Voldemar Virolainen

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Voldemar Virolainen (ven. Вольдема́р Матве́евич Вирола́йнен, 1901 Pietari1983 Leningrad[1]) oli pietarinsuomalainen[2] rautatieläinen ja poliitikko.

Virolainen työskenteli Suomen ja Lokakuun rautateillä vuosina 1919–1934[1] ja Ašhabadin rautatien apulaispäällikkönä vuosina 1934–1939[2]. Hän valmistui Neuvostoliiton rautatieakatemiasta vuonna 1939. Vuosina 1940–1947 hän toimi Kirovin rautatien apulaispäällikkönä ja päällikkönä.[1]

Virolainen liittyi Neuvostoliiton kommunistiseen puolueeseen vuonna 1924. Hän oli Neuvostoliiton korkeimman neuvoston kansallisuuksien neuvoston jäsen vuosina 1937–1950[2] ja toimi Karjalais-suomalaisen neuvostotasavallan ministerineuvoston puheenjohtajana vuosina 1947–1950[1]. Vuodesta 1947 lähtien Virolainen oli myös Karjalais-suomalaisen neuvostotasavallan korkeimman neuvoston edustaja[2].

Virolainen oli vangittuna vuosina 1950–1954[1] Karjalan puoluejohtajan Gennadi Kuprijanovin erottamiseen ja Leningradin juttuun liittyen[3]. Vuosina 1954–1957 hän työskenteli Lokakuun rautateiden osastopäällikkönä. Hänet on palkittu isänmaallisen sodan ja työn punaisen lipun kunniamerkeillä.[1]

Virolainen on laatinut vuonna 1977 julkaistun muistelmateoksen Vihreä valo (Zeljonaja ulitsa), jossa hän kertoo muun muassa suomalaisten rautatieläisten osallistumisesta Venäjän vallankumoustapahtumiin[4].

Suomennettu teos[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d e f Karelija: entsiklopedija. Tom 1, s. 213. Petrozavodsk: PetroPress, 2007. ISBN 978-58430-0123-0.
  2. a b c d Virolainen Voldemar Matvejevitš Imena v istorii Karelii. Viitattu 1.2.2020.
  3. Hyytiä, Osmo: Karjalais-Suomalainen neuvostotasavalta 1940–1956 – kansallinen tasavalta?, s. 119. Helsinki: Suomen Historiallinen Seura, 1999. ISBN 951-710-114-7.
  4. Rudolf Hiltunen: Poltora veka obštšei kolei Vyborgskije vedomosti. Viitattu 1.2.2020.