Viljo Kojo

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Viljo-Kojo-1920.jpg
Viljo Kojo 1920-luvun alussa.
Viljo Kojo 1920-luvun alussa.
Salanimet Juho Poutanen
Syntynyt 13. joulukuuta 1891
Kaukola
Kuollut 21. huhtikuuta 1966 (74 vuotta)
Helsinki
Ammatit kirjailija, kuvataiteilija
Kansalaisuus suomalainen
Äidinkieli suomi
Tuotannon kieli suomi
Tunnustukset Valtion kirjallisuuspalkinto
Aleksis Kiven palkinto
Nuvola apps bookcase.svg
Löydä lisää kirjailijoitaKirjallisuuden teemasivulta

Viljo Johannes Kojo, salanimi Juho Poutanen (13. joulukuuta 1891 Kaukola21. huhtikuuta 1966 Helsinki) oli suomalainen kirjailija, sanomalehtitoimittaja ja kuvataiteilija (taidemaalari, kuvittaja ja pilapiirtäjä).[1]

Henkilöhistoria[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kojon vanhemmat olivat maanviljelijä Pekka Kojo ja Anna Hirvonen. Hänen ensimmäinen puolisonsa vuodesta 1925 oli Helmi Ruissalo (k. 1938) ja toinen vuodesta 1940 Eeva Maria Aikala.[2] Käkisalmessa keskikoulun käytyään Kojo opiskeli Taideteollisessa keskuskoulussa 1911–1912 ja Suomen Taideyhdistyksen piirustuskoulussa 1912–1914. Taiteilijana Kojo kuului Tyko Sallisen lailla ekspressionistiseen Marraskuun ryhmään.[1]

Viljo Kojo oli mukana perustamassa Viipurin Taiteilijaseuraa, ja toimi sen puheenjohtajana 1930-1960. Kojo toimi Karjala-lehden toimittajana Viipurissa 1925–1940.[1] Hän toimitti myös eräitä pilalehtiä, kuten viipurilaista Ampiaista sekä vuoden verran Helsingissä ilmestynyttä kuukausilehti Hymyä.[3] Aleksis Kiven Seuran sihteerinä hän toimi vuosina 1941–1943[4].

Kirjallinen tuotanto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kojo oli Huugo Jalkasen lailla yksi ensimmäisiä vapaan runomitan kokeilijoita kokoelmallaan Aamutuuli. Hän kirjoitti boheemiromaaneja taiteilijaystävistään (Suruttomain seurakunta, Kiusauksesta kirkkauteen) ja lähinnä Käkisalmen ympäristöön paikantuvia karjalaisaiheisia romaaneja.[1]

Kuvataiteilija[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kojo kuului Marraskuun ryhmään ja osallistui sen näyttelyihin 1910-1920-luvulla. Lehtikuvittajana hän aloitti jo ennen toimittajanuraansa Karjala-lehdessä. Pilalehdistä hänen töitään julkaisivat Tuulispää, Velikulta ja Kurikka. Hän teki myös kirjankansia ja kirjankuvituksia etenkin omiin teoksiinsa, mutta jonkin verran muidenkin. Ville Hytösen mukaan hänen lehtiin kehittämänsä kevyt tussiviiva antoi kirjoille luonnetta. Runokirjojen kannet ovat kevyen koristeellisia ja Hytösen mukaan amatöörimäisiä, jopa lapsellisia mutta eivät kuitenkaan harkitsemattomia. Hännisen mukaan tutkimus ei toistaiseksi ole käsitellyt Kojon kuvitustyötä. Kojo itse kertoo siitä työnsä puolesta muistelmissaan, esimerkiksi teoksessa Taiteen tie on pitkä (1960).[5]

