Vilho Harinen
Vilho Harinen (käytti Saksassa peitenimeä Harris) (4. joulukuuta 1884 Rääkkylä – 14. huhtikuuta 1963) oli suomalainen jääkärivänrikki. Hänen vanhempansa olivat työnjohtaja Mikko Harinen ja Maria Päivinen. Hänet vihittiin avioliittoon vuonna 1921 Hilma Paavolan kanssa.[1][2]
Opinnot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Harinen kävi kansakoulun ja Suomen liikemiesyhdistyksen liikeapulaisiltakurssit Helsingissä.[1][2]
Nuoruusvuodet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Opintojensa jälkeen Harinen siirtyi Joensuun postikonttorin ylimääräiseksi postiljooniksi 8. joulukuuta 1905 ja yleni postivaunupiirin vakinaiseksi postiljooniksi 1. tammikuuta 1915. Hän toimi ollessaan matkapostiljoonina Tornion–Seinäjoen rataosalla aktivistien salaisen postin kuljettajana vuosina 1915–1916.[1][2]
Jääkäriaika[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Harinen liittyi vapaaehtoisena Saksassa sotilaskoulutusta antavaan jääkäripataljoona 27:n täydennysjoukkoon 6. huhtikuuta 1917, josta hänet siirrettiin pataljoonan 2. komppaniaan 7. elokuuta 1917.[1][2]
Suomen sisällissota[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Katso myös: Suomen sisällissota
Hän saapui Suomeen (Vaasaan) jääkäreiden pääjoukon mukana jefreitteriksi ylennettynä 25. helmikuuta 1918. Hänet komennettiin Suomen sisällissotaan 3. Jääkärirykmentin 7. jääkäripataljoonan 2. komppaniaan. Hän otti osaa taisteluihin Tampereella, Aittolahdessa, Lyykylässä, Mannikkalassa ja Talissa.[1][2]
Sisällissodan jälkeinen aika[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Harinen palveli sisällissodan jälkeen edelleen 3. Jääkärirykmentissä, jonka nimi muutettiin ensin Jääkärirykmentti n:o 3:ksi ja myöhemmin Savon jääkärirykmentti n:o 3:ksi ja lopuksi Uudenmaan rykmentiksi. Hän toimi rykmentissä komppanianvääpelinä. Hänet määrättiin 14. marraskuu 1919 2. pataljoonan adjutantiksi ja 23. toukokuuta 1920 alkaen rykmentin esikuntavääpeliksi sekä 1. kesäkuuta 1923 pataljoonan varusupseeriksi ja 1. kesäkuuta 1924 alkaen 1. pataljoonan taloudenhoitajaksi. Tampereen rykmenttiin 5. komppanian vääpeliksi hän siirtyi 1. elokuuta 1925, josta hänet siirrettiin 1. huhtikuuta 1926 rykmentin ase-, ammus- ja pioneerivaraston hoitajaksi ja 1. syyskuuta 1928 rykmentin asevaraston hoitajaksi ja edelleen 1. toukokuuta 1934 rykmentin esikuntavääpeliksi. Missä tehtävässä hän toimi aina talvisodan syttymiseen saakka.[1][2]
Talvi- ja jatkosota[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Talvi- ja jatkosotaan Harinen osallistui Tampereen suojeluskunnan vahtimestarina ja varastonhoitajana, mistä hän siirtyi sotien jälkeen Oy Ratinanlinnan vahtimestariksi, missä toimessa oli vuoteen 1955 saakka. Hänet on haudattu Tampereelle.[2]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Puolustusministeriön Sotahistoriallisen toimiston julkaisuja IV, Suomen jääkärien elämäkerrasto, WSOY Porvoo 1938.
- Sotatieteen Laitoksen Julkaisuja XIV, Suomen jääkärien elämäkerrasto 1975, Vaasa 1975 ISBN 951-99046-8-9.
Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Ylennykset ja kunniamerkit .svg){kind=small}
| Ylennykset | Kunniamerkit | |
|
       |
|