Wilhelm Marr
Wilhelm Marr (16. marraskuuta 1819 Magdeburg – 17. heinäkuuta 1904 Hampuri, Saksan keisarikunta)[1][2] oli saksalainen toimittaja ja juutalaisvastaisuudestaan tunnettu poliittinen kirjailija, joka teki tunnetuksi käsitteen ”antisemitismi” ja perusti ensimmäisen juutalaisvastaisuudelle omistautuneen puolueen. Häntä on kutsuttu ”modernin antisemitismin isäksi”.[3]
Elämänvaiheet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Marrin isä oli tunnettu näyttelijä ja teatteriohjaaja Heinrich Marr. Marr suoritti kauppiasopinnot Hampurissa ja Bremenissä, ja muutti vuonna 1839 isänsä mukana Wieniin. Vuodesta 1841 hän asui Sveitsin Zürichissä, jossa hän tutustui maanpaossa eläneisiin saksalaisiin vallankumouksellisiin Julius Fröbeliin ja Georg Herweghiin sekä Nuori Saksa -kirjailijaryhmään. Marr liittyi radikaaleihin demokraatteihin, ryhtyi poliittiseksi agitaattoriksi ja kääntyi ateistiksi. Hänen ajatteluunsa vaikuttivat nuorhegeliläinen filosofi Bruno Bauer ja kommunisti Wilhelm Weitling.[1][2][4] Marr oli jonkin aikaa niin sanotun Léman-salaseuran johtaja, perusti ”Sveitsin työväenliiton” ja julkaisi vuonna 1843 ensimmäiset teoksensa, runokokoelman Freie Trabanten ja poliittisen pamfletin Gegenwart und Zukunft. Samana vuonna hänet karkotettiin Zürichistä, ja hän siirtyi Lausanneen.[1][2] Vuonna 1845 hän joutui lähtemään kokonaan Sveitsistä. Hän asettui vuonna 1846 Hampuriin, jossa alkoi seuraavana vuonna julkaista Mephistopheles-satiirilehteä.[1][2][4] Vielä tässä vaiheessa hän kannatti juutalaisten emansipaatiota.[3]
Vallankumousvuoden 1848 aikana Marr oli radikaalien demokraattien äärisiiven edustajana Hampurin perustuslakia säätävässä kansalliskokouksessa. Hän kannatti tasavallan perustamista vallankumouksella ja kritisoi Frankfurtin kansalliskokousta sekä Saksan liberaaleja.[1][2] Vuoden 1848 vallankumouksen epäonnistuminen ajoi Marrin aatteelliseen kriisiin. Hän hylkäsi uskonsa radikalismiin, valistukseen ja saksalaiseen idealismiin.[4] Vuonna 1852 Marr lakkautti Mephistopheles-lehden ja muutti Costa Ricaan.[1][2] Hän vietti seitsemän vuotta Keski-Amerikassa ja Yhdysvalloissa, mutta ei löytänyt itselleen pysyvää toimeentuloa. Amerikassa hän omaksui uuden maailmankatsomuksen, joka perustui rotuoppiin ja frenologiaan. Hän uskoi kallonmuotojen osoittavan valkoihoisen kaukasidisen rodun ylivertaisuuden muihin ihmisrotuihin, ja hänestä tuli valkoisen ylivallan, mustien orjuuden ja eugeniikan kannattaja sekä juutalaisten ja työläisten emansipaation vastustaja.[4][5]
Vuonna 1859 Marr palasi Hampuriin ja työskenteli toimittajana eri lehdissä. Hänet valittiin vuonna 1861 Hampurin kaupunginraatiin, mutta hän menetti paikkansa seuraavana vuonna, kun hänet ajettiin pois demokraattien ja vasemmiston piiristä taantumuksellisuutensa vuoksi.[1][4] Hän teki julkisen pesäeron aiempiin mielipiteisiinsä julkaisemalla vuonna 1862 juutalaiskysymystä käsittelevän pamflettikirjan Der Judenspiegel, jossa hän korosti ensi kerran rotunäkökulmaa. Marrin mukaan juutalaisille ei tulisi antaa kansalaisoikeuksia, koska heistä ei koskaan voisi tulla saksalaisia ja he pyrkisivät vain kahmimaan vallan itselleen. Hampurin paikallispolitiikkaa varten kirjoitettu teos ei herättänyt laajempaa huomiota.[4][6] Kun Marrin perustamat lehdet ajautuivat vararikkoon, hän päätyi 1870-luvulla vapaaksi toimittajaksi Berliiniin.[4][1]
Vuonna 1879 Marr julkaisi pääteoksensa, synkän pessimistisen pamfletin Der Sieg des Judenthums über das Germanenthum (”Juutalaisuuden voitto saksalaisuudesta”). Siinä hän esittää koko maailmanhistorian rotujen välisenä kamppailuna ja pyrkii valikoiduin esimerkein osoittamaan juutalaisten olleen aina Babylonin vankeudesta alkaen petollisia isäntäkansojaan kohtaan. Hänen mukaansa juutalaiset muodostivat maailmanlaajuisen salaliiton ja olivat saavuttamaisillaan voiton saksalaisista ellei heitä pysäytettäisi. Saksassa tapahtuneiden yhteiskunnallisten muutosten vuoksi tämän teoksen ilmestymisajankohta oli aiempia otollisempi, joten se kohosi suurmenestykseksi ja siitä otettiin samana vuonna 12 painosta.[4][7][5][3] Marr pyrki hyödyntämään tilaisuuden ja perusti samana vuonna Antisemiten-Liga-nimisen puolueen, ensimmäisen nimenomaisesti antisemitismin varaan luodun puolueen.[4] Puolue kuihtui vuoteen 1880 mennessä eikä Marr onnistunut palaamaan politiikkaan. Hän ajautui myöhemmin välirikkoon tärkeimmän poliittisen seuraajansa Theodor Fritschin kanssa.[1]
