Walter Wanger
Walter Wanger (syntyjään Walter Feuchtwanger; 11. heinäkuuta 1894 San Francisco, Kalifornia, Yhdysvallat – 18. marraskuuta 1968 New York City, New York, Yhdysvallat) oli yhdysvaltalainen elokuvatuottaja.
Wanger aloitti uransa teatterituottajana 20-vuotiaana. Paramount Pictures palkkasi Wangerin johtotehtäviin vuonna 1923. Wanger toi Paramountilla valkokankaalle sellaiset tähdet, kuten Claudette Colbertin, Kay Francisin, Miriam Hopkinsin ja Marxin veljekset.[1] Wangerin ensimmäinen elokuvatuotanto oli Marxin veljesten elokuva Kookospähkinöitä.[2]
Paramountilla Wanger oli vuoteen 1931, jolloin yrityksen johtoon noussut Emanuel Cohen erotti hänet. Wangerista tuli tämän jälkeen Columbia Picturesin varatoimitusjohtaja. Hän tuotti Columbialla muutamia elokuvia, kunnes erosi ja siirtyi Metro-Goldwyn-Mayerille tuottajaksi. MGM:llä Wanger tuotti muun muassa Greta Garbon elokuvat Kuningatar Kristiina ja Enkeli Valkoisessa talossa. Wanger palasi pian MGM:ltä Paramountille itsenäiseksi tuottajaksi.[1]
Wanger teki heinäkuussa 1936 kymmenen vuoden sopimuksen elokuvien tuottamisesta United Artistsille, jossa hänen ensimmäinen elokuvansa oli Fritz Langin ohjaama Karkuri. Wangerilla oli vuosien 1936–1938 välissä palkkalistoillaan enemmän tähtinäyttelijöitä kuin kellään muulla itsenäisellä tuottajalla. Hän tuotti 1930-luvulla muun muassa John Fordin elokuvan Hyökkäys erämaassa. Vuonna 1940 Wanger valittiin Yhdysvaltain elokuva-akatemian johtoon.[1]
Pian vuonna 1940 ilmestyneen Alfred Hitchcockin ohjaaman Ulkomaankirjeenvaihtajan jälkeen Wanger teki sopimuksen Universal Picturesin kanssa.[2] Wanger sai Oscar-gaalassa 1946 kunnia-Oscarin elokuva-akatemian johtajana. Hänelle myönnettiin kunnia-Oscar myös 1949 elokuvasta Orleansin neitsyt. Wanger oli vihainen elokuvan huonosta markinnoinnista ja syytti RKO Picturesin johdassa ollutta Howard Hughesia Orleansin neitsyen huonosta menestyksestä. Wanger ei suostunut vastaanottamaan kunnia-Oscaria, sillä hän oli vihainen myös elokuva-akatemialle, joka ei ollut valinnut elokuvaa paras elokuva -ehdokkaaksi.[3]
Wangerin ura oli jo valmiiksi laskusuunnassa, kun hänet tuomittiin neljäksi kuukaudeksi vankilaan 1952. Wanger oli ampunut vaimonsa Joan Bennettin rakastajaa nivusiin. Wanger jatkoi uraansa kuitenkin seuraavaksi Allied Artistsilla. Hänen viimeiseksi elokuvakseen jäi 1963 valmistunut Kleopatra. Elokuvan taustalla vaikutti 20th Century Fox. Kleopatra oli pahasti epäonnistunut projekti, sillä sen tuottamiseen meni viisi vuotta ja ohjaajaa sekä näyttelijöitä vaihdettiin usein. Elokuva oli taloudellinen floppi. Darryl F. Zanuck erotti Wangerin hieman ennen kuvausten loppumista.[2]
Valikoitu filmografia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Kookospähkinöitä (The Cocoanuts, 1929)
- Kuningatar Kristiina (Queen Christina, 1933)
- Kevään sävel (Going Hollywood, 1933)
- Myrsky yli Aasian (The Bitter Tea of General Yen, 1933)
- Karkuri (You Only Live Once, 1937)
- Casbahin vanki (Algiers, 1938)
- Hyökkäys erämaassa (Stagecoach, 1939)
- Vaarallisilla vesillä (The Long Voyage Home, 1940)
- Ulkomaankirjeenvaihtaja (Foreign Correspondent, 1940)
- Punainen katu (Scarlet Street, 1945)
- Salaisuus oven takana (Secret Beyond the Door, 1948)
- Orleansin neitsyt (Joan of Arc, 1948)
- Paljastettuja sieluja (The Reckless Moment, 1949)
- Tulsa – seikkailujen kaupunki (Tulsa, 1949)
- Ruumiinryöstäjät (Invasion Of the Body Snatchers, 1956)
- Antakaa minun elää!, (I Want to Live!, 1958)
- Kleopatra (Cleopatra, 1963).
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b c Walter Wanger Society of Independent Motion Picture Producers. Viitattu 18. huhtikuuta 2009. (englanniksi)
- ↑ a b c O'Brien Daniel: Walter Wanger Film Reference. Viitattu 18. huhtikuuta 2009. (englanniksi)
- ↑ Walter Wanger TheOscarSite.com. Viitattu 18. huhtikuuta 2009. (englanniksi)
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Walter Wanger Internet Movie Databasessa. (englanniksi)
- Walter Wanger Elonetissä.
| ||||||||||||||||||||||
