Walesin herätys
Walesin herätys oli vuosina 1904–1905 Walesissa vaikuttanut protestanttinen herätys, jonka johtaja oli kaivostyöläinen Evan Roberts. Walesin herätyksen juuret ovat Keswick-liikkeessä, jonka kokoontumisia pidettiin Llandrindod Wellsissä kesällä 1903. Kokoontumisten seurauksena kuuden saarnaajan ryhmä kokoontui yhteen kuukausittain, minkä seurauksena syttyi herätys.[1]
Walesin herätys levisi Walesin kirkkoihin ja kappeleihin. Herätyksen merkittävänä ominaisuutena on pidetty spontaaniutta ja "vapautta Hengessä". Saarnaajat antoivat herätykselle innokkaasti tukeansa ja uusien jäsenten määrä pelkästään Walesissa nousi jopa 70 000:een. Herätys alkoi kirkoissa, joihin myös kääntyneet jäivät. Walesin herätys synnytti kiinnostusta mm. Thomas Ball Barrattissa, joka kirjoitti herätyksestä Byposten-lehdessä. Walesin herätys vaikutti myös Los Angelesin rukousherätykseen ja sen myös Azusa-kadun herätykseen. Pastori Joseph Smale toimi linkkinä Walesin herätyksen ja Los Angelesin välillä ja piti 19-viikkoisen rukouskampanjan kirkossaan. Rukousaiheena oli samanlainen Pyhän Hengen vuodatus, jota oli koettu Walesissa.[1]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Ruohomäki, Jouko: Karismaattisuuden kutsu. Karismaattisen kristillisyyden historiallinen kehitys helluntailiikkeeksi. Keuruu: Aikamedia, 2009. ISBN 978-951-606-829-2.