Vironruotsi

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Ruotsinkielinen kartta Viron rannikosta 1930-luvulta.

Vironruotsi (ruots. estlandssvenska, vir. rannarootsi keel) on Virossa historiallisesti laajalti puhuttu ruotsin kielen murre. Vironruotsi kuuluu itäisiin ruotsin murteisiin suomenruotsin ohella.[1] Ruotsin kieli tuli Viroon Ruotsin valtakunnan aikaisten muuttoaaltojen mukana. Maantieteellisesti vironruotsi rajoittuu lähinnä Viron rannikolle ja saaristoon sekä Ukrainan Gammalsvenskbyhyn, jonne muutti vironruotsalaisia Hiidenmaalta 1700-luvun loppupuolella.[2] Joillakin vironruotsin puhuma-alueilla, lähinnä saarilla, on myös ruotsinkielinen nimi: Hiidenmaa (Dagö), Saarenmaa (Ösel), Vormsi (Ormsö) ja Ruhnu (Runö). Myös Noarootsin niemi, joka aiemmin oli saari, tunnetaan nimellä Nuckö.[3]

Piirteitä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vironruotsiin on tullut vaikutteita viron kielen ääntämyksestä ja kieliopista. Samoin vironruotsi vaikutti lähialueiden viron kieleen. Vironruotsissa on säilynyt joitakin vanhoja skandinaavisia sanoja, mikä voidaan selittää vironruotsin puhuma-alueen eristyneisyydellä ruotsinruotsista.[4] Vanhojen piirteidenssä takia ruotsinruotsin puhujat eivät välttämättä ymmärrä sitä täysin. Ero on suunnilleen sama kuin viron kielen ja seton kielen välillä.[5]

Murteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vironruotsi jakautuu neljään omaan murrealueeseensa: läntinen (Hiidenmaa, Noarootsin niemimaa ja Vormsi), itäinen (Pakrin saaret, Kurkse ja Vipall), Ruhnu-Saarenmaan murteet (Ruhnu ja Saarenmaa) ja Naissaaren murteet (Naissaari).[2] Vironruotsalaiset käyttävät näistä alueista nimitystä Aiboland. Erot murteiden välillä voivat olla suuriakin ääntämyksen, sanaston ja kieliopin osalta.

Nykytilanne[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vironruotsi kielenä on lähes täysin sammunut.[6] Hiidenmaan murre hävisi Hiidenmaalta, mutta se säilyi Ukrainan Gammalsvenskbyssä, jonne Hiidenmaan ruotsin puhujia muutti. Naissaaren murre hävisi 1800-luvun aikana. Toisen maailmansodan loppuun mennessä suurin osa vironruotsalaisista pakeni Ruotsiin. Viroon jäi Neuvostoliiton valtauksen jälkeen noin 1 000 ruotsalaista. Suurimmalla osalla jääneistä oli virolaisia läheisiä, jotka eivät voineet itse lähteä pakoon.[7][8]

Vuosituhannen vaihteessa vironruotsalaisia oli Virossa 300 ja Ruotsissa muutamasta sadasta tuhanteen.[9] Äidinkielisten puhujien määrä on epäselvä mutta kuitenkin vähäinen.[10]

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Dahl Östen, Edlund Lars-Erik, Wastenson Leif, Elg Margareta: Sveriges nationalatlas. Språken i Sverige, s. 9–10. Tukholma: Norstedt, 2010. ISBN 978-91-87760-57-0 (inb.). (ruotsiksi)
  2. a b Språktidningen spraktidningen.se. (ruotsiksi)
  3. Kotimaisten kielten keskus sprakinstitutet.fi. (ruotsiksi)
  4. Vesterinen, Ilmari: Viron perinnekulttuuri. Helsinki: Gaudeamus Kirja, 1997. ISBN 951-662-699-8.
  5. {{Verkkoviite|osoite=http://www.erm.ee/et/Avasta/Rahvakultuur/Paikkondlikud-eriparad/Rannarootsi%7CNimike=Rannarootsi%7CKieli=(viroksi)
  6. Glottlog 4.0 glottolog.org. (englanniksi)
  7. Kärk-Remes, Uile: Estlandssvenskarna i Estland – har upprättat kulturellt självstyre Åbo Akademi. Viitattu 13.6.2020. (ruotsiksi)
  8. Svenska Yle svenska.yle.fi. (ruotsiksi)
  9. Census 2000 stat.ee. (englanniksi)
  10. Estlandssvenskarnas språkstruktur gupea.ub.gu.se. (ruotsiksi)