Vilajoki
| Vilajoki Великая, Velikaja |
|
|---|---|
 Vilajokea Lappeenrannan-Vaalimaantien (kantatie 387) varressa marraskuussa 2012. |
|
| Maat | Venäjä, Suomi |
| Alue | Leningradin alue |
| Piiri | Viipurin piiri |
| Maakunnat | Etelä-Karjala |
| Kunnat | Lappeenranta |
| Vesistöalue ja valuma-alueen tietoja | |
| Päävesistöalue | Vilajoen vesistö (08) |
| Pinta-ala | 344,09 km² [1] |
| Järvisyys | 6,33 % [1] |
| Pääuoman pituus | 59,7 km [2][a] |
| Pääuoman osuudet | Vilajoki ←Tittara ←Kaapronjoki ←Ravatunjoki ←Uusijoki ←Vilkjärvi |
| Joen uoman kohteita | |
| Alkulähde | Tittara, Lappeenranta [3] |
| Laskupaikka | Vilajoki, Vilalahti, Suomenlahti, Venäjä |
| Läpivirtausjärvet | Velikoje, Hämäläisenjärvi, Pukalus, Lahnajärvi |
| Sivu-uomat | Kallolanjoki, Myllyoja, Vilajoki, Pentinjoki |
| Taajamat | Vilajoki, Ylämaa |
| Mittaustietoja | |
| Lähdekorkeus | 54,1 m |
| Laskukorkeus | 0 m |
| Korkeusero | 54,1 m |
| Pituus | 50,2 km [2][a] |
| Kaltevuus | 1,08 m/km |
| Muuta | |
| Muualla | Wikimedia Commons |
|
[ Muokkaa Wikidatassa ] [ ohje ]
|
|
Vilajoki (ven. Великая, Velikaja, suom. Suuri joki) on Suomessa Etelä-Karjalan Lappeenrannassa sekä Venäjällä Viipurin piirin Tienhaaran kunnan alueella virtaava 50 kilometriä pitkä joki, joka muodostaa Vilajoen vesistössä 60 kilometriä pitkästä pääuomasta sen alajuoksun osuuden. Venäjän puoleinen osuus on entisen Säkkijärven kunnan alueella. Vilajoki laskee Suomenlahteen.[4][2][a]
Vilajoki haarautuu Ylämaan kirkonkylällä kahdeksi latvahaaraksi: pohjoisesta tulevaa pääuoman haaraan ja lännestä tulevaan läntiseen haaraan.[5][6][7]
Joen kulku[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Tittaran pohjoispuolella ensimmäisen Salpausselän etelärinteiltä alkavat monet Tittaraan laskevat ojat. Vilajoki alkaa Tittaran lounaispäästä Tanin ja Pottikylän seudulla. Joen ensimmäinen osuus virtaa kohti etelää, jossa se kääntyilee kukkuloiden väisissä laaksoissa. Joessa on myös joitakin meanderoivia osuuksia, mutta puolivälin jälkeen pelto-osuudet on perattu suoriksi ja kanavamaisiksi. Jokea seuraa myös yhdystie 14790, joka kääntyy kulkemaan kauemmaksi joesta Vihtosen kohdalla. Se laskee Kierossa Korppiseen, jonka vedenpinta sijaitsee 9,2 metriä alempana kuin Tittaralla. Joen kaltevuus tällä osuudella on noin 0,87 metriä kilometrille. Korppisen järvenselkää on kaksi kilometriä ja Vilajoen seuraava osuus alkaa järven eteläpäästä. Tämän osuuden alkuosaa kutsutaan Kieronjoeksi, mutta uoma kuuluu kuitenkin Vilajoen reittiin.[7] Joki virtaa pari kilometriä lounaaseen päin ja Pentinkylässä siihen yhtyy oikealta peltojen keskellä lännestä tuleva lyhyt Pentinjoki. Joki kääntyy taas kohti etelää, jonne se etenee mutkitellen peltomaiden keskellä. Se saapuu neljän kilometrin päässä sijaitsevaa Ylämaan taajamaan. Täällä siihen yhtyy oikealta puolelta lännestä tuleva Vilajoen läntinen haara. Ylämaalla joki alittaa seututien 387 sekä yhden kylätien. Viimeiset Suomen puolella olevat reittiosuudet ovat järvivoittoista. Ylämaan jälkeen pääuoma kääntyy kohti kaakkoa. Joki laskee ensin Lahnajärveen, jonka järvenselkä on kolme kilometriä pitkä, ja Leinossa se virtaa jokena 1,3 kilometriä. Täällä joki haarautuu kahtia ja haarojen väliin jää asuttu jokisaari. Saaren jälkeen uomat palaavat yhteen ja joki laskee seuraavaksi Pukalukseen (ven. Пукалусъярви, Pukalusjarvi). Pukalus on yli kahdeksan kilometriä pitkä ja Vilajoen reitti viipyy siinä yli viiden kilometrin verran.[3][6]
