Vulpes vulpes japonica

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Vulpes vulpes japonica
Vulpes vulpes japonica in Mount Shirouma 1996-09-29.jpg
Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Eläinkunta Animalia
Pääjakso: Selkäjänteiset Chordata
Alajakso: Selkärankaiset Vertebrata
Luokka: Nisäkkäät Mammalia
Lahko: Petoeläimet Carnivora
Heimo: Koiraeläimet Canidae
Suku: Ketut Vulpes
Laji: Kettu vulpes
Alalaji: japonica
Kolmiosainen nimi

Vulpes vulpes japonica

Katso myös

 Wikispecies-logo.svg Vulpes vulpes japonica Wikispeciesissä
 Commons-logo.svg Vulpes vulpes japonica Commonsissa

Vulpes vulpes japonica on Japanin Honshūn, Shikokun ja Kyūshūn saarilla tavattava ketun alalaji Kettua (jap. Kitsune) pidetään Japanissa elinvoimaisena lajina ja se esiintyy paikallisessa kansanperinteessä.

Koko ja ulkonäkö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pää lähikuvassa.

Alalajin V. v. japonica urokset ovat hieman naaraita kookkaampia. Urosten paino on 4.4-6,6 kg kg ja naaraiden 3,3-6 kg. Urosten ruumiinpituus on 55,5-70 cm ja naaraiden 51,5-67 cm. Korkeus on 32,2-42,3 cm. Jalat ovat pitkät ja hoikat. Turkin väritys vaihtelee okraisesta punertavaan. Pennut ovat ruskeita tai mustia. Kaula ja rinta ovat valkoisia. Ruumiin alapuoli on valkoinen tai harmaa. Päässä kuono on kapea ja terävä. Ylähuuli on valkoinen. Korvat ovat takaa mustat. Häntä on pitkä ja tuuhea, sekä hännänpää valkoinen.[1]

Levinneisyys ja elinympäristö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

V. v. japonican levinneisyysalue käsittää Japanin pääsaarista Honshūn, Shikokun ja Kyūshūn. Hokkaidōlla tavataan toista alalajia V. v. schrencki. Hokkaidōn ja Honshūn välinen Tsugarunsalmi muodostaa niin sanotun eliömaantieteellisen Blakiston-linjan.[1]

Ketun elinympäristö Japanissa käsittää esimerkiksi ruohikoita ja jokien varsia. Ne välttelevät yleensä metsiä ja jyrkänteitä.[1]

Elintavat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kettu Yoshitoshi Tsukiokan maalauksessa.

V. v. japonica esiintyy yleensä yksin tai yksiavoisina pareina. Ne ovat yleensä aktiivisia hämärän laskeudutta ja Kyūshūlla tyypillisen reviirin koko on 2,8-6,3 km². Tärkein yksittäinen saaliseläin on japaninruohomyyrä. Muita ravinnonlähteitä ovat japaninmetsähiiri, japaninpikkuhiiri, japaninhirven raadot, sekä ihmisen toiminnasta syntyvät ravinnonlähteet.[1]

Japanissa ketut lisääntyvät marraskuusta tammikuuhun. Pentuja on tavallisesti kerrallaan 3-4. Pennut kasvatetaan pesäkoiloissa. Pesäkololla voi olla syvyyttä 50-100 cm. Pennut alkavat seurata emoaan ulos pesästä noin 45–60 päivän ikäisinä ja alkavat hankkia omaa ravintoaan itsenäisesti 3-4 kuukauden ikäisinä. Sukukypsuiksi ne kasvavat 12 kuukauden ikäisinä.[1]

Uhat, suojelu ja ihminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kettua pidetään Japanissa elinvoimaisena lajina.[1] Kettu eli kitsune esiintyy japanilaisessa kansanperinteessä. Šintolaisuudessa sitä pidetään lähettiläänä, jonka tarkoitus on varmistaa, että maanviljelijät uhraavat riisin jumalalle. Tarinoissa siitä pidetään usein pahanilkisenä ja kettu pystyy muuttamaan muotoaan ihmisten kiusaksi.[2]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d e f José R. Castelló: Canids of the World : Wolves, Wild Dogs, Foxes, Jackals, Coyotes, and Their Relatives, s. 254-255. Princeton University Press, 2018. ISBN 978-0-691-18372-5. (englanniksi)
  2. Trickster tale Encyclopaedia Britannica. Viitattu 19.3.2020. (englanniksi)