden etelärannalla. Vuonna 1919 linnakkeessa syttyi kapina, jonka bolševikit tukahduttivat.
Yhinmäen linnaketta ryhdyttiin rakentamaan vuonna 1909. Sinne perustettiin rannikkotykistöpatteri osaksi Pietarin kaupungin puolustusta. Se muodosti vastaparin Suomenlahden pohjoisrannalla sijainneelle Inon linnakkeelle. Yhinmäen linnake otettiin käyttöön vuonna 1914. Ensimmäisen maailmansodan taisteluihin se ei kuitenkaan osallistunut.
Linnoituksen alueen pinta-ala oli 450 hehtaaria. Tulenjohtotorni oli 36 metriä merenpinnan yläpuolella. Seinämien paksuus oli metri betonia ja katot vähintään kaksi metriä. Linnoituksen ensimmäinen rannikkotykistöpatteri koostui kahdeksasta yksitoistatuumaisesta haupitsista, minkä kantama oli seitsemän kilometriä. Toinen patteri koostui kahdeksasta kymmenentuumaisesta A. F. Brinkan suunnittelemista kanuunoista, joiden kantama oli neljätoista kilometriä. Kolmas patteri koostui kahdeksasta kaksitoistatuumaisesta kanuunasta, joista neljä oli katetussa asmassa ja neljä kattamattomassa. Neljäs patteri koostui kuudesta Canét-kanuunasta, joiden kaliiperi oli viisi tuumaa maihinnousualuksia vastaan.[1]
Vuoden 1919 kapina[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Venäjän sisällissodan aikana keväällä ja kesällä 1919 kenraaliluutnantti Aleksandr Rodzjankon komentama Luoteis-Venäjän armeija uhkasi Pietaria lännestä tukenaan Walter Cowanin komentama brittiläinen laivasto-osasto, Viron armeijan joukkoja sekä virolaisten varustama inkeriläisten vapaaehtoisten Länsi-Inkerin rykmentti, jota komensi suomalainen majuri Aarne Uimonen. Yhinmäen linnoituksen komendanttina sattui olemaan vänrikki Nikolai Nekljudov, joka kuului salaiseen valkoisten organisaatioon ”Kansalliseen keskukseen” (Natsionalnyi tsentr). Valkoista armeijaa tukeneen Länsi-Inkerin rykmentin edettyä linnakkeen tuntumaan Nekljudov käynnisti 13. kesäkuuta antibolševistisen kapinan, jolloin hänelle uskolliset sotilaat riisuivat varuskunnan komissaarit aseista ja päästivät inkeriläisrykmentin etenemään taisteluitta linnakkeen ohi kohti Pietaria.[2]
Pietarin puolustuksesta tuolloin vastuussa ollut Josif Stalin määräsi 15. kesäkuuta sekä maalta että mereltä tapahtuneen vastahyökkäyksen, ja puna-armeija valtasi Yhinmäen takaisin 15.–16. kesäkuuta välisenä yönä. Brittien laivasto ei puuttunut tapahtumiin, mutta kapteeni Augustus Agarin komentama moottoritorpedovenelaivue onnistui 18. kesäkuuta upottamaan Yhinmäen edustalle ankkuroituneen risteilijä Olegin. Kenraali Rodzjanko hajotti Yhinmäen tappion varjolla 16. kesäkuuta Länsi-Inkerin rykmentin, jonka venäläisvastaista separatismia hän ei muutenkaan hyväksynyt. Bolševikit onnistuivat tuhoamaan Yhinmäen tapahtumien seurauksena paljastuneen Kansallisen keskuksen lähes koko organisaation Pietarissa.[2]
Rodzjankon seuraajaksi tulleen kenraali Nikolai Judenitšin hyökätessä lokakuussa 1919 Pietaria kohti häntä epäsuorasti tukeneet Viron armeija ja laivasto piirittivät kontra-amiraali Johan Pitkan johdolla Yhinmäen maalta ja mereltä, mutta eivät onnistuneet valtaamaan linnaketta.[3]
Toinen maailmansota[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Toisen maailmansodan aikana Yhinmäestä tuli Oranienbaumin sillanpääaseman puolustuksen keskus. Sodan jälkeen se jäi pois käytöstä. Nykyään linnakkeeseen suunnitellaan museota.
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Морские крепости. Красная горка [World of Warships] Youtube.com 2.2.2017. (venäjäksi)
- ↑ a b Tuomo Polvinen: Venäjän vallankumous ja Suomi 1917–1920 II: toukokuu 1918–joulukuu 1920, s. 228–236. WSOY, Porvoo–Helsinki 1971.
- ↑ Polvinen 1971, s. 283.
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Yhinmäen linnake Wikimedia Commonsissa
