Wehrmacht

Wehrmacht
Balkenkreuz, Wehrmachtin ja Luftwaffen tunnus.
Toiminnassa	16. maaliskuuta 1935 – 20. elokuuta 1946
Valtio	Saksa
Aselajit	maavoimat ilmavoimat merivoimat
Koko	yli 17 000 000: – maavoimat 13 000 000 – ilmavoimat 3 000 000 – laivasto 1 500 000
Sodat ja taistelut	Espanjan sisällissota toinen maailmansota
Komentajat
Tunnettuja komentajia	Wilhelm Keitel Ludwig Beck Franz Halder Adolf Hitler
Infobox OK

Wehrmacht (saks.  [ˈveːɐ̯maxt], ^(ohje) kirjaimellisesti 'Puolustusvoimat') oli kansallissosialistisen Saksan sotavoimien nimi vuosina 1935–1945. Wehrmacht perustettiin Saksan sotavoimista säädetyllä lailla 16. maaliskuuta 1935 alkaen vanhan Reichswehrin tilalle. Wehrmacht virallisesti lakkautettiin toisen maailmansodan jälkeen 20. elokuuta 1946, jolloin suurin osa sen jäsenistä oli liittoutuneiden sotavankeina. Nykyisen Saksan liittotasavallan sotavoimien nimi on Bundeswehr.

Wehrmachtin perustaminen liittyy Versailles’n rauhansopimusta rikkovaan päätökseen ottaa Saksassa käyttöön yleinen asevelvollisuus. Myöhemmin Yhdistynyt kuningaskunta ja Ranska sopeutuivat fait accompli -tilanteeseen ja käytännössä hyväksyivät Saksan toimet.

Toiminta ennen toista maailmansotaa

Reininmaan miehitys

Pääartikkeli: Reininmaan palautus

7. maaliskuuta 1936 Wehrmacht suoritti pienellä joukolla Reininmaan miehityksen. Saksa oli kuitenkin valmistautunut perääntymään, mikäli Ranskan armeija olisi ryhtynyt vastatoimiin. Mihinkään vastatoimiin ei kuitenkaan ryhdytty ja näin Reininmaan demilitarisointi, joka oli määrätty Versailles’n rauhassa, purkaantui Locarnon sopimusten vastaisesti.

Espanjan sisällissota

Pääartikkeli: Espanjan sisällissota

Ennen toista maailmansotaa Wehrmachtin kouluttamat joukot osallistuivat Espanjan sisällissotaan italialaisten rinnalla. Reichswehrin aikainen yhteistyö, jota oli jatkunut Rapallon sopimuksesta alkaen katkesi lähinnä poliittiseen vastakkainasetteluun Neuvostoliiton kanssa.

Organisaatio

Wehrmacht muodostui kolmesta puolustushaarasta:

• Heer – maavoimat
• Luftwaffe – ilmavoimat
• Kriegsmarine – merivoimat

Armeijan ylipäällikkönä toimi koko Wehrmachtin olemassaolon ajan Adolf Hitler. Hitlerin apuna toimi sotilasesikunta Oberkommando der Wehrmacht (OKW).

Wehrmachtin osuus toisen maailmansodan sotarikoksiin on kaksijakoinen: Toisaalta Wehrmachtin johtohenkilöstö koostui lähinnä vanhan saksalaisen sotilasperinteen konservatiivisista seuraajista, jotka eivät varsinaisesti olleet muutamia poikkeuksia lukuun ottamatta kansallissosialisteja. Toisaalta preussilaiseen sotilasperinteeseen kuului uskollisuus ylemmille, joka takasi lojaalisuuden hallintoa kohtaan sodan loppumetreille asti.

Sotavuodet

Hyvin organisoidut panssari- ja ilmavoimat mahdollistivat uudenlaisen taktiikan käytön, salamasodan (saks. Blitzkrieg). Sodan alkuvaiheessa maa toisensa jälkeen valloitettiin ja miehitettiin viikkojen sisällä. Tämä vakuutti sotajohtajat uudesta ideasta, laaja-alaisesta aseistuksesta. Joka tapauksessa vihollisvoimien aloittaessa sinnikkään vastarintansa, salamasotataktiikoita ei kyetty enää käyttämään ja reservien vähyydestä tuli ongelma Wehrmachtille.

Wehrmachtin sotilaallinen vahvuus oli johtaa taktiikoitaan tehtäväpohjaisesti (käskypohjaisen sijasta) ja miehistön keskuudessa vallitsi hyvä mieliala. Nykyään Wehrmachtia pidetään toisinaan huipputeknisenä armeijana, sillä monet sen toisen maailmansodan aikana kehittämät aseteknologiat olivat aikansa moderneimpia, kuten esimerkiksi V1- ja V2-ohjukset, V3-tykki, Messerschmitt Me 262 -suihkuhävittäjä, raskas panssarivaunu Maus ja sen sukellusvenelaivasto. Wehrmachtin varustelutaso oli kuitenkin epätasainen ja yleisesti matalalla tasolla, esimerkiksi vain 40 prosenttia joukoista oli motorisoitu, joten huoltokuljetukset olivat usein riippuvaisia hevosista ja useat sotilaat liikkuivat jalan tai toisinaan polkupyörillä.

Wehrmachtissa palveli myös useita ulkomaalaisia toisen maailmansodan aikana. Heihin kuuluivat etnisiä saksalaisia, hollantilaisia, baltteja, pohjoismaalaisia ja heitä tuli jopa Balkanin niemimaalta. Venäläiset palvelivat erityisessä Venäjän vapautusarmeijassa ja muut neuvostokansat muodostivat Ostlegionenin. Nämä yksiköt olivat kenraali Ernst August Köstringin alaisuudessa ja muodostivat noin viisi prosenttia Wehrmachtin miesvoimasta.

Wehrmachtin osallisuutta holokaustiin ja sotarikoksiin itärintamalla alettiin käsitellä Saksassa laajemmin vasta 1990-luvulla. Sitä ennen vallalla olivat muun muassa Franz Halderin esittämät näkemykset Wehrmachtin syyttömyydestä.

Sodan jälkeen

Saksan ehdoitta antautumisen jälkeen 8. toukokuuta 1945 siltä kiellettiin modernin armeijan pitäminen. Virallisesti armeija lakkautettiin vasta 1946. Kymmenen vuoden päästä kylmän sodan jännitteiden vuoksi Saksan liittotasavallassa ja Saksan demokraattisessa tasavallassa (DDR) luotiin omat erilliset asevoimansa. Saksan liittotasavallan asevoimat ottivat nimekseen Bundeswehr ja DDR:n vastaava nimettiin Nationale Volksarmeeksi. Kumpikaan puoli ei pärjännyt ilman kokeneita sotilaita, joten molempien armeijoiden joukossa oli lukuisia upseereita, jotka olivat palvelleet Wehrmachtissa.

Katso myös

• Luettelo natsi-Saksan kenraaleista

Aiheesta muualla

• Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Wehrmacht Wikimedia Commonsissa

Deutsche Wehrmacht

Wehrmacht
Luftwaffe · Heer · Kriegsmarine

Päämajat
Oberkommando der Wehrmacht
Oberkommando des Heeres · Oberkommando der Marine · Oberkommando der Luftwaffe

Joukot
Divisioonat · Komentajat · Aseet

Kampanjat
Puolan offensiivi (Fall Weiss)
Valesota (Sitzkrieg)
Weserübung (Operation Weserübung)
Taistelu Ranskasta (Fall Gelb)
Taistelu Britanniasta
Balkanin sota (Operation Marita)
Pohjois-Afrikka
Itärintama
Länsirintama