Siirry sisältöön

Yhdysvaltain Helsingin-suurlähetystö

Wikipediasta
Yhdysvaltain Helsingin-suurlähetystön sisäänkäynti osoitteessa Itäinen Puistotie 14.

Yhdysvaltain Helsingin-suurlähetystö sijaitsee Kaivopuistossa osoitteessa Itäinen Puistotie 14, jossa se käsittää pääosan korttelista nro 204. Lähetystön tontti on laajuudeltaan 1,2 hehtaaria (kolme eekkeriä)[1].

Suurlähetystö ylläpiti kesäkuuhun 2020 saakka Amerikka-kirjastoa (American Resource Center), joka toimi Helsingin yliopiston kirjaston yhteydessä Kaisaniemen Kaisa-talossa.[2]

Suurlähetystön ja lähetystörakennusten historia

muokkaa

Yhdysvallat tunnusti Suomen itsenäisyyden vuonna 1919 ja perusti lähetystön Helsinkiin maaliskuussa 1920.[3] Yhdysvaltain kongressi myönsi määrärahan oman lähetystötalon rakentamiseksi Helsinkiin vuonna 1935, kun kongressiedustaja Frank E. Hook oli puheessaan valittanut, että Helsingin-lähetystö joutui toimimaan häpeällisen vaatimattomissa tiloissa erään osuuskaupan yläkerrassa.[4] Nykyisen lähetystörakennuksen paikalla sijaitsi aiemmin arkkitehti F. W. Mieritzin itselleen 1870-luvulla suunnittelema kaksikerroksinen puuhuvila, jossa toimi viimeksi leskirouva Hilma Lindbergin ylläpitämä täysihoitola Riviera. Yhdysvaltain lähettiläs Edward Albright allekirjoitti 1. helmikuuta 1936 kauppakirjan, jolla Lindbergin kuolinpesä myi tontin ja huvilan lähetystölle 48 000 dollarin hinnasta.[4][5]

Poliiseja partioimassa suurlähetystön edustalla vuonna 1970.

Lähetystörakennuksen suunnitteli vuonna 1938 niin sanottu Bristolin arkkitehtiryhmä, ja suunnittelua johti yhdysvaltalainen arkkitehti Harrie T. Lindeberg. Rakennus valmistui 1940-luvun vaihteessa.[4] Punatiilisen rakennuksen esikuvana käytettiin 1700-luvulla Yrjöjen ajan tyyliin rakennettua Westoverin kartanoa Virginiassa.[6]

Amerikansuomalaiselta arkkitehdilta Eero Saariselta tilattiin vuonna 1952 piirustukset lähetystön laajennusta varten. Huippumodernin rakennuksen oli tarkoitus saada vastikään lähelle valmistunut Neuvostoliiton Helsingin-suurlähetystö näyttämään arkkitehtonisesti vanhanaikaiselta, mutta hanke ei koskaan toteutunut. Saarinen sai sen sijaan suunnitella Yhdysvaltain suurlähetystöt Osloon ja Lontooseen.[6]

Lisääntyneen terrori-iskujen uhan vuoksi suurlähetystön tontti on ympäröity lähes kolme metriä korkealla järeällä teräsbetoniaidalla, joka valmistui vuonna 2003. Aitaan liittyy kaksi porttirakennusta.[7] Vuosina 2011–2014 lähetystön tontille rakennettiin arkkitehtitoimisto Moore–Ruble–Yudellin suunnittelema suuri kaareva uudisrakennus suurlähetystön kansliaa varten. Uudisrakennuksen läntisen julkisivun valkoinen seinäverhoilu on viittaus arkkitehti Alvar Aallon tunnettuihin töihin.[1]

Tontin eteläpäässä on lisäksi Knut Wasastjernan vuonna 1914 suunnittelema asuinkerrostalo.[4] Lähetystö hankki Helsingin pommituksissa vaurioituneen rakennuksen käyttöönsä 1947 ja sitä käytettiin diplomaattien asuntoina.[8] Sen sisätilat uudistettiin 2011–2013 samalla kun rakennus muutettiin suurlähetystön ”innovaatiokeskukseksi” (Innovation Center).[1] Silloisen suurlähettilään Bruce Oreckin aloitteesta innovaatiokeskusrakennuksesta pyrittiin tekemään poikkeuksellisen energiatehokas. Siitä tuli samalla Yhdysvaltain ensimmäinen lähetystörakennus koko maailmassa, joka on kytketty kaukolämpö- ja kaukojäähdytysverkkoon.[9]

Lähetystön on väitetty kuvaavan järjestelmällisesti lähikaduilla liikkuvia ihmisiä vartiointiyritys G4S:n avulla.[10][11][12]

Yhdysvaltain Suomen-suurlähettiläs

muokkaa
Pääartikkeli: Luettelo Yhdysvaltain Suomen-suurlähettiläistä

Lähteet

muokkaa
  1. ↑ a b c U.S. Embassy Helsinki, Finland (englanniksi) Bureau of Overseas Buildings Operations. Viitattu 7.5.2016.
  2. ↑ Arkistoitu kopio Yhdysvaltain Helsingin-suurlähetystö. Arkistoitu 13.4.2021. Viitattu 5.5.2021. (englanniksi, suomeksi)
  3. ↑ Yhdysvaltain ja Suomen suhteiden kehitys 1919–1989, s. 58–60 (Arkistoitu – Internet Archive) Yhdysvaltain Helsingin-suurlähetystö 1999.
  4. ↑ a b c d Kaija Ollila: Lilja, s. 340–341 teoksessa Puhvelista Punatulkkuun: Helsingin vanhoja kortteleita (Kaija Ollila & Kirsti Toppari). Sanoma, Helsinki 1977.
  5. ↑ Amerikan tulevan lähetystöpalatsin paikka, Helsingin Sanomat, 2.2.1936, nro 31, s. 13, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot. Viitattu 31.1.2026
  6. ↑ a b Eeva-Liisa Pelkonen, Donald Albrecht: Eero Saarinen: Shaping the Future, s. 288–290, 292–. Yale University Press 2006. Google Books (englanniksi)
  7. ↑ Kari Räisänen: Yhdysvaltain lähetystö sai valmiiksi turva-aitansa Helsingin Sanomat 23.2.2003. Viitattu 25.2.2022.
  8. ↑ OpenHouseHelsinki 12.9.2014 (Arkistoitu – Internet Archive) Viitattu 8.5.2016.
  9. ↑ Katri Merikallio: Yhdysvaltain Helsingin-suurlähetystö teki vanhasta toimistotalostaan energiatehokkaan Suomen Kuvalehti 3.3.2013. Viitattu 7.5.2016.
  10. ↑ Yhdysvallat kuvaa ja tarkkailee Helsingin kaduilla? (Arkistoitu – Internet Archive) Ilta-Sanomat 9.11.2010. Viitattu 7.5.2016.
  11. ↑ Supo harvasanainen USA:n lähetystön tietojen keruusta Yle 10.11.2010. Viitattu 7.5.2016.
  12. ↑ SDU-yksikkö suorittaa henkilötarkkailutoimia Pohjoismaissa Secmeter.com (Hannu Konttinen), Internet Archive. Viitattu 7.5.2016.

Aiheesta muualla

muokkaa

Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Yhdysvaltain_Helsingin-suurlähetystö&oldid=23825925”