Wilbur Smith

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Smith jakamassa nimikirjoituksiaan vuonna 2007.

Wilbur Addison Smith (s. 9. tammikuuta 1933 Broken Hill, Pohjois-Rhodesia) on Afrikka-aiheisista romaaneistaan kuuluisaksi tullut kirjailija.

Henkilöhistoria[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Smith varttui Pohjois-Rhodesiassa (nyk. Sambia), missä hänen vanhemmillaan Herbert James Smithillä ja Elfreda Smithillä (os. Lawrence) oli suuri maatila. Smith oli kuolla 18 kuukauden ikäisenä aivomalariaan, mutta toipui siitä. Isänsä kannustamana Smith tutustui Afrikan luontoon ja kansoihin. Teini-ikäisenä hän kulki metsästysretkillä paikallisten alkuperäisasukkaiden kanssa. Ensimmäisen kiväärinsä Smith sai 13-vuotiaana ammuttuaan karjaa tappaneen leijonan.

Kiinnostuksen kirjoja kohtaan Smith omaksui äidiltään jo nuorena; hänen isänsä puolestaan ei arvostanut kirjallisuutta vaan piti sitä turhuutena. Smith opiskeli Natal Universityssä ja Rhodes Universityssä. Hän valmistui vuonna 1954 Bachelor of Commerceksi (vastaa kauppatieteiden kandidaattia).

Smith oli kiinnostunut lehtimiehen työstä, mutta hänen isänsä väheksyi sellaista ammattia ja käski poikaansa ”hankkimaan oikean ammatin”. Smith taipui isänsä toiveisiin, ja hänestä tuli kirjanpitäjä. Vuosina 19541958 työnantaja oli eteläafrikkalainen Goodyear Tyre and Rubber Co. Sieltä Smith siirtyi vuosiksi 19581963 Rhodesiaan H.J. Smith and Sonille, jossa hänen isänsäkin työskenteli.

Smith meni naimisiin vuonna 1964 Jewell Sabbertin kanssa, mutta avioliitto ei ollut onnellinen. Sen aiheuttama masennus sai Smithin pakenemaan todellisuutta kirjoittamiseen. Hänen ensimmäinen teoksensa The Gods First Make Mad jäi julkaisematta. Seuraava käsikirjoitus sen sijaan hyväksyttiin ja Smithistä tuli täysipäiväinen kirjailija vuonna 1964.

Smithin toinen avioliitto Annen kanssa ei onnistunut yhtään paremmin kuin ensimmäinenkään. Siksi Smith on ollut haluton kertomaan siitä juuri mitään. Toisen avioliiton aikana syntyivät tytär Christian (1967) ja poika Shaun (1968). Avioliitto päättyi eroon vuonna 1971, ja lasten ja isän välit jäivät etäisiksi.

Avioeronsa jälkeen Smith meni kolmannen kerran naimisiin. Morsian oli Danielle Antoinette Thomas, jonka lempinimi oli Dee-Dee. Kolmas avioliitto onnistui paljon edellisiä paremmin. Daniellen ensimmäisestä avioliitosta peräisin olevan pojan Dieter Schmidtin kanssa Smith tuli hyvin toimeen. Heillä oli samoja mielenkiinnonkohteita, sillä molemmat pitivät kalastuksesta, metsästyksestä ja eläintensuojelusta.

Daniellen sanotaan vaikuttaneen suuresti Smithin kirjoitustyyliin ja erityisesti romanttisiin painotuksiin; The Sunbird -romaanin Smith kirjoitti tavattuaan Daniellen. Smith omisti kaikkiaan 22 romaania Daniellelle. Daniellesta itsestäänkin tuli kirjailija, kun hän julkaisi ensimmäisen teoksensa vuonna 1990.

Vuonna 1993 Daniellella todettiin aivokasvain, joka muutti hänen persoonallisuutensa täysin. Hän ja Smith etääntyivät toisistaan, erityisesti Daniellen viimeisenä elinvuotena. Danielle kuoli viimein vuonna 1999. Pian Daniellen kuoleman jälkeen Smithin ja Daniellen pojan Dieterin välit menivät poikki.

