Ye Jianying
| Ye Jianying | |
|---|---|
 |
|
| Kiinan kansankongressin puheenjohtaja | |
| Edeltäjä | Song Qingling |
| Seuraaja | Li Xiannian (presidentti) |
| Kiinan puolustusministeri | |
| Edeltäjä | Lin Biao |
| Politbyron jäsen | |
|
1956–1987
|
|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 28. huhtikuuta 1897 Meizhou |
| Kuollut | 22. lokakuuta 1986 (89 vuotta) Peking |
| Ammatti | sotilas |
| Arvonimi | Kiinan marsalkka |
| Puoliso | 6 |
| Tiedot | |
| Puolue | Kiinan kommunistinen puolue |
| Sotilaspalvelus | |
| Palvelusmaa(t) | Kiina |
| Palvelusvuodet | 1917–1985 |
| Taistelut ja sodat |
Pitkä marssi Kiinan sisällissota |
Ye Jianying (yksink.: 叶剑英; perint.: 葉劍英; pinyin: Yè Jiànyīng; 28. huhtikuuta 1897 – 22. lokakuuta 1986) oli kiinalainen vallankumouksellinen ja poliitikko, joka oli korkeissa asemissa Kiinan valtionhallinnossa 1970- ja 1980-luvuilla.[1] Hän oli Kiinan kansankongressin viimeinen puheenjohtaja 5. maaliskuuta 1978 – 18. kesäkuuta 1983.
Yu kasvoi keskiluokkalaisessa perheessä, valmistui sotilasakatemiasta 1919 ja liittyi Sun Yat-senin kansallismieliseen liikkeeseen pian sen jälkeen. Hänestä tuli kommunistisen puolueen jäsen 1927, ja hän opiskeli Moskovassa 1929–1930. Toisesa maailmansoassa hän komensi kommunistien kahdeksatta armeijakuntaa, liittyi keskuskomiteaan 1945 ja johti sisällissodassa kommunistien joukkoja.[1]
Maon kuoleman jälkeen Yu vastusti Neljän koplaa ja tuki Hua Guofengiä. Hän oli puolustusministerinä 1975–1978, mutta korkean iän takia hänet siirrettiin 1978 kansankongressin puhemieheksi eli nimellisen valtionpäämiehen virkaan. Yu vastusti useimpia Deng Xiaopingin uudistuksia.[1]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b c Ye Jianying Encyclopedia Britannica. Viitattu 28.1.2024.
| ||||||||||||||||||
