Villiyrtti

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Voikukka
Käenkaalin lehtiä
Litulaukka

Villiyrtit ovat luonnosta kerättäviä yrttejä ja salaattikasveja. Monet niistä, kuten voikukka, nokkonen, piharatamo, siankärsämö ja apilat, ovat tavallisia rikkaruohoja.[1] Hieman huonommin tunnettuja ovat käenkaali, maitohorsma, litulaukka, kellukka, poimulehti ja makea kallioimarre. Villiyrteiksi luokitellaan myös mm. koivun lehdet ja kuusenkerkät[2].

Kerääminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Jokamiehenoikeuksien mukaan ruohovartisia kasveja saa kerätä myös yksityisomistuksessa olevilta mailta; sen sijaan esimerkiksi puunlehtien keräämiseen tarvitaan maanomistajan lupa. Samasta kasviyksilöstä tai -kasvustosta ei tule riipiä kaikkia lehtiä. Luonnonsuojelualueilla myös villiyrttien kerääminen on kielletty.[3]

Villiyrtit kannattaa kerätä kuivalla säällä, etteivät ne pilaannu. Niitä ei kerätä saastuneilta tai likaisilta paikoilta, kuten teiden varsilta.[3] Joitakin villiyrttejä voi syödä sellaisenaan, mutta toiset kuivataan tai keitetään. Voimakkaanmakuiset yrtit kerätään nuorina, salaattikasvit ennen kukintaa ja kukat heti kun ne ovat puhjenneet. Juuret kerätään syksyllä tai talvella.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Villiyrtit villiyrtti.fi. Viitattu 24.9.2020.
  2. Kerää salaattiainekset ja villiyrtit luonnosta – 10 ilmaista herkkua anna.fi. Viitattu 24.9.2020.
  3. a b Keruuohjeet arktisetaromit.fi. Viitattu 24.9.2020.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]