Villikaisi

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Villikaisi
Великино, Velikino
Villikaisi lähikylineen vuoden 1860 kartalla.
Villikaisi lähikylineen vuoden 1860 kartalla.

Villikaisi

Koordinaatit: 59°38′8″N, 28°35′41″E

Valtio Venäjä
Alue Leningradin alue
Piiri Jaaman piiri
Kunta Kattila
Hallinto
 – Asutustyyppi kylä
Väkiluku (2010) 22











Villikaisi[1] (ven. Ве́ликино, Velikino) on kylä Leningradin alueen Jaaman piirin Kattilan kunnassa Venäjällä. Se sijaitsee Syväjärven ja Paapinajärven välisen kannaksen länsipuolella 14 kilometriä Kattilasta luoteeseen. Kylässä on 22 asukasta (vuonna 2010)[2].

Jaaman ujestin Toldogan pogostaan kuulunut kylä mainitaan ensimmäisen kerran Novgorodin Vatjan viidenneksen verokirjassa vuonna 1500. Sen kieleltään itämerensuomalaiset asukkaat harjoittivat maanviljelyä ja kalastusta sekä valmistivat rautaa paikallisesta malmista.[3] Peter von Köppenin mukaan vuonna 1848 Villikaisissa asui 84 vatjalaista[4]. Kylän talonpojat olivat 1860-luvulle saakka viereisen kartanon maaorjia,[5][6] jotka kuuluivat aluksi Soikkolan ja vuodesta 1878 lähtien Valkovitsan ortodoksiseen seurakuntaan. Tarinan mukaan myös Villikaisissa oli joskus ollut kirkko.[7] Kylän pohjoispuolella sijainnut Villikaisin kartano oli seudun vanhimpia ja se mainitaan jo ruotsalaisaikana. Vuonna 1906 entisen kartanonomistajan haudalle rakennettiin arkkitehti Nikonovin suunnittelema pieni tsasouna.[8]

Villikaisissa puhuttiin vatjaa vielä 1800-luvun lopussa. 1920-luvulla se mainittiin vatjalais-venäläisenä sekakylänä.[9] Neuvostoaikana Villikaisi lähikylineen muodosti oman kyläneuvoston[10][11]. Myöhemmin se kuului Kattilan kyläneuvostoon[12]. Vuonna 1997 kylässä oli 30[13] ja vuonna 2007 19 asukasta[14].

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Venäjän federaation paikannimiä, s. 271. Helsinki: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus, 2006. ISBN 952-5446-18-2.
  2. Itogi Vserossijskoi perepisi naselenija 2010 goda: Leningradskaja oblast (taulukko Tšislennost LO) petrostat.gks.ru. Viitattu 30.6.2014. (venäjäksi)
  3. Perepisnaja obrotšnaja kniga Votskoi pjatiny, 1500 goda: Pervaja polovina, s. 907, 916, 920. Sankt-Peterburg: Arheografitšeskaja komissija, 1868.
  4. von Köppen, Peter: Erklärender Text zu der ethnographischen Karte des St. Petersburger Gouvernements, s. 20. St.-Petersburg: , 1867.
  5. Opisanije Sankt-Peterburgskoi gubernii po ujezdam i stanam, s. 69. Sankt-Peterburg: Gubernskaja tipografija, 1838.
  6. Alfavitnyi spisok seleni po ujezdam i stanam Sankt-Peterburgskoi gubernii, s. 23. Sankt-Peterburg: Tipografija gubernskogo pravlenija, 1856.
  7. Kertomus Valkovitsan seurakunnasta countrysite.spb.ru. Viitattu 30.6.2014. (venäjäksi)
  8. Murašova, N.V. & Myslina, N.P.: Dvorjanskije usadby Sankt-Peterburgskoi gubernii: Kingiseppski raion, s. 167–172. Sankt-Peterburg: Informatsionnyi tsentr ”Vybor”, 2003. ISBN 5-93518-028-6.
  9. Talve, Ilmar: Vatjalaista kansankulttuuria (Suomalais-ugrilaisen seuran toimituksia 179), s. 14. Helsinki: Suomalais-ugrilainen seura, 1981. ISBN 951-9019-46-4.
  10. Rykšin, P. Je.: Administrativno-territorialnoje ustroistvo Leningradskoi oblasti, s. 239. Leningrad: Izdatelstvo Lenoblispolkoma i Lensoveta, 1933. Teoksen verkkoversio (viitattu 30.6.2014). (venäjäksi)
  11. Administrativno-territorialnoje delenije Leningradskoi oblasti, s. 222. Leningrad: Lenizdat, 1973. Teoksen verkkoversio (viitattu 30.6.2014). (venäjäksi)
  12. Administrativno-territorialnoje delenije Leningradskoi oblasti: spravotšnik, s. 68. Leningrad: Lenizdat, 1990. ISBN 5-289-00612-5. Teoksen verkkoversio (viitattu 30.6.2014). (venäjäksi)
  13. Administrativno-territorialnoje delenije Leningradskoi oblasti, s. 69. Sankt-Peterburg: Komitet po voprosam gosudarstvennoi služby i mestnogo samoupravlenija pri gubernatore Leningradskoi oblasti, 1997. ISBN 5-86153-055-6. Teoksen verkkoversio (viitattu 30.6.2014). (venäjäksi)
  14. Administrativno-territorialnoje delenije Leningradskoi oblasti, s. 93. Sankt-Peterburg: Komitet po vzaimodeistviju s organami mestnogo samoupravlenija Leningradskoi oblasti, 2007. Teoksen verkkoversio (viitattu 30.6.2014). (venäjäksi)