Windfall-voitto

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Windfall-voitto tai -tuotto (windfall = suom. tuulenkaatama) tarkoittaa odottamatonta rahantuloa ilman voiton saajan merkittäviä toimenpiteitä.

Termi on lainattu englannin kielestä. Se viittasi alun perin tuulen puista pudottamiin hedelmiin, jotka olivat helppoja poimia. Toinen merkitys on siinä, että kruunu kielsi kaatamasta metsistä puita, jotka oli varattu laivanrakennukseen. Kuitenkin myrskyn kaatamat puut sai ottaa omaan käyttöön.

Käsite yleistyi suomen kielessä 2000-luvun jälkipuoliskon voimakkaan energian hinnannousun myötä ja sen tuottamien tulojen vuoksi. Windfall-verosta on käyty keskustelua myös Ukrainan sodan aiheuttaman energian hinnan nousun seurauksena Euroopassa.

Windfall-vero energian tuotannossa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Windfall-voitto on ydinvoiman ja vesivoiman ansiotonta voittoa.
  • Windfall-vero on ansiotulon perimistä voimayhtiöltä valtiolle.[1]

Eurooppa otti vuonna 2005 käyttöön päästökauppajärjestelmän, joka nostaa sähkön hintaa riippumatta miten sähkö on tuotettu tai siitä aiheuttaako se ilmastopäästöjä tai muita päästöjä. Kun ydinsähkön ja vesisähkön kannattavuus kasvoi, tekivät voimayhtiöt reilusti aikaisempaa parempaa tulosta. Windfall-verolla on tarkoitus tuoda osa energiayhtiöiden "ansiottomasti syntyneistä" voitoista valtiolle.

Suomessa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vanhasen hallituksen aikana windfall-veroa valmisteltiin kauppa- ja teollisuusministeriössä, mutta asia jäi sikseen. Vero ei ollut hallitusohjelmassa 2008.[1]

Windfall-voitot energiayhtiöille jakaa jyrkästi mielipiteet.[2] Suuria sähkönkäyttäjiä edustavan Elfin mukaan päästökauppa kokonaisuudessaan aiheuttaa 1,8 miljardin euron tulonsiirron vuodessa asiakkailta sähköyhtiölle. Päästökauppavuosina 2008-2012 tulonsiirto olisi yhteensä 9 miljardia euroa.[3] Osa tästä summasta on niin sanottuja windfall-voittoja.

Sdp ehdotti helmikuussa 2008 uutta windfall-veroa, jolla verotettaisiin ennen vuotta 1998 rakennettujen ydin- ja vesivoimaloiden omistajayhtiöiltä päästökaupan tuomia voittoja. Sdp:n malli toisi valtiolle 300 miljoonaa euroa vuodessa. Tarja Filatovin (sd) mukaan "tuulentuomia tuloja" eli ansiotonta arvonnousua on syytä leikata ja siirtää yhteiskunnan käyttöön. Pia Viitanen (sd) esitti, että voittoja käytettäisiin uusiutuvien energiamuotojen kehittämiseen ja joukkoliikenteeseen. Vihreiden Erkki Pulliainen tuki aloitetta.[1]

Kokoomuksen kansanedustaja Sanna Perkiö pitää ajatusta windfall-verosta mahdottomana, koska hänen mielestään vero on elinkeinoelämän etujen vastainen, heikentää energiayhtiöiden kilpailukykyä, nostaa sähkön hintaa ja on ristiriidassa Suomen ilmastotavoitteiden kanssa. Perkiön mukaan windfall-vero rankaisisi päästötöntä energiantuotantoa.[1]

Suomen hallitus päätti kesäkuussa 2014, ettei ennen vuotta 2004 rakennettuun vesi-, ydin- ja tuulivoimaan kohdistuvaa voimalaitosveroa (windfall-veroa) oteta käyttöön.  

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d Kokoomus löi lyttyyn Sdp:n windfall-veron. Sdp leikkaisi ”tuulentuomat tulot”. Perkiö: ”Mahdoton tehtävä”, Helsingin Sanomat 27.2.2008 A5
  2. Pitäisikö energiayhtiöiden ansiottomat voitot leikata A-studio 18.11.2005
  3. Energiateollisuus pitää Elfin näkemyksiä päästökaupasta virheellisinä YLE uutiset 13.8.2007