Teokset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Aamutuuli, runoja. Otava 1914
  • Kylä ja kaupunki, laatukuvia. Otava 1916
  • Velka, romaani. Otava 1916
  • Autio talo, romaani. Otava 1917
  • Päivännousu, runoja. Otava 1917
  • Raudun rintamalla, kuvaus Suomen vapaussodasta. Minerva 1918 (nimellä Juho Poutanen)
  • Aurinko, kuu ja valkea hevonen: Ananiaksen kyläkahvilassa kuultuja tarinoita. Otava 1919
  • Kaunis valhe: agronomi Eerik Suojärven muistiinpanot. Otava 1920
  • Sininen pilvi, runoja. Otava 1920
  • Suruttomain seurakunta, romaani. Karisto 1921
  • Kiusauksesta kirkkauteen: toinen kirja suruttomista. Karisto 1922
  • Elämä on taistelua, 1922[2]
  • Naisen rakkaus, novelleja. Karisto 1923
  • Tarkoitus pyhittää keinot, romaani. Otava 1923
  • Piimärannan posti: piirteitä maaseudun sivistysriennoista vuosisadan alussa. Karisto 1924
  • Varoitus, romaani. Otava 1924
  • Voittamaton, kertomus suomalaisesta sisusta olympialaisissa kisoissa. Minerva 1924 (nimellä Juho Poutanen)
  • Yllätys, novelleja. Karisto 1925
  • Hilpeitä hetkiä, 16 leikillistä lausuntarunoa. Karisto 1926
  • Liian onnellinen, yhdeksäntoista kuvausta, novelleja. Karisto 1926
  • Mainio kertomus suutarimestari Simeon Lestin syntymästä ja sankarillisesta elämästä hänen omakätisen runomuotoisensa memoaarinsa mukaan. Otava 1926
  • "Tänään ei kukaan auta ketään", romaani. Karisto 1927 (sai palkinnon ns. toimintaromaanikilpailussa[2])
  • Postitalon Anna-Mari ja Särkän poika, novelleja. Karisto 1928
  • Albin Kaasisen puinen kääpiökansa. Otava 1929
  • Valittuja novelleja viidestä kokoelmasta. Karisto 1929

  • Ja taas oli Helluntai, kertomus. Gummerus 1930
  • Neljäs käsky, kirja äidistä ja pojasta, romaani. Otava 1930
  • Tilinteon hetki, romaani. Karisto 1930
  • Ihminen päättää, talonpoikaisromaani. Otava 1931
  • Aika rientää, talonpoikaisromaani. Otava 1932
  • Viimeinen auringonnousu ynnä muita novelleja. WSOY 1934
  • Rakkauskirje ja muita novelleja. Karisto 1936
  • Talo kalliolla. Karisto 1937
  • Kymmenen savun kylä, pieni välikohtaus suuressa sodassa. Gummerus 1943
  • Virta välkkyy, talonpoikaisromaani. Yhdistetty ja lyhennetty painos teoksista Ihminen päättää... ja Aika rientää. Otava 1944
  • Tuulta ja tyyntä, valittuja novelleja. Otava 1947
  • Sinisen kammarin uni, romaani. Otava 1948
  • Suviautuus, valikoima runoja. Otava 1948
  • Runoniekka ja Eos, runoja. Otava 1949
  • Vaivaisen leipä, novelleja. Otava 1950
  • Rakas kaupunki. Otava 1951 (yhdessä Kersti Bergrothin ja Lempi Jääskeläisen kanssa)
  • Elomulta ja asfaltti, romaani. Otava 1953
  • Valitut teokset, johdannon kirj. Eino Kauppinen. Otava 1954
  • Mikko Mustapää, romaani. Otava 1956
  • Nurmi-Tuomas, seitsemän kertomusta. Mustareunainen kirje. Lapsia ja vanhempia. Nurmi-Tuomas ja Tui-Tui. Joko-tahi. Sävellys kahdelle kornetille. Kuolu-unet. Aika on tiukalla. Otava 1958
  • Taiteen tie on pitkä: Viljo Kojo kertoo ja muistelee. Otava 1960
  • Valikoima novelleja, kouluja varten toim. Eino Cederberg. Otava 1960
  • Näin puhui Sarahuhta, erään tapaturmaisesti kuolleen miehen jättämistä papereista kirjaksi seulonut--. Otava 1961
  • Viljo Kojon kauneimmat runot, tekijän toimittama valikoima. Otava 1962
  • Ronko, runoja. Otava 1966

Palkinnot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d Kaisu Lahikainen, Virpi Silvonen, Terttu Toivari: Carelica-kirjailijat, Viljo Kojo Lappeenrannan kaupunginkirjasto. Viitattu 19.1.2012.
  2. a b c ”Viljo Kojo”, Aleksis Kivestä Martti Merenmaahan, s. 621–625. WSOY, 1954.
  3. Olavi Järvi,: Parhaat pilapiirtäjämme. Tammi, 1979. ISBN 951-30-4434-3.
  4. Jaakko Yli-Paavola,: ”'Haastellen entisistä ajoista': Aleksis Kiven Seuran 70-vuotistaipaleelta”, Tulinuija: Aleksis Kiven Seuran albumi, s. 160–198. Toimittaneet Jaakko Yli-Paavola ja Pekka Laaksonen. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2009. ISBN 978-952-222-135-3.
  5. Ville Hänninen: Parnasso, {{{Vuosi}}}, nro 5/2017, s. 8–10.

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Viljo Kojo – Karjalainen kulttuurivaikuttaja. Toim. Timo Huusko. Viipurin taiteilijaseura, 2010 ISBN 978-952-92-7740-7

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Sihvo, Hannes: Kojo, Viljo (1891–1966). Kansallisbiografia-verkkojulkaisu (maksullinen). 23.9.2015. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura.