Vladimir Fjodorov

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Vladimir Georgijevitš Fjodorov [ˈfʲoːdərəf] (ven. Владимир Фёдоров, 192513. toukokuuta 2013 Moskova[1]) oli Suomen asioihin kylmän sodan aikana vaikuttanut neuvostoliittolainen kommunistipoliitikko ja kirjailija.

Fjodorov oli taustaltaan sotilas ja puna-armeijan everstiluutnantti. Jätettyään sotilasuran hän työskenteli vuosina 1954–1989 virkailijana Neuvostoliiton kommunistisen puolueen (NKP) kansainvälisen osaston Suomen-osastolla. Hän opetteli suomen kielen. Vuosina 1967–1973 hän asui Suomessa ja toimi lähetystöneuvoksena Neuvostoliiton Helsingin-suurlähetystössä. Hänen tehtävänään oli valvoa Suomen Kommunistisen Puolueen (SKP) toimintaa.[1] Lempinimellä Roffi tunnettu Fjodorov kuului Neuvostoliiton suurlähettiläs Aleksei Beljakovin ja SKP:n neuvostomielisen vähemmistön eli niin sanottujen taistolaisten tukijoihin. Fjodorov tuli myöhemmin tunnetuksi muun muassa kirjailijana ja toimittajana. Fjodorov käänsi venäjäksi Elvi Sinervon Vuorelle Nousu -runoteoksen ja osallistui useiden venäjäksi käännettyjen suomalaisten kirjailijoiden töiden toimittamiseen Neuvostoliitossa[3].

Neuvostoliiton hajoamisen jälkeen hänen artikkeleitaan julkaistiin runsaasti suomalaisessa Tiedonantaja-lehdessä. Fjodorov kirjoitti muistelmansa, jotka julkaistiin suomeksi vuonna 2001[1]. Fjodorov lanseerasi 2004 termin Ahtisaaren–Lipposen linja joka oli hänen analyysin mukaan korvaava ulkopolliittinen linja Paasikiven–Kekkosen linjalle [2].

Vladimir Fjodorovin poika on Andrei Fjodorov, joka toimi Venäjän neuvostotasavallan varaulkoministerinä 1990–1991.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c Unto Hämäläinen: Vladimir Fjodorov Muistot, Teemat Helsingin Sanomat. Viitattu 27.8.2014.
  2. Helsingin Sanomat 5.8.2004: "Fjodorov: Suomi Ahtisaaren–Lipposen linjalla".
Tämä henkilöön liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.