Vilajoki virtaa Venäjän puolella 20 kilometriä.[8] Pukaluksen etelärannasta alkaa etelään kulkeva Vilajoen toiseksi viimeinen osuus, jota venäläiset kutsuvat Tarhanovkaksi (Тархановка). Pukaluksen vedenpinta on 27,6 metriä merenpintaa korkeammalla, joten joen kaltevuudeksi tulee nyt 1,38 metriä kilometrille. Se laskee aluksi pieneen metsäjärveen ja jatkaa sitten kohti kaakkoa. Siellä se laskee Hämäläisjärveen (ven. Холмогорское, Holmogorskoje), jonka pohjoisrannassa sijaitsee muutama kotitalous. Lyhyen osuuden jälkeen joki laskee Velikojen (Великое) järveen, jonka rannat ovat osin viljeltyjä ja jonka länsirannalla sijaitsee Velikojen kylä. Viimeistä osuutta kutsutaan Velikajaksi (Великая) ja se on kuusi kulometriä pitkä. Alajuoksulla ja joensuussa joki levenee ja joensuussa se saavutta noin 80 metrin leveyden. Suussa sijaitsee pieni jokisaari. Joensuun ja alajuoksun ympärillä levittäytyy Vilajoen kylä (Балтиец, Baltiets), jota kiertää pohjoisen puolelta maantie A-181.[9][10][b][c]
Luontoarvoja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Joen veden ravinteita lisää koko sen matkalla hajakuormitus, joka on peräisin pohjoisalueiden turvetuotannosta, yleisesti metsien- ja peltojen ojituksista sekä haja-asutuksesta. Ylämaan jätevedenpuhdistamon alapuolelta löytyy joen heikkolaatuisin vesi. Vaikka esimerkiksi Pentinjoen ja Vilajoen läntisen haaran ekologinen tila on molemmilla hyvä, joutuu Vilajoen pääuoma koko matkallaan välttävään luokkaan.[6]
Vilajoki oli ennen 1960-lukua hyvä joki meritaimenille lisääntyä. Lisääntymispaikkoja on edelleen olemassa ja Suomen puolelta voidaan mainita Käpylänkoski ja Pappilankoski. Vaellukaloille joki ei ole vapaa nousulle latvavesistöihin. Joessa on useita vaellusesteitä, jotka ovat ainakin osan vuodesta tukossa. Täydellinen esteitä löytyy ainakin Leinonkoskessa.[6]
Vilajoen vesistö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Pääartikkeli: Vilajoen vesistö
Vilajoen vesistön valuma-alueen pinta-ala on 344,09 neliökilometriä, josta 252,42 neliökilometriä kuuluu Suomelle ja noin 92 neliökilometriä Venäjälle. Suomen puoleisen alueen järvisyys on 6,33 %.[11][4][1][6]
Huomioita[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b c Pääuoman määritys ja sekä joen että pääuoman pituuden määritys on selostettu artikkelin Vilajoen vesistö kappaleessa Pääuoman kulun ja pituuden määritys.
- ↑ Tieto on luettu venäjänkielisen wikipedian artikkelista ru:Великая (река, впадает в Финский залив).
- ↑ Tieto on tarkistettu tai mitattu Venäjää esittävistä eri verkkopalveluiden karttapalveluista. Näitä ovat Karttapaikka, Kosmosnimki, Yandex Maps, Bing Maps, Google Maps ja ACME Mapper.
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b c Ekholm, Matti: Suomen vesistöalueet. Vesi- ja ympäristöhallinnon julkaisuja – Sarja A 126. Helsinki: Vesi ja Ympäristöhallitus, 1993. ISBN 951-47-6860-4.
- ↑ a b c Vilajoen vesistö Karttaikkuna. Paikkatietoikkuna. Viitattu 15.2.2023.
- ↑ a b Vilajoki, alkulähde (sijainti maastokartalla) Karttapaikka. Helsinki: Maanmittauslaitos. Viitattu 15.2.2023.
- ↑ a b Vilajoen vesistöalue (08) Järvi-meriwiki. Suomen ympäristökeskus. Viitattu 8.2.2023.
- ↑ Läntisen Vilajoen valuma-alue (08.005) Järvi-meriwiki. Suomen ympäristökeskus. Viitattu 23.1.2023.
- ↑ a b c d e Suomi, Iia-Elisabeth: Tervajoki - koskikunnostussuunnitelma 2022 (PDF) (raportti 1248/22) 2022. Lappeenranta: Saimaan vesiensuojeluyhdistys. Viitattu 15.2.2023.
- ↑ a b Peruskartta 1:20 000. 3133 04 Ylämaa. Helsinki: Maanmittauslaitos, 1958. Kartta Vanhat painetut kartat -palvelussa (JPG) (viitattu 17.2.2023)
- ↑ Вилайоки, Vilajoki (textual.ru) Venäjän valtion vesistötietokanta. Viitattu 15.2.2023. (venäjäksi)
- ↑ Пукалусярви, Pukalusjärvi (textual.ru) Venäjän valtion vesistötietokanta. Viitattu 15.2.2023. (venäjäksi)
- ↑ Холмогорское, Hämäläisenjärvi (textual.ru) Venäjän valtion vesistötietokanta. Viitattu 15.2.2023. (venäjäksi)
- ↑ Suomen rajavesistöt (PDF) Suomalais-venäläinen rajavesikomissio. Arkistoitu 27.11.2013. Viitattu 22.3.2009.
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Ikävalko, Joonas & al.: Mustajoen meritaimenen kotiuttamissuunnitelma, s. 19–21. Turku: Varsinais-Suomen ELY-keskus, 2020. Raportteja 31/2020. ISBN 978-952-314-875-8. Teoksen verkkoversio (PDF) (viitattu 1.3.2023).
- VIPSU-hanke, Saimaan vesiensuojeluyhdistys
