Villihevonen
| Hevonen | |
|---|---|
 Przewalskinhevosia (Equus caballus przewalskii) |
|
| Uhanalaisuusluokitus | |
|
|
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
| Kunta: | Eläinkunta Animalia |
| Pääjakso: | Selkäjänteiset Chordata |
| Alajakso: | Selkärankaiset Vertebrata |
| Luokka: | Nisäkkäät Mammalia |
| Lahko: | Kavioeläimet Perissodactyla |
| Heimo: | Hevoseläimet Equidae |
| Suku: | Equus |
| Laji: | caballus |
| Kaksiosainen nimi | |
|
Equus caballus |
|
.png) |
|
| Alalajit[2] | |
|
|
| Katso myös | |
Hevonen[3] (Equus caballus) on hevoseläinten heimoon kuuluva nisäkäslaji. Hevosen katsotaan jakautuvan kolmeen alalajiin, kesyhevoseen, przewalskinhevoseen sekä sukupuuttoon jo kuolleeseen tarpaaniin.
Nykyään kotieläimenä pidetyt hevoset ovat kesyhevosia (Equus caballus caballus). Villiintyneitä kesyhevosia ovat muun muassa Pohjois-Amerikan mustangit ja Australian brumbyt.
Kaikki nykyiset przewalskinhevoset eli mongolianvillihevoset (Equus caballus przewalskii) polveutuvat ainakin jossain vaiheessa vankeudessa eläneistä yksilöistä. Viimeisimmät havainnot vapaista przewalskinhevosista ovat vuodelta 1969, mutta eläintarhojen yksilöitä on istutettu takaisin luontoon, ja lajia pidetään nykyään erittäin uhanalaisena.[1][4] Myös alkuperäinen przewalskinhevonen on dna-tutkimusten perusteella polveutunut vanhimmista tunnetuista kesytetyistä hevosista, eli se ei ole alkuperäinen villihevonen.[5]
Tarpaani eli arotarpaani (Equus caballus ferus) on kuollut sukupuuttoon. Se eli luonnonvaraisena Kaakkois-Euroopan aroilla, ja viimeiset yksilöt tapettiin Ukrainassa 1800-luvun lopulla.[6][7]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b King, S.R.B., Boyd, L., Zimmermann, W. & Kendall, B.E.: Equus ferus IUCN Red List of Threatened Species. Version 2019.2. 2015. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 19.7.2019. (englanniksi)
- ↑ Wilson, Don E. & Reeder, DeeAnn M. (toim.): Equus caballus Mammal Species of the World. A Taxonomic and Geographic Reference (3rd ed). 2005. Johns Hopkins University Press. Viitattu 19.7.2019. (englanniksi)
- ↑ Honkala, Juha (päätoim.): Suuri tietosanakirja, s. 235. Helsinki: WSOY, 2001. ISBN 951-0-26053-3
- ↑ Maailman viimeiset villihevoset eivät olekaan niin villejä, paljasti dna-tutkimus Tiede. 28.9.2015. Viitattu 31.8.2018.
- ↑ Petri Riikonen: Hevosen historia meni uusiksi GEO-lehti. 18.6.2018. Arkistoitu Viitattu 14.7.2025.
- ↑ Palmén, Ernst & Nurminen, Matti (toim.): Eläinten maailma, Otavan iso eläintietosanakirja. 1. Aarnikotka–Iibikset, s. 333. Helsinki: Otava, 1974. ISBN 951-1-01065-4
- ↑ Deb Bennett: Conquerors (Googlen teoshaku; s. 7) books.google.fi. Viitattu 15.5.2009. (englanniksi)