Vaikutus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Historiantutkija Richard S. Levyn mukaan Marr oli ”yksi tärkeimpiä antisemiittejä ennen Hitleriä”. Marr popularisoi teoksellaan Der Sieg des Judenthums über das Germanenthum ajatuksen maailmanlaajuisesta juutalaissalaliitosta ja siirsi juutalaisvastaisuuden painotuksen uskonnosta rotukysymyksiin. Perustaessaan puolueensa hän myös valjasti ensimmäisenä antisemitismin poliittisen mobilisaation välineeksi.[4] Marr ei itse keksinyt sanaa ”antisemitismi”, mutta toi sen yleiseen kielenkäyttöön, minkä seurauksena se levisi saksan kielestä muihin kieliin. Sana ei esiinny Der Sieg des Judenthums über das Germanenthumin alkuperäisessä versiossa, mutta Marr liitti teoksen 12. painokseen Antisemiten-Liga-puolueen perustamisesta kertovan mainoksen.[8]
Useat Marrin aikalaiset ja jopa muut saksalaiset antisemiitit pitivät häntä tyhjänpäiväisenä suunpieksäjänä ja opportunistisena poliittisena keinottelijana, jolla ei ollut omaperäisiä ajatuksia. Hän ei ollut suosiossa edes natsi-Saksassa, ja kansallissosialistit väittivät hänen olleen itse syntyperältään juutalainen.[4] Väite on perätön.[5]
Perhe[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Marr oli neljästi naimisissa. Hän nai vuonna 1854 Georgine Johanna Bertha Callenbachin, jonka suku oli varakkaita kristinuskoon kääntyneitä juutalaisia, mutta tämä liitto päättyi eroon vuonna 1873. Toinen vaimo, myös juutalainen Helene Sophia Emma Maria Behrend, kuoli seuraavana vuonna lapsivuoteeseen. Kolmas vaimo Jenny Therese Kornick jätti hänet kahden avioliittovuoden jälkeen. Neljännen avioliittonsa hän solmi Clara Maria Kelchin kanssa vuonna 1879.[2][4][1] Kolmannesta avioliitosta syntyi yksi poika, myöhemmin sosiologian professorina toiminut Heinz Marr.[2]
Teoksia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Freie Trabanten (1843)
- Gegenwart und Zukunft (1843)
- Das junge Deutschland in der Schweiz (1846)
- Der Judenspiegel (1862)
- Reise nach Central-Amerika (1863)
- Der Sieg des Judenthums über das Germanenthum – vom nicht-confessionellen Standpunkt aus betrachtet (1879)
- Der Weg zum Siege des Germanenthums über das Judenthum (1880)
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b c d e f g h i j Claudia Prinz: Wilhelm Marr 1819-1904 (saksaksi) Lebendinges Museum Online, Deutsches Historisches Museum. Viitattu 29.11.2020.
- ↑ a b c d e f g h Uwe Puschner: Marr, Wilhelm (saksaksi) Neue Deutsche Biographie (1990), Deutsche Biographie. Viitattu 29.11.2020.
- ↑ a b c Wilhelm Marr (englanniksi) Jewish Virtual Library. Viitattu 29.11.2020.
- ↑ a b c d e f g h i j k l Richard S. Levy: ”Marr, Wilhelm (1819–1904)”, s. 445–446 teoksessa Antisemitism – A Historical Encyclopedia of Prejudice and Persecution. Volume 2: L–Z (ed. Richard S. Levy). ABC-CLIO 2005. (englanniksi)
- ↑ a b c Marr, Wilhelm (englanniksi) Encyclopaedia Judaica, Encyclopedia.com. Viitattu 29.11.2020.
- ↑ Richard S. Levy: ”Mirror to the Jews, A”, Levy 2005, s. 466.
- ↑ Richard S. Levy: ”Victory of Jewry over Germandom, The”, Levy 2005, s. 741–742.
- ↑ Richard S. Levy: ”Antisemitism, Etymology of”, s. 24–25 teoksessa Antisemitism – A Historical Encyclopedia of Prejudice and Persecution. Volume 1: A–M (ed. Richard S. Levy). ABC-CLIO 2005. (englanniksi)
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Wilhelm Marr Wikimedia Commonsissa
| ||||||||||||||||||
