Saksan demokraattisen tasavallan kansanarmeija

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Kansanarmeijan tunnus
NVA:n kunniakaarti Berliinissä (1990)

Saksan demokraattisen tasavallan kansanarmeija (saks. Nationale Volksarmee, lyh. NVA, kirjaimellisesti Kansakunnan kansanarmeija) oli Saksan demokraattisen tasavallan (DDR) vuosina 1956–1990 toimineiden asevoimien nimi.

Asevoimat perustettiin 1956 vastavoimaksi Saksan liittotasavallan Bundeswehrille. NVA:n perusta luotiin jo vuonna 1952, kun sen edeltäjä Kasernierte Volkspolizei (KVP) muodostettiin. Volkspolizein merellisestä osasta muodostettiin Kansanarmeijan merivoimat, joka sai vuonna 1960 virallisen nimensä Kansanlaivasto (saks. Volksmarine).

NVA oli vapaaehtoisarmeija vuoden 1962 tammikuuhun asti, kunnes maassa astui voimaan yleinen asevelvollisuus. Asepalvelus kesti 18 kuukautta ja siihen olivat velvoitettuja 18–26-vuotiaat miehet. Korkeakouluopintoihin hakevalta mieheltä edellytettiin sitoutumista vähintään kolmeksi vuodeksi armeijan palvelukseen.[1] Naiset pystyivät ilmoittautumaan vapaaehtoisiksi. Aseettomaan palvelukseen luotiin vuonna 1964 mahdollisuus rakennussotilaana (Bausoldat). Nämä joukot erotettiin normaaleista yksiköistä, jotta idealismi ei leviäisi. Aseistakieltäytyjiä vainottiin ja heiltä evättiin usein opiskelupaikka palveluksen jälkeen. Totaalikieltäytyjät olivat valtion vihollisia ja heidät tuomittiin vankeuteen Bautzenissa sijainneeseen Stasin kuritushuoneeseen[1].

Kansanarmeijan aseistus oli pääasiassa lähtöisin Neuvostoliitosta, ja se muodosti Neuvostoliiton etulinjan joukkojen kanssa ensimmäisen aallon mahdollisessa hyökkäyksessä Natoa vastaan. Se oli Varsovan liiton jäsenien parhaiten aseistettu armeija Neuvostoliiton jälkeen.

Vuonna 1987 kansanarmeija oli saavuttanut voimansa lakipisteen ja se koostui 175 300 sotilaasta. Arviolta puolet heistä oli ammattisotilaita ja loput suorittamassa varusmiespalvelustaan.

NVA liitettiin Bundeswehriin 1990. Suurin osa entisistä DDR:n upseereista vapautettiin kuitenkin palveluksesta ja pieni osa, lähinnä nuoria upseereita, sai liittyä Bundeswehriin, kun sotilasarvoa oli ensin alennettu yhdellä arvolla. Kasarmeja suljettiin ja neuvostokalusto poistettiin pääosin käytöstä ja tuhottiin tai myytiin ulkomaille. Suomi osti DDR:n kansanarmeijan jäännöksistä pääasiassa panssarivaunuja, mutta myös kevyitä aseita, kenttätykkejä ja raketinheittimiä.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b DDR-arki (DOC) 2004–2005. Jyväskylän yliopiston kielikeskus. Viitattu 14.5.2017.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]