Wayfarer
| Wayfarer | |
|---|---|
 |
|
| Tyyppi | yksirunkoinen purjeve |
| Materiaali |
Lasikuitu Puuvaneri |
| Riki | Bermuda |
| Suurin pituus (LOA) | 4,827 m |
| Leveys | 1,855 m |
| Syväys | 0,203 – 1,169 m |
| Paino | 169 kg |
| Isopurje | 8,83 m2 |
| Fokka / Genua | 2,78 m2 |
| Spinaakkeri | 13,5 m2 |
| Miehistö | 2 |
| Suunnittelija | Ian Proctor |
| Suunnitteluvuosi | 1957 |
Wayfarer on purjejolla, jonka on suunnitellut Ian Proctor vuonna 1957 Yhdistyneessä kuningaskunnassa. Sitä on valmistettu yli 10 000 kappaletta sekä puuvanerista että lasikuidusta. Wayfarer on ehkä kuuluisin retkijollista, koska sillä on tehty monia pitkiä purjehduksia, joista tunnetuin lienee Frank Dyen matka Skotlannista Islantiin. Sen vakaus on tehnyt siitä maailmalla suositun perhepurjehdus- ja opetuskäytössä, mutta kilpatoiminta on myös hyvin aktiivista, onhan se yksityyppivene. Wayfarer on Kansainvälisen Purjehtijaliiton, ISAF:n, hyväksymä purjeveneluokka.
Britteinsaarten lisäksi Wayfarer-luokka on suosittu Alankomaissa, Tanskassa, Kanadassa ja Yhdysvalloissa. Tanskan lisäksi muissa pohjoismaissa se on jostain syystä jäänyt harvinaisemmaksi. Kanadassa valmistetaan Wayfarer-kloonia, nimeltään CL-16, joka on joitain pieniä yksityiskohtia lukuun ottamatta identtinen alkuperäisen kanssa.
Vaikka vene on purjejollaksi suuri, se on kuitenkin riittävän lyhyt ja kevyt hinattavaksi jarruttoman trailerin päällä tavallisella henkilöautolla ja säilytettäväksi keskiverrossa autotallissa. Ehkäpä nämä ominaisuudet osaltaan ovat tehneet siitä suositun purjejollan. Wayfarerissa on nostoköli ja -peräsin, mikä mahdollistaa rantautumisen hyvinkin mataliin paikkoihin ja helpon kuljettamisen trailerilla. Kilpamiehistön koko on kaksi, mutta veneeseen mahtuu neljä aikuista tehtäessä päiväpurjehduksia.
Sitten alkuvuosiensa Wayfarer on nähnyt monta sukupolvea. Mark 1 oli näistä ensimmäinen ja valmistettu puuvanerista. Viimeisin Mark 4 on tehty ensisijaisesti kilpapurjehtijoiden ehdoilla, ja sitä saa vain lasikuituisena. 1980-luvun lopulla valmistettiin puuvanerista erikoiserä Mark 1 -veneitä kilpakäyttöön.
Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- (1977) Ocean-crossing wayfarer: to Iceland and Norway in an open boat [in a 16ft Open Dinghy]. Newton Abbott North Pomfret, Vt: David & Charles. ISBN 0-7153-7371-4.
- (2015) The Sea Takes No Prisoners. Ireland: RV International, Bray, Co. Wicklow. (Arkistoitu – Internet Archive)
- (16 April 2004) The Biggest Boat I Could Afford: 4000 kilometres with a damn fool in a dinghy. Auckland, New Zealand: Random House NZ. ISBN 1-86941-608-2.
- Wayfarer Racing: rig for racing; racing techniques; strategy and tactics (PDF), UKWA Wayfarer; Wayfarer Institute of Technology. Viitattu 8 November 2013.
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Wayfarer Internation - Kansainvälinen Wayfarer-sivusto
- UK Wayfarer Association - Yhdistyneen kuningaskunnan Wayfarer-yhdistys