Smith kohtasi uuden rakkauden joulukuussa 1999, kun hän tapasi kirjakaupassa 30-vuotiaan Mokhiniso Rakhimovan. Mokhiniso, lempinimeltään Niso, oli köyhä opiskelija, uskonnoltaan muslimi ja alun perin kotoisin Tadžikistanista. Vaikka Mokhinisolla ja Smihillä oli ikäeroa 38 vuotta ja Mokhinison englannintaito ei ollut kehuttava, he menivät naimisiin toukokuussa 2000 Kapkaupungissa. Mokhinisosta tuli Smithille Daniellen veroinen innoittaja. Smith omisti Niilin noidan nuorelle vaimolleen. Pariskunta asuu Lontoossa mutta matkustelee paljon.

Tuotanto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Smithin ensimmäinen julkaistu romaani oli When the Lion Feeds, joka on suomennettu nimellä Kun leijona metsästää (WSOY 1964). Teos aloittaa Courtneyn suvun tarinan 1800-luvun Afrikassa. Sarjan muut osat Ukkosen kumu, Elämän ja kuoleman laakso, Polttava rannikko, Vihan ja rakkauden perintö, Palava maa, Kultakettu ja Noiduttu safari tuovat mukaan lisää Courtneyn suvun jäseniä, jotka joutuvat mukaan historiallisten tapahtumien pyörteisiin. Sarja päättyy lähelle nykypäivää.

Smithin uudemmat romaanit Petolinnut, Monsuuni ja Siintävä horisontti sijoittuvat aikoihin ennen Kun leijona metsästää -teosta. Tapahtumien polttopisteessä on Courtneyn suvun esi-isiä, joiden vaiheisiin sisältyy niin kaapparielämää merillä kuin romantiikkaa Aasian puolella.

Toinen Smithin sukukronikka kertoo Ballantynen suvusta, joka edustaa Courtneyn tavoin Afrikan valkoista kansanosaa. Sarjan ensimmäistä osaa A Falcon Flies ei ole suomennettu. Sitä seuraavat osat sen sijaan ovat saatavilla suomeksi. Ne ovat nimeltään Kivihaukka, Valkoiset miehet ja Leopardi kulkee yössä.

Vuonna 2005 ilmestynyt Auringon voitto yhdistää Courtneyn ja Ballantynen sukujen tarinaa käsitellen lähinnä muissa kirjoissa mainitsemattomia suvun jäseniä. Myös joissakin aiemmissa Courtney-sarjan romaaneissa on ohimennen viitatty Ballantyneihin.

Smith on sijoittanut romaanien aiheita myös kaukaisempaan menneisyyteen. Hänen teoksensa Joen jumala sijoittuu muinaiseen Egyptiin, ja sen päähenkilönä on nokkela eunukkiorja Taita. Kätketyn haudan arvoitus jatkaa kertomusta, joskin nykyajan kautta: päähenkilöt ovat arkeologeja. Niilin noita -teoksessa palataan taas muinaiseen Egyptiin, ja Taita nousee taas päähenkilöksi.

Toisiinsa liittyvien kirjojen lisäksi Smith on kirjoittanut lukuisia yksittäisiä kirjoja, joiden aihepiirit vaihtelevat merelle sijoittuvista romaaneista Afrikka-seikkailuihin. Smithin kirjoista suurin osa on suomennettu, mutta muutama romaani on saatavilla vain englanniksi.

Valittujen Palojen Kirjavaliot-sarjassa on ilmestynyt kolme lyhennelmää romaaneista, joita ei ole suomeksi julkaistu muuten. Näistä Aurinkolintu on mainitsemisen arvoinen, sillä se sijoittuu puoliksi nykyisyyteen ja puoliksi menneisyyteen Afrikkaan muuttaneiden karthagolaisten pariin. Kirja muistuttaa jossakin määrin Kätketyn haudan arvoitusta, vaikka erojakin toki on runsaasti.

Smithin kirjat ovat saavuttaneet varsin suurta suosiota ympäri maailmaa. Hänen kirjojaan on julkaistu ainakin 27 maassa ja myyty kymmeniä miljoonia kappaleita. Smithin kirjoittamasta 29 kirjasta on julkaistu suomeksi 24 ja vielä kolme lyhennelminä. Suomennoksia julkaisi aluksi WSOY, mutta tällä hetkellä hänen kustantajansa on Otava.

Yleistä teoksista[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Smithin suosion salaisuutena on luultavasti hänen taitonsa kertoa tarinaa hyvin elävästi, luoda kiinnostavia henkilösuhteita henkilöhahmojen välille ja tarjota jännitystä. Smithin ihmiset ovat usein varsin voimakkaita persoonia, jotka eivät kaihda käyttää tarvittaessa likaisiakaan keinoja päämääriensä edistämiseen, kuten Smithin ensimmäisen teoksen päähenkilö Sean Courtney. Silti Smithin tuotannossa on myös jollakin tavalla ruumiillisesti vajavaisina pidettyjä hahmoja, kuten Joen jumalan eunukki Taita ja Aurinkolinnun kyttyräselkäinen arkeologi Benjamin Kazin.

Teoksen henkilöiden kautta ilmentyvät myös historia ja aikakauden aatteet. Valkoisen ja mustan ihmisen raja on pitkään kaikkea muuta kuin veljellinen ja tasavertainen, vaikka varsin monilla Smithin valkoisilla miehillä onkin tapana suhtautua alentavan toverillisesti mustaihoisiin. Missä määrin kirjat heijastavat kirjailijan omia näkemyksiä, sitä on vaikea sanoa. Silti etenkin Smithin myöhäisemmässä tuotannossa tuntuu olevan ehkä hiukan enemmän valkoisten ylivallan kyseenalaistavaa problematiikkaa.

Afrikka on Smithin useimpien kirjojen tapahtuma-alueena. Sen kautta Smithin Afrikka-tietämys pääsee oikeuksiinsa ja luo lukijalle hyvin elävän kuvan miljööstä. Afrikan heimojen monimuotoisuus ja keskinäinen kitka näkyy kertomuksissa. Erityisesti historiallisia romaanejaan varten Smith onkin kerännyt tieto matkustelemalla ja lukemalla lähdekirjallisuutta, ja sen vaikutus on nähtävissä kirjojen sisällössä. Myös Mika Waltarin Sinuhe, egyptiläinen oli lähdeaineistona Joen jumalaa varten.

Wilbur Smithin suomennetut teokset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Ahne kuin meri (Hungry as the Sea, Otava 1980)
  • Armottomat (Wild Justice / The Delta Decision, Otava 1981)
  • Auringonpimennys (The Dark of the Sun / The Train from Katanga, WSOY 1965)
  • Auringon voitto (The Triumph of the Sun, Otava 2005)
  • Aurinkolintu (The Sunbird, Kirjavaliot-kokoelmassa lyhennelmänä, Valitut Palat 1982)
  • Elämän ja kuoleman laakso (A Sparrow Falls, Otava 1989)
  • Joen jumala (The River God, Otava 1993)
  • Joka pirua kutsuu (Shout at the Devil, WSOY 1970)
  • Keihästen sankarit (Assegai, Otava 2009)
  • Kivihaukka (Men of Men, Otava 1983)
  • Kultakaivos (Gold Mine, WSOY 1974)
  • Kultakettu (Golden Fox, Otava 1991)
  • Kun leijona metsästää (When the Lion Feeds, WSOY 1964)
  • Kätketyn haudan arvoitus (The Seventh Scroll, Otava 1995)
  • Leopardi kulkee yössä (The Leopard Hunts in Darkness, Otava 1985)
  • Monsuuni (Monsoon, Otava 1999)
  • Niilin noita (The Warlock, Otava 2001)
  • Niilin valtias (The Quest, Otava, 2007)
  • Noiduttu safari (A Time to Die, Otava 1990)
  • Norsun laulu (The Elephant Song, Otava 1992)
  • Palava maa (Rage, Otava 1988)
  • Petolinnut (Birds of Prey, Otava 1997)
  • Polttava rannikko (The Burning Shore, Otava 1986)
  • Siintävä horisontti (Blue Horizon, Otava 2003)
  • Tiikerin silmä (The Eye of the Tiger, WSOY 1979)
  • Timantinetsijät (The Diamond Hunters, Kirjavaliot-kokoelmassa lyhennelmänä, Valitut Palat 1978)
  • Tulinen tie (Eagle in the Sky, Kirjavaliot-kokoelmassa lyhennelmänä, Valitut Palat 1977)
  • Ukkosen kumu (The Sound of Thunder, WSOY 1967)
  • Vaaran vesillä (Those in Peril, Otava 2011)
  • Valkoiset miehet (The Angels Weep, Otava 1984)
  • Vihan ja rakkauden perintö (Power of Sword, Otava 1987)

Wilbur Smithin suomentamattomat teokset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • A Falcon Flies / Flight of the Falcon (1979)
  • Cry Wolf (1975)

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]