Wilh. Andsténin Tehdas
Wilh. Andsténin Tehdas Oy oli Helsingin Sörnäisissä vuosina 1842–1918 toiminut kaakelitehdas. Sen johtajina toimivat Gabriel Wilhelm Andstén vuosina 1842–1890, Otto Andstén 1890–1916 ja Curt Andstén 1916–1918. Tehtaalla valmistettiin uunikaakeleita, seinä- ja lattialaattoja, taloustavaroita ja pienoispatsaita. Tehtaan valmistamat jugend-ajan kaakeliuunit olivat suunnittelultaan korkeatasoisia.[1] Tehdas oli 1800-luvulla yksi Suomen suurimpia teollisuuslaitoksia.[2]
Andstén haki vuonna 1841 lupaa tehtaan perustamiseksi nykyisen Hakasalmen huvilan tontille Etu-Töölöön, mutta pyyntö hylättiin, sillä tehtaan pelättiin rumentavan ympäristöä. Tuotantotoiminta alkoi keskittyä enemmän Töölönlahden itäpuolelle Siltasaareen ja Sörnäisiin. Kaakeli- ja fajanssitehdas aloitti toimintansa silloisella Kulmavuoren alueella vuonna 1842. Siitä tuli ensimmäinen suurehko teollisuuslaitos Wilhemsbergin eli Vilhonvuoren huvila-alueella Sörnäisissä.[3]
Vuonna 1843 tehdas valmisti 50 000 kaakelia vuodessa. Se kohosi 1870-luvulla alansa johtavaksi toimijaksi Suomessa. Työntekijöitä oli noin sata. Tehdas, sen voimaanlähteenä toiminut tuulimylly sekä työntekijöiden ja johtajan asunnot sijaitsivat kaikki Hämeentien varrella nykyisen korttelin 288 alueella. Suurin osa korttelia siirtyi myöhemmin osuustukkukauppa OTK:n haltuun.[4] Tehtaassa ei käytetty lainkaan höyryvoimaa.[2] Kun tehdas vuonna 1880 paloi ja rakennettiin uudelleen, siirryttiin tuotannossa käyttämään sähköä.[5]
Tehtaalle rakennettiin vuonna 1912 kapearaiteinen rata osana Sörnäisten satamarataa.[6] Epäsuotuisan suhdannekehityksen ja yrityksen velkaisuuden seurauksena tehtaan toiminta supistui vuodesta 1912 alkaen, kunnes se lopulta jouduttiin myymään. Turun kaakelitehdas Oy hankki Wilh. Andsténin tehtaan omistukseensa vuonna 1918 ja yhdisti sen omistamaansa Tikkurilan kaakelitehtaaseen. Wilh. Andsténin tehtaan toimintaa jatkettiin Tikkurilassa nimellä Wilh. Andsténs Fabriksaktiebolag Dickursby aina vuoteen 1937 asti.[1]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Hakkarainen, Helena & Putkonen, Lauri: Helsingin kantakaupungin teollisuusympäristöt. Helsingin kaupunginmuseo, 1995. ISSN 1238-9870. ISBN 951-772-725-9.
Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b Fieandt, Jaana: Toimintaa huonoja enteitä vastaan. Wilh. Andsténin kaakelitehtaan elinkaareen ja lopettamiseen vaikuttaneet tekijät 1894-1918.. Turun yliopisto, Historian laitos, 2006. Gradun esittely (Arkistoitu – Internet Archive) Turun yliopisto 15.3.2012. Viitattu 23.4.2013.
- ↑ a b Hakkarainen & Putkonen 1995, s. 24
- ↑ Hakkarainen & Putkonen 1995, s. 12
- ↑ Hackzell, Kaija : Viertotietä itään ja länteen: Helsingin vanhoja kortteleita 3, s. 32, 35. Sanoma Oy, Helsinki 1988.
- ↑ Hakkarainen & Putkonen 1995, s. 62
- ↑ Mustonen, Pertti & Rytilä, Pekka: Kaupunkiratakirja 2002 : Helsinki - Huopalahti - Leppävaara, s. 24. Helsingin kaupunki, Espoon kaupunki, Ratahallintokeskus, 2002. ISBN 951-718-876-5.