Viljo Kojo

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Viljo Kojo 1920-luvun alussa.

Viljo Johannes Kojo (13. joulukuuta 1891 Kaukola21. huhtikuuta 1966 Helsinki) oli suomalainen kirjailija, sanomalehtitoimittaja ja kuvataiteilija (taidemaalari, kuvittaja ja pilapiirtäjä).[1]

Henkilöhistoria[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kojon vanhemmat olivat maanviljelijä Pekka Kojo ja Anna Hirvonen. Hänen ensimmäinen puolisonsa vuodesta 1925 oli Helmi Ruissalo (k. 1938) ja toinen vuodesta 1940 Eeva Maria Aikala.[2] Käkisalmessa keskikoulun käytyään Kojo opiskeli Taideteollisessa keskuskoulussa 19111912 ja Suomen Taideyhdistyksen piirustuskoulussa 19121914. Taiteilijana Kojo kuului Tyko Sallisen lailla ekspressionistiseen Marraskuun ryhmään.[1]

Kojo toimi Karjala-lehden toimittajana Viipurissa 19251940.[1] Hän toimitti myös eräitä pilalehtiä, kuten viipurilaista Ampiaista sekä vuoden verran Helsingissä ilmestynyttä kuukausilehti Hymyä.[3] Aleksis Kiven Seuran sihteerinä hän toimi vuosina 1941–1943[4].

Kirjallinen tuotanto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kojo oli Huugo Jalkasen lailla yksi ensimmäisiä vapaan runomitan kokeilijoita kokoelmallaan Aamutuuli. Kojo kirjoitti boheemiromaaneja taiteilijaystävistään (Suruttomain seurakunta, Kiusauksesta kirkkauteen) ja lähinnä Käkisalmen ympäristöön paikantuvia karjalaisaiheisia romaaneja.[1]

Teoksia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Aamutuuli, runoja. Otava 1914
  • Kylä ja kaupunki, laatukuvia. Otava 1916
  • Velka, romaani. Otava 1916
  • Autio talo, romaani. Otava 1917
  • Päivännousu, runoja. Otava 1917
  • Raudun rintamalla, kuvaus Suomen vapaussodasta. Minerva 1918 (nimellä Juho Poutanen)
  • Aurinko, kuu ja valkea hevonen: Ananiaksen kyläkahvilassa kuultuja tarinoita. Otava 1919
  • Kaunis valhe: agronomi Eerik Suojärven muistiinpanot. Otava 1920
  • Sininen pilvi, runoja. Otava 1920
  • Suruttomain seurakunta, romaani. Karisto 1921
  • Kiusauksesta kirkkauteen: toinen kirja suruttomista. Karisto 1922
  • Elämä on taistelua, 1922[2]
  • Naisen rakkaus, novelleja. Karisto 1923
  • Tarkoitus pyhittää keinot, romaani. Otava 1923
  • Piimärannan posti: piirteitä maaseudun sivistysriennoista vuosisadan alussa. Karisto 1924
  • Varoitus, romaani. Otava 1924
  • Voittamaton, kertomus suomalaisesta sisusta olympialaisissa kisoissa. Minerva 1924 (nimellä Juho Poutanen)
  • Yllätys, novelleja. Karisto 1925
  • Hilpeitä hetkiä, 16 leikillistä lausuntarunoa. Karisto 1926
  • Liian onnellinen, yhdeksäntoista kuvausta, novelleja. Karisto 1926
  • Mainio kertomus suutarimestari Simeon Lestin syntymästä ja sankarillisesta elämästä hänen omakätisen runomuotoisensa memoaarinsa mukaan. Otava 1926
  • "Tänään ei kukaan auta ketään", romaani. Karisto 1927 (sai palkinnon ns. toimintaromaanikilpailussa[2])
  • Postitalon Anna-Mari ja Särkän poika, novelleja. Karisto 1928
  • Albin Kaasisen puinen kääpiökansa. Otava 1929
  • Valittuja novelleja viidestä kokoelmasta. Karisto 1929
  • Ja taas oli Helluntai, kertomus. Gummerus 1930
  • Neljäs käsky, kirja äidistä ja pojasta, romaani. Otava 1930
  • Tilinteon hetki, romaani. Karisto 1930
  • Ihminen päättää, talonpoikaisromaani. Otava 1931
  • Aika rientää, talonpoikaisromaani. Otava 1932
  • Viimeinen auringonnousu ynnä muita novelleja. WSOY 1934
  • Rakkauskirje ja muita novelleja. Karisto 1936
  • Talo kalliolla. Karisto 1937
  • Kymmenen savun kylä, pieni välikohtaus suuressa sodassa. Gummerus 1943
  • Virta välkkyy, talonpoikaisromaani. Yhdistetty ja lyhennetty painos teoksista Ihminen päättää... ja Aika rientää. Otava 1944
  • Tuulta ja tyyntä, valittuja novelleja. Otava 1947
  • Sinisen kammarin uni, romaani. Otava 1948
  • Suviautuus, valikoima runoja. Otava 1948
  • Runoniekka ja Eos, runoja. Otava 1949
  • Vaivaisen leipä, novelleja. Otava 1950
  • Rakas kaupunki. Otava 1951 (yhdessä Kersti Bergrothin ja Lempi Jääskeläisen kanssa)
  • Elomulta ja asfaltti, romaani. Otava 1953
  • Valitut teokset, johdannon kirj. Eino Kauppinen. Otava 1954
  • Mikko Mustapää, romaani. Otava 1956
  • Nurmi-Tuomas, seitsemän kertomusta. Mustareunainen kirje. Lapsia ja vanhempia. Nurmi-Tuomas ja Tui-Tui. Joko-tahi. Sävellys kahdelle kornetille. Kuolu-unet. Aika on tiukalla. Otava 1958
  • Taiteen tie on pitkä: Viljo Kojo kertoo ja muistelee. Otava 1960
  • Valikoima novelleja, kouluja varten toim. Eino Cederberg. Otava 1960
  • Näin puhui Sarahuhta, erään tapaturmaisesti kuolleen miehen jättämistä papereista kirjaksi seulonut--. Otava 1961
  • Viljo Kojon kauneimmat runot, tekijän toimittama valikoima. Otava 1962
  • Ronko, runoja. Otava 1966

Palkinnot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Valtion kirjallisuuspalkinto 1915-18, 1919, 1930, 1932, 1937, 1948, 1956
  • Aleksis Kiven palkinto 1949

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d Lahikainen, Kaisu – Silvonen, Virpi – Toivari, Terttu: Carelica-kirjailijat – Viljo Kojo. Lappeenrannan kaupunginkirjasto. Viitattu 19.1.2012.
  2. a b c ”Viljo Kojo”, Aleksis Kivestä Martti Merenmaahan, s. 621–625. Porvoo: WSOY, 1954.
  3. Järvi, Olavi: Parhaat pilapiirtäjämme. Helsinki: Tammi, 1979. ISBN 951-30-4434-3.
  4. Yli-Paavola, Jaakko: ”'Haastellen entisistä ajoista': Aleksis Kiven Seuran 70-vuotistaipaleelta”, Tulinuija: Aleksis Kiven Seuran albumi, s. 160–198. Toimittaneet Jaakko Yli-Paavola ja Pekka Laaksonen. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2009. ISBN 978-952-222-135-3.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Sihvo, Hannes: Kojo, Viljo (1891–1966). Kansallisbiografia-verkkojulkaisu (maksullinen). 23.9.2015. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura.