Whigien vuoden 1837 työttömyyttä esittävä juliste.
Yhdysvaltain Whig-puolue toimi vuosina 1834–1856. Se jatkoi federalistisen puolueen perinnettä. Whig-puolueen perustajat vastustivat presidentti Andrew Jacksonin politiikkaa, jota he pitivät liian itsevaltaisena, ja he antoivat presidentille pilkkanimen ”Kuningas Andrew”.[1] Kaikkein yhtenäisimmin whigit äänestivät kongressissa intiaanipolitiikkaa koskevissa kysymyksissä.[2] He vastustivat Jacksonin ja tämän seuraajan Martin Van Burenin linjaa, johon kuuluivat muun muassa pakkosiirrot.
Yhdysvaltain nykyisessä poliittisessa keskustelussa viitataan joskus whigeihin esimerkkinä puolueesta, joka menetti kannattajansa ja olemassaolon syynsä. Tällöin pohditaan yleensä sitä, voisiko vastaavaa tapahtua nykyaikana.[5] Kyseistä rinnastusta käytti jo filosofi Nicholas Butler 1930-luvulla.[6]
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta 