Visuaalinen kulttuuri

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Visuaalinen kulttuuri on kuviin ja katsomiseen liittyvää kulttuuria. Visuaalisen kulttuurin ilmenemismuotoja ovat esimerkiksi kuvataide, valokuva, video, televisio, uusmedia ja mainonta. Suomessa on olemassa yksi erityisesti Visuaaliseen kulttuuriin (laajassa mielessä) sitoutunut maisteriohjelma. Sitä ylläpitää Taide­teollisen korkea­koulun Porin taiteen ja median laitos. Visuaalisen kulttuurin tutkimusta harjoitetaan kuitenkin laajalti Suomen yliopistoissa.

Visuaalisen kulttuurin teoriasta vain osa kulkee nimikkeen ”visuaalisen kulttuurin teoria” alla. Kun visuaalisen kulttuurin teorian käsitettä alleviivataan, tarkoitetaan lähinnä yhteiskuntatieteellistä, cultural studies -tyyppistä tutkimusotetta, jossa huolimatta siitä että siinä viitataan eri alojen visuaalisen kulttuurin tutkimukseen, niiden käsittelytapoja ja tuloksia käsitellään yhteismitallisina, samassa teoreettisessa viitekehyksessä. Pyrkimys on näin luoda uutta oppialaa tai kerätä yhteen kuvallista maailmaa koskevia käsityksiä poikkitieteellisesti (ks. esimerkiksi Janne Seppäsen tuotanto, tai erilaiset kulttuurintutkimukselliset feministiset näkökulmat, esimerkiksi Leena-Maija Rossi, Anita Seppä, Annamari Vänskä). Laajemmassa mielessä visuaalisen kulttuurin teorian piiriin voidaan laskea tästä riippumattomasti esimerkiksi taidefilosofian (esimerkiksi Risto Pitkänen) ja taiteellisen tutkimuksen (esimerkiksi Harri Laakso, Mika Elo) edustajia.

Monet visuaalisuutta tutkivat eivät tunne omakseen visual culturea tai edes visual studiesia (erosta, ks. alla) hallitsevia ajattelutapoja, vaikka samoja ajattelijoita (Deleuze, Baudrillard) tai ilmiöitä (valokuva, elokuva) tutkisivatkin. Usein visual-etuliitteisten tieteellisen sateenvarjojen alla ei voida puhua monitieteisyydestä, vaikka erilaiset johdantokirjat monenlaisia lähestymistapoja esittelisivätkin, sillä logiikaltaan ne ovat argumentatiivisia ja metodipohjaisia, soveltuvia yleiseen yhteiskunnalliseen tutkimukseen. Tulevaisuus näyttää muuttuuko visuaalisen kulttuurin tutkimus oikeasti monialaiseksi sateenvarjoksi, vai pysyttelevätkö erilaiset tutkimustavat edelleenkin omien perinteisten alojensa (taidehistoria, estetiikka, psykotieteet) piirissä.

Angloamerikkalaisessa maailmassa Visual Culture on Cultural Studiesin, yhteiskuntateoreettisen nykykulttuurintutkimuksen, kuviin erikoistunut osa-alue, ja Visual Studiesissa painottuvat astetta laajemmin muutkin tieteelliset lähtökohdat (ks. esimerkiksi Elkins 2003, 1-7). Suomen visuaalinen kulttuuri on astetta yleisempi käsite.

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Rossi, Leena-Maija & Seppä, Anita (toim.): Tarkemmin katsoen: Visuaalisen kulttuurin lukukirja. Helsinki: Gaudeamus, 2007. ISBN 978-952-495-009-1.
  • Seppänen, Janne: Katseen voima: Kohti visuaalista lukutaitoa. Nuorisotutkimusverkoston julkaisuja 17. Tampere: Vastapaino, 2001. ISBN 951-768-085-6.
  • Seppänen, Janne: Visuaalinen kulttuuri: Teoriaa ja metodeja mediakuvan tulkitsijalle. Tampere: Vastapaino, 2005. ISBN 951-768-135-6.
  • Elkins, James. Visual Studies. A Skeptical Introduction. New York: Routledge, 2003.
Tämä kulttuuriin liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.