Viljo Paasivirta
Fredrik Viljo Paasivirta (vuoteen 1906 Fredrik William Hällström,[1] 22. elokuuta 1873 Savonlinna – 11. syyskuuta 1941 Helsinki)[2] oli suomalainen posteljooni, joka sisällissodan aikana toimi Suomen kansanvaltuuskunnan perustaman Suomen Postineuvoston puheenjohtajana. Paasivirta vaikutti myös myös raittiusliikkeessä muun muassa toimien pitkään Raittiusyhdistys Koiton puheenjohtajana.
Elämä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Savonlinnassa syntynyt Paasivirta muutti Helsinkiin postiljooniksi vuonna 1900 ja sai kolme vuotta myöhemmin paikan Postilaitoksen Helsinki–Pietari-linjan matkapostiljoonina. Paasivirta liittyi Helsingin työväenyhdistykseen vuonna 1903 ja Suomen Posteljooniyhdistykseen 1905. Vuosina 1907–1908 hän toimi posteljooniyhdistyksen puheenjohtajana ja oli myös sen julkaiseman Posteljooni-lehden päätoimittaja.[3][4]
Sisällissodan käynnityessä posteljooniyhdistyksen sihteerinä toiminut Paasivirta nimitettiin Postihallituksen johtoon Emil Elon erottaman Pietari Jamalaisen tilalle. Helmikuun alussa Postihallituksen korvaajaksi perustettiin kahdeksanhenkinen Suomen Postineuvosto, jonka puheenjohtajana Paasivirta toimi.[5] Kansanhallituksen siirryttyä Viipuriin valkoiset teloittivat kaupungin valtuksen aikana 29. huhtikuuta postitalon sisäpihalla kaikki neuvoston jäsenet lukuun ottamatta Paasivirtaa ja J. O. Aromaata.[6] He olivat edellisenä iltana poistuneet lounaalle, mutteivat katutaisteluiden kiihdyttyä uskaltaneet enää palata takaisin. Aamulla Paasivirta ja Aromaa olivat matkalla postitalolle, mutta törmäsivät jääkäri Vilho Hariseen, joka siviiliammatiltaan oli posteljooni. Harisen kerrottua muiden postineuvoston jäsenten kohtalosta, miehet erosivat ja jäivät piileskelemään tahoilleen.[7] Paasivirta vangittiin vielä samana päivänä ja siirrettiin kesäkuun alussa Tammisaaren vankileirille. Elokuussa hän sai elinkautisen valtiopetoksesta.[4] Paasivirta vapautui Sörnäisten kuritushuoneesta joulukuussa 1921, kun hänet armahdettiin ehdonalaiseen. Menetettyään virkansa Postilaitoksessa Paasivirta työskenteli myöhemmin muun muassa varastonhoitajana.[3]
Paasivirta kuului Suomen Sosialidemokraattiseen Raittiusliittoon ja oli Raittiusyhdistys Koiton puheenjohtaja 1910–1914, 1917 ja jälleen vuodesta 1930 alkaen. 1920–1930-luvuilla Paasivirta toimi yhdistyksen omistamana Koiton talon isännöitsijänä ja ravintolanjohtajana.[3][8] Hän kuului myös Koiton Näyttämön prustajiin.[9]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Ilmoitus nimenmuutoksesta. Työmies, 15.5.1906, nro 111, s. 4. Kansalliskirjasto. Viitattu 8.1.2023.
- ↑ Viljo Paasivirran kuolinilmoitus. Helsingin Sanomat, 19.9.1941, s. 2. HS Aikakone (vain tilaajille). Viitattu 8.1.2023.
- ↑ a b c Viljo Paasivirta 60 vuotias. Suomen Sosialidemokraatti, 22.8.1933, nro 225, s. 4. Kansalliskirjasto. Viitattu 8.1.2023.
- ↑ a b Valtiorikosylioikeuden akti (16810) – Paasivirta, Fredrik Villiam Valtiorikosylioikeuden aktit. 20.9.1918. Kansallisarkisto. Viitattu 8.1.2023.
- ↑ Rinta-Tassi, Osmo: Kansanvaltuuskunta punaisen Suomen hallituksena, s. 216. Punaisen Suomen historia 1918. Helsinki: Valtion painatuskeskus ; Opetusministeriö, 1986. ISBN 951-86007-9-1.
- ↑ Vallankumouksellinen postineuvosto, joka melkein kokonaisuudessaan telotettiin. Itä ja länsi, 1928, nro 17–18, s. 4. Kansalliskirjasto. Viitattu 8.1.2023.
- ↑ Valtiorikosylioikeuden akti (19721) – Aromaa, Juho Oskari Valtiorikosylioikeuden aktit. 1.10.1918. Kansallisarkisto. Viitattu 8.1.2023.
- ↑ Viljo Paasivirta täyttää 60 vuotta. Raitis kansa, 1933, nro 8, s. 7. Kansalliskirjasto. Viitattu 8.1.2023.
- ↑ Koiton näyttämö 10-vuotias. Työmies, 14.4.1916, nro 102, s. 4. Kansalliskirjasto. Viitattu 8.1